Lue keskustelun säännöt.
Kahden erityisherkän parisuhde - kokemuksia?
05.10.2015 |
Hei,
olen elämyshakuinen erityisherkkä ja olen seurustellut muutaman kuukauden erityisherkän miehen kanssa. Hän ei ole elämyshakuinen.
Olemme molemmat eronneita ja meillä on lapsia. Olemme ehkä epätyypillisiä erityisherkkiä sikäli, että olemme molemmat hyvin sosiaalisia ja puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita. Erityisherkkinä tietysti myös kaipaamme paljon palautumista ja rauhaa.
Ensi tapaamisestamme lähtien meitä kosketti valtavasti se, miten näimme toistemme "sosiaalisen kuoren" läpi. Edelleen aistimme herkästi toistemme mielenliikkeet ja tunnelmat ja tunnemme syvästi toistemme tunteet. Tästä johtuen suhteemme kasvoi hyvin nopeasti hyvin intiimiksi (sekä henkisesti että fyysisesti). Tästä samasta johtuen riitelemmme tosi paljon, pahoitamme herkästi mielemme ja turhaudumme. Analysoimme liian tarkasti toistemme sanomiset, teemme pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja tutkimme tuntojamme rasittavuuteen asti.
Millainen suhde teillä muilla on, jotka olette erityisherkkä pari? Olisi hauskaa saada aiheesta kunnon pohdintaa aikaiseksi.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:28"]Se on hyvä, että on kaksi hysteeristä keskenään. Säästyy parin normaalin hermot.
[/quote]
Sori vaan, mutta eiberityisherkät ole hysteerisiä, pokemminkin päinvastoin. Ja toiseksi ei herkän vastakohta ole normaali.
Jotkut näköjään kateuksissaan kuvittelee että tuo 'erityis' tarkoittaa että herkät luulee olevansa jotenkin parempia, erityisiä, mutta ihan hyvin se vois olla vaikka 'omituisen herkkiä' tms. Joku nyt vaan on keksiny tollasen termin.
Mun suvussa ja perheessä meitä herkkiä riittää ja coin sanoa että ei se mitään kivaa ja helppia ole, kkvasti vie voimavaroja ja asioita pitää suunnitella etukäteen jotta selviää tilanteista ylikuormittumatta. Tällaiset keskustelut aiheesta auttaa pärjäämään paremmin oman omituisuutensa kanssa ja aina on hienoa saada ja jakaa vinkkejä arjesta selviämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:43"]
Nro 12, juuri näin! Kuulostaa tutulta.
Saat hyvin sanoitettua ne kokemukset, joita minullakin on.
Olen muuten vasta tässä suhteessa kyennyt pääsemään eroon sellaisesta valtapelistä, joiksi parisuhteet usein muuttuvat. "Teen näin jos sä ensin teet näin". Suhde on paljon rehellisempi ja suorempi ja avoimempi, koska toiselta ei "pääse piiloon" kuoren alle.
Ap
[/quote]
Sellaisessa suhteessa, jossa molemmat haluavat antaa, eikä saada, esimerkiksi oma orgasmi tai niistä pitäminen lukua tulee merkityksettömäksi. Mielihyvää on niin valtavasti, ja toisen mielihyvä on myös omaa mielihyvää. Samoin katoaa merkitys siltä että montako kertaa viikossa teillä on seksiä, kun se ns. seksi alkaa aamusuukosta ja katseesta, ja jatkuu kiihtyvällä intensiteetillä pitkin päivää.
12
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:32"]
Erityisherkkyys ärsyttää ns. mielestään tavallisia ihmisiä. Tiedän kun olen ollut parisuhteessa sellaisen kanssa. "Sinulle ei voi sanoa mitään ilman että loukkaannut" (jos sanotaan että älä nyt ainakaan tuonnäköisenä lähde ulos, tai eikö sulle ole koskaan opetettu että...). "Oletpa itkupilli" (kun tunteet purkautuvat kyynelinä). "Tuo ei voinut sattua, mitä esitystä" (koska kipukynnys on matala) jne jne.
[/quote]
Helpotti niin paljon miun elämää, kun sain tietää omasta erityisherkkyydestäni ja löytyi selityksiä käytökselleni. Nääkin esimerkit tässä ovat hyvin tuttuja miulle.
