Lue keskustelun säännöt.
Kahden erityisherkän parisuhde - kokemuksia?
05.10.2015 |
Hei,
olen elämyshakuinen erityisherkkä ja olen seurustellut muutaman kuukauden erityisherkän miehen kanssa. Hän ei ole elämyshakuinen.
Olemme molemmat eronneita ja meillä on lapsia. Olemme ehkä epätyypillisiä erityisherkkiä sikäli, että olemme molemmat hyvin sosiaalisia ja puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita. Erityisherkkinä tietysti myös kaipaamme paljon palautumista ja rauhaa.
Ensi tapaamisestamme lähtien meitä kosketti valtavasti se, miten näimme toistemme "sosiaalisen kuoren" läpi. Edelleen aistimme herkästi toistemme mielenliikkeet ja tunnelmat ja tunnemme syvästi toistemme tunteet. Tästä johtuen suhteemme kasvoi hyvin nopeasti hyvin intiimiksi (sekä henkisesti että fyysisesti). Tästä samasta johtuen riitelemmme tosi paljon, pahoitamme herkästi mielemme ja turhaudumme. Analysoimme liian tarkasti toistemme sanomiset, teemme pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja tutkimme tuntojamme rasittavuuteen asti.
Millainen suhde teillä muilla on, jotka olette erityisherkkä pari? Olisi hauskaa saada aiheesta kunnon pohdintaa aikaiseksi.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 08:59"]
...riitelemmme tosi paljon, pahoitamme herkästi mielemme ja turhaudumme. Analysoimme liian tarkasti toistemme sanomiset, teemme pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja tutkimme tuntojamme rasittavuuteen asti.
[/quote]
Siis kaksi äärimmäisen rasittavan kuuloista ihmistä, anteeksi vaan. En tiennytkään että tuommoinen vatvominen, vatuloiminen ja rivien välistä lukeminen on "erityisherkkyyttä", minusta se on vaan ärsyttävää. Mutta hyvä että olette löytäneet toisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa, miksi tällaiseen ihan asialliseen aiheeseen ja kysymykseen kerääntyy aina hirveä määrä rähjääviä tyyppejä - sellaisia, joita tämä erityisherkkyys jotenkin ärsyttää.
Ohittakaa hyvät ihmiset nämä keskustelut jos aihe jotenkin rassaa teitä ja antakaa meidän keskustella joita asia kiinnostaa ja joita oman erityisherkkyyden havaitseminen auttaa ymmärtämään itseämme ja elämäämme.
Se on hyvä, että on kaksi hysteeristä keskenään. Säästyy parin normaalin hermot.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:23"]
Omalt kohdalta voin sanoa, et noi riidat ja väittelyt johtuvat siitä, ette osaa kontrolloida omaa erityisherkkyyttään. Puhumisen kautta tilannetta voi helpottaa ja kun itse tiedostaa oman herkkytensä ja hyväksyy tunteensa. Erityisherkkyys kannattaa kääntää vahvuudeksi.
M39
[/quote]
Samaa mieltä. Pitää oppia että tunteet on vain tunteita, ne eivät aina ole totuus. Harmitus ja loukkaantuminen kuohahtavat, mutta häviävät yhtä nopeasti kun puhuu ja käy ilmi, että toinen ei tarkoittanut sitä pahalla. Jos luottamus on kunnossa, ei ensimmäisenä ajattele että toinen tarkoitti loukata. Luottamusta ja kunnioitusta pitää vaalia valtavasti.
12
Nro 12, kiitos vastauksestasi! Olen myös huomannut tuon saman, että ensimmäistä kertaa elämässäni en pysty millään tavalla feikkaamaan mitään tälle ihmiselle - enkä halua! Minulla on ensi kertaa lupa (ja pakkokin) olla oma itseni, koska toinen näkee kaiken sosiaalisen kulissin läpi. Minua on aina pidetty vahvana ja pärjäävänä, mutta tämä mies näkee että olen hauras ja herkkä. Myös tuo anteeksipyytäminen on uusi juttu - se on ollut minulle aina vaikeaa mutta nyt ei enää. Myös tuo että asiat käsitellään heti ja kunnolla, on valtavan hienoa ja tuttua meillekin. Ei jää mitään vaivaamaan ja kaivertamaan parisuhteen intiimiyttä sisältäpäin. Ihan uutta minulle sekin.
Edellisessä suhteessani minäkin koin tuon, että herkkyyttäni ja tunteideni avointa ilmaisua paheksuttiin, joten opettelin olemaan "vähemmän minä". Nyt saan olla vapaasti oma itseni, hyvässä ja pahassa.
Myös seksi on jotain ihan muuta. Olemme niin intensiivisesti läsnä ja herkkänä toistemme viesteille, että koko seksuaalisuuteni on noussut jotenkin ihan uudelle tasolle.
Miten nro 12 teillä tämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitteko introvertteja molemmat?
Erityisherkkyys ärsyttää ns. mielestään tavallisia ihmisiä. Tiedän kun olen ollut parisuhteessa sellaisen kanssa. "Sinulle ei voi sanoa mitään ilman että loukkaannut" (jos sanotaan että älä nyt ainakaan tuonnäköisenä lähde ulos, tai eikö sulle ole koskaan opetettu että...). "Oletpa itkupilli" (kun tunteet purkautuvat kyynelinä). "Tuo ei voinut sattua, mitä esitystä" (koska kipukynnys on matala) jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks näillä se joku "autismin kirjo"?
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:23"]
Omalt kohdalta voin sanoa, et noi riidat ja väittelyt johtuvat siitä, ette osaa kontrolloida omaa erityisherkkyyttään. Puhumisen kautta tilannetta voi helpottaa ja kun itse tiedostaa oman herkkytensä ja hyväksyy tunteensa. Erityisherkkyys kannattaa kääntää vahvuudeksi.