M39
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:43"]
Nro 12, juuri näin! Kuulostaa tutulta.
Saat hyvin sanoitettua ne kokemukset, joita minullakin on.
Olen muuten vasta tässä suhteessa kyennyt pääsemään eroon sellaisesta valtapelistä, joiksi parisuhteet usein muuttuvat. "Teen näin jos sä ensin teet näin". Suhde on paljon rehellisempi ja suorempi ja avoimempi, koska toiselta ei "pääse piiloon" kuoren alle.
Ap
[/quote]
Ja sama valtapelien puute toimii arkiaskareissa. Ei lasketa kuka sitä tiskikonetta tyhjäsi viimeksi, kun aina on sellainen tunne että toinen on tehnyt minun eteeni niin paljon enemmän kuin minä hänelle.
12
Mitähän ihmisestä kertoo se, että on pakko mennä huutelemaan ja haukkumaan toisia ihmisiä ketjuun, jonka aihe on omasta mielestä turha ja tyhmä?
Minua ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan keskustelun aiheena ADHD, juokseminen tai pastellimaalaus. En silti koe mitään tarvetta mennä haukkumaan keskusteluketjuun ihmisiä, joita nuo aiheet kiinnostavat ja jotka haluavat niistä keskustella.
Mitähän nautintoa tästä toisten morkkaamisesta saa? Oman itsetunnon pönkitystä, ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:43"]
Nro 12, juuri näin! Kuulostaa tutulta.
Saat hyvin sanoitettua ne kokemukset, joita minullakin on.
Olen muuten vasta tässä suhteessa kyennyt pääsemään eroon sellaisesta valtapelistä, joiksi parisuhteet usein muuttuvat. "Teen näin jos sä ensin teet näin". Suhde on paljon rehellisempi ja suorempi ja avoimempi, koska toiselta ei "pääse piiloon" kuoren alle.
Ap
[/quote]
Ja sama valtapelien puute toimii arkiaskareissa. Ei lasketa kuka sitä tiskikonetta tyhjäsi viimeksi, kun aina on sellainen tunne että toinen on tehnyt minun eteeni niin paljon enemmän kuin minä hänelle.
12
[/quote]
Kutsutaan terveeksi parisuhteeksi.
M39, miten sait tietää erityisherkkyydestäsi?
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:49"]
Mitähän ihmisestä kertoo se, että on pakko mennä huutelemaan ja haukkumaan toisia ihmisiä ketjuun, jonka aihe on omasta mielestä turha ja tyhmä?
Minua ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan keskustelun aiheena ADHD, juokseminen tai pastellimaalaus. En silti koe mitään tarvetta mennä haukkumaan keskusteluketjuun ihmisiä, joita nuo aiheet kiinnostavat ja jotka haluavat niistä keskustella.
Mitähän nautintoa tästä toisten morkkaamisesta saa? Oman itsetunnon pönkitystä, ehkä?
[/quote]
Ei, se nimenomaan juuri kiinnostaa miten nykyään suuri osa ihmisestä luokittelee itsensä milloin mihinkin lokeroon, yleensä juuri siihen uuteen ilmiöön jolloin jokainen hoksaa olevansa jotain erityistä.
Kuten mediassa on monia julkaisuja "näin tunnistat olevasi sitä ja tätä" suurinosa kohdista osuu joka ikiseen ihmiseen.
M 39 ja 12!
Ihan mahtavia huomioita! Tuokin ettei kotitöitä tarvitse laskea tai ettei omaa orgasmia metsästetä koko ajan. En ole koskaan ennen nauttinut näin valtavasti esim. suuseksin antamisesta kuin nyt. Sitä vaan haluaa niin paljon toiselle hyvää - ja toinen minulle. :)
Tuo oli myös hyvä huomio, että toisen ilosta, onnesta ja nautinnosta saa valtavasti itselleen onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustukaa seuraavaksi mindfulnessiin niin pääsette tuosta ylianalysoinnista eroon. Itsellä pää lyö nykyään ihanasti tyhjää ja pystyn nauttimaan siitä hetkestä mikä on. Lepokin jakautuu tasaisesti pitkin päivää niin ei tule sitä uupumusta niin rajuna.
Inhoan tuota termiä erityisherkkyys, jotenkin leimaava nimitys. Pitäisi keksiä joku toinen nimitys, vaikka herkkyys hermoston liikakuormitukseen. Tosi muotia joo, onhan tätä jo 1950-luvulta tutkittu, nyt vasta alettu saamaan tarpeeksi tarkat raamit aiheeseen, joten siitä on voitu alkaa puhumaan. Räksyttäjät räksyttää että asperger, add, adhd ovat muotisairauksia, vaikka eivät oikeastaan edes ole sairauksia vaan ihmistyyppien määritelmiä, jotta nämä räksyttäjistä poikkeavat henkilöt selviäisivät yhteiselosta räksyttäjien kanssa. Emme edes vaadi räksyttäjiltä mitään erityiskohtelua, paitsi korkeintaan sitä, että meidät osattaisiin jättää rauhaan.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:49"]
Mitähän ihmisestä kertoo se, että on pakko mennä huutelemaan ja haukkumaan toisia ihmisiä ketjuun, jonka aihe on omasta mielestä turha ja tyhmä?
Minua ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan keskustelun aiheena ADHD, juokseminen tai pastellimaalaus. En silti koe mitään tarvetta mennä haukkumaan keskusteluketjuun ihmisiä, joita nuo aiheet kiinnostavat ja jotka haluavat niistä keskustella.
Mitähän nautintoa tästä toisten morkkaamisesta saa? Oman itsetunnon pönkitystä, ehkä?
[/quote]
Oisivatkohan oman aikansa koulukiusaajia?
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:49"]
Mitähän ihmisestä kertoo se, että on pakko mennä huutelemaan ja haukkumaan toisia ihmisiä ketjuun, jonka aihe on omasta mielestä turha ja tyhmä?
Minua ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan keskustelun aiheena ADHD, juokseminen tai pastellimaalaus. En silti koe mitään tarvetta mennä haukkumaan keskusteluketjuun ihmisiä, joita nuo aiheet kiinnostavat ja jotka haluavat niistä keskustella.
Mitähän nautintoa tästä toisten morkkaamisesta saa? Oman itsetunnon pönkitystä, ehkä?
[/quote]
Oisivatkohan oman aikansa koulukiusaajia?
M39
[/quote]
Tai erityisvittumaisia.
Vielä:
oletteko erityisherkät huomanneet, että suhteessa on valtavasti ns. ydinhetkiä tai merkityksellisiä, symbolisia hetkiä? Olen aina itse huomannut näitä hetkiä, jolloin suhde on siirtynyt selvästi syvemmälle tasolle tai luottamus toiseen on vahvistunut. Aiemmissa suhteissa olin näiden huomioideni kanssa aivan yksin. Nyt toinen huomaa ne samat! Saattaa sanoa: "ihanaa ku eilen sanoit sen mitä sanoit - nyt olen sinua vielä lähempänä kuin ennen".
Aiemmissa suhteissa nämä jutut menivät toiselta aina vähän ohi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:50"]
M39, miten sait tietää erityisherkkyydestäsi?
12
[/quote]
Se tuli esille, kun aloin käymään psykoterapiassa. Luin sitten netistä enemmän tietoa ja tein niitä testejä. Tulos oli ihan selkee.
M39
42 kommentti oli tosi hyvä. Oman omituisuutensa kanssa eläminen voi olla todella rankkaa, kun alkaa uskoa muiden tolkutusta, että itkuherkkyys tai alhainen kipukynnys on ihan siellä sun korvien välissä. Ai että oletkin vaikea ihminen, ei tuollaisen kanssa kukaan voi elää. Kun löytyy vertaistukea ja joku ns diagnoosi, voi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kun vielä huomaa, että toisen samanlaisen kanssa voikin elää ihmisarvoista elämää, maailma alkaa näyttää jo melko valoisalta.
Täytyykin perhehtyä tuohon mindfullnessiin.
12
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:49"]
Mitähän ihmisestä kertoo se, että on pakko mennä huutelemaan ja haukkumaan toisia ihmisiä ketjuun, jonka aihe on omasta mielestä turha ja tyhmä?
Minua ei esimerkiksi kiinnosta lainkaan keskustelun aiheena ADHD, juokseminen tai pastellimaalaus. En silti koe mitään tarvetta mennä haukkumaan keskusteluketjuun ihmisiä, joita nuo aiheet kiinnostavat ja jotka haluavat niistä keskustella.
Mitähän nautintoa tästä toisten morkkaamisesta saa? Oman itsetunnon pönkitystä, ehkä?
[/quote]
Ei, se nimenomaan juuri kiinnostaa miten nykyään suuri osa ihmisestä luokittelee itsensä milloin mihinkin lokeroon, yleensä juuri siihen uuteen ilmiöön jolloin jokainen hoksaa olevansa jotain erityistä.
Kuten mediassa on monia julkaisuja "näin tunnistat olevasi sitä ja tätä" suurinosa kohdista osuu joka ikiseen ihmiseen.
[/quote]
Yritätkö sie sanoa, et sitä pitäs van mennä kaappiin ja yrittää peitellä omaa piirrettään?
M39
Mä tutustuin myös erityisherkkyyn terapiassa aikanaan, avioeron jälkeen. Miesystäväni ei tuntenut asiaa lainkaan, mutta tutustuttuaan aiheeseen hän kiitti minua valtavasti siitä, miten olen avannut hänelle lopulta selityksen sille, miksi hän on elämässään käyttäytynyt ja kokenut asioita siten kuin on.
Näinhän meille usein käy - olemme pitäneet itseämme kummajaisina ja outoina, kunnes kaikki kirkastuu jotenkin. Tajuamme, että emme olekaan ainoita, jotka näkevät, kokevat, tuntevat niin vahvasti, huomaavat äänensävyt ja tunnelman muutokset jne.
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:50"]
M39, miten sait tietää erityisherkkyydestäsi?
12
[/quote]
Se tuli esille, kun aloin käymään psykoterapiassa. Luin sitten netistä enemmän tietoa ja tein niitä testejä. Tulos oli ihan selkee.
M39
[/quote]
Mitä testejä? Mistä luit? Minä olen vasta törmännyt tähän termiin, mutta kaikki oireet täsmää. Monelle asialle elämässäni löytyi selitys, muun muassa kun äiti ihmetteli, miksi paitani piti aina olla tungettuna housuihin sileästi, ei mytyssä :)
12
Mä en ole itse erityisherkkä, mutta mieheni on. Kovin hankalalta näin kuulostaa että miten kaksi esim. hänenkaltaistaan tulisi keskenään toimeen. Mieheni aina sanoo, että kaipaa rinnalleen minun kaltaistani jalat maassa olevaa ihmistä, joka laittaa hänen ongelmansa oikeisiin mittasuhteisiin , ja painajainen olisi toinen hänenlaisensa samassa taloudessa.
Sinänsä mielenkiintoisia nämä herkkyysasiat. Esim. itse olen tavallaan hyvin epäherkkä, sellainen tietynlainen stoalainen joka kestän ilman sisäistä tai ulkoista kitinää isojakin vastoinkäymisiä ja epämiellyttäviä tuntemuksia, ajatellen vaan että näitä nyt ihmisen elämässä tulee mutta turha niistä on numeroa tehdä. Mieheni taas helposti jää "kiinni" vastoinkäymisiin, minun näkökulmistani pieniinkin, jopa panikoituu niistä.
Toisaalta minä taidan meistä olla se intuitiivisempi, herkempi ihmisten mielialoille jne, koska miehellä usein omat olot ja tunne-elämä vie huomion niin täysin ettei muihin tai esim. luonnon kauneuteen ehdi niin kauheasti kiinnittää huomiota. Minulla taas oma sisäinen tila on aika "tyhjä" ja rauhallinen, joten voin täysillä havainnoida maailmaa. Miehelläni sen voi estää esim. hieman kutittavan villapaidan tai lestin kohdalta vähän puristavan kengän aiheuttama tuska, jonka hän kokee niin voimakkaaksi ettei pysty sitä vain ohittamaan. Tässä kai on erityisherkän tyypillinen piirre, että he oikeasti kokevat tuollaiset meidän tavisten mielesetä pikkujutut sietämättöminä.
Nro 12, juuri näin! Kuulostaa tutulta.
Saat hyvin sanoitettua ne kokemukset, joita minullakin on.
Olen muuten vasta tässä suhteessa kyennyt pääsemään eroon sellaisesta valtapelistä, joiksi parisuhteet usein muuttuvat. "Teen näin jos sä ensin teet näin". Suhde on paljon rehellisempi ja suorempi ja avoimempi, koska toiselta ei "pääse piiloon" kuoren alle.
Ap