M39
[/quote]
Samaa mieltä. Pitää oppia että tunteet on vain tunteita, ne eivät aina ole totuus. Harmitus ja loukkaantuminen kuohahtavat, mutta häviävät yhtä nopeasti kun puhuu ja käy ilmi, että toinen ei tarkoittanut sitä pahalla. Jos luottamus on kunnossa, ei ensimmäisenä ajattele että toinen tarkoitti loukata. Luottamusta ja kunnioitusta pitää vaalia valtavasti.
12
[/quote]
Ja kannattaa keskittyä niihin positiivisiin tunteisiin, erityisherkkähän kokee nekin paljon voimakkaammin ;)
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
emme ole introverttejä kumpikaan. Pikemminkin eksroverttejä. Toki kukaan ei tietysti ole ääripäässä tässäkään asiassa.
19 olet niin oikeassa - joidenkin on vaikea tajuta, ettemme tunne asioita niin voimakkaasti toisten kiusaksi :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:32"]
Olisitteko introvertteja molemmat?
[/quote]
Ei introvertit muuten välttämättä ole herkkiä ollenkaan. Itse olen äärimmäisen introvertti, mutta herkkää, saati erityisherkkää minusta ei saa tekemälläkään. Päinvastoin ärsyttää kaikesta (tunne-elämä, aistimukset jne) ison numeron tekevät herkät ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M39,
olet niin oikeassa. Erityisherkkyydessä on ne molemmat puolet. Surut ja murheet ja huoli ovat moninkertaiset, mutta niin myös ilo, riemu, onni ja autuus. :)
Elämä on yhtä vuoristorataa kun tunneskaala on niin laaja. Samoin kaikista elämyksistä (taide, musiikki, teatteri, matkustelu) saa irti valtavasti, kun rekisteröi niin valtavasti ärsykkeitä koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 08:59"]
...riitelemmme tosi paljon, pahoitamme herkästi mielemme ja turhaudumme. Analysoimme liian tarkasti toistemme sanomiset, teemme pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja tutkimme tuntojamme rasittavuuteen asti.
[/quote]
Siis kaksi äärimmäisen rasittavan kuuloista ihmistä, anteeksi vaan. En tiennytkään että tuommoinen vatvominen, vatuloiminen ja rivien välistä lukeminen on "erityisherkkyyttä", minusta se on vaan ärsyttävää. Mutta hyvä että olette löytäneet toisenne.
[/quote]
Joo, ennen näitä ärsyttäviä ihmisiä kutsuttiin itsekeskeisiksi nirppanokiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:32"]
Erityisherkkyys ärsyttää ns. mielestään tavallisia ihmisiä. Tiedän kun olen ollut parisuhteessa sellaisen kanssa. "Sinulle ei voi sanoa mitään ilman että loukkaannut" (jos sanotaan että älä nyt ainakaan tuonnäköisenä lähde ulos, tai eikö sulle ole koskaan opetettu että...). "Oletpa itkupilli" (kun tunteet purkautuvat kyynelinä). "Tuo ei voinut sattua, mitä esitystä" (koska kipukynnys on matala) jne jne.
[/quote]
Juu, itsehän et yleistä ollenkaan. Noista asioista on btw ihan tavallista loukkaantua ja itkeä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 08:59"]
...riitelemmme tosi paljon, pahoitamme herkästi mielemme ja turhaudumme. Analysoimme liian tarkasti toistemme sanomiset, teemme pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja tutkimme tuntojamme rasittavuuteen asti.
[/quote]
Siis kaksi äärimmäisen rasittavan kuuloista ihmistä, anteeksi vaan. En tiennytkään että tuommoinen vatvominen, vatuloiminen ja rivien välistä lukeminen on "erityisherkkyyttä", minusta se on vaan ärsyttävää. Mutta hyvä että olette löytäneet toisenne.
[/quote]
tuollainen ylitulkitseminen kuulosta enemmänkin ihmisiltä joilla on huono itsetunto ja siksi tarve analysoida kaikki toisen sanomiset negatiivisiksi viesteiksi itseään kohtaan. Mutta tällaisesta käytöksestä pääsee kyllä eroon! Yksilöpsykoterapia tai pariterapia voisivat kuulostaa teille sopivalta tavalta lähteä ratkomaan tuollaisen käytöksen juuria. Elämä helpottuu huomattavasti kun ymmärrätte omaa käytöstänne.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 08:59"]
...riitelemmme tosi paljon, pahoitamme herkästi mielemme ja turhaudumme. Analysoimme liian tarkasti toistemme sanomiset, teemme pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ja tutkimme tuntojamme rasittavuuteen asti.
[/quote]
Siis kaksi äärimmäisen rasittavan kuuloista ihmistä, anteeksi vaan. En tiennytkään että tuommoinen vatvominen, vatuloiminen ja rivien välistä lukeminen on "erityisherkkyyttä", minusta se on vaan ärsyttävää. Mutta hyvä että olette löytäneet toisenne.
[/quote]
Joo, ennen näitä ärsyttäviä ihmisiä kutsuttiin itsekeskeisiksi nirppanokiksi.
[/quote]
Englanniksi näille on termikin. Special snowflake.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:32"]
Nro 12, kiitos vastauksestasi! Olen myös huomannut tuon saman, että ensimmäistä kertaa elämässäni en pysty millään tavalla feikkaamaan mitään tälle ihmiselle - enkä halua! Minulla on ensi kertaa lupa (ja pakkokin) olla oma itseni, koska toinen näkee kaiken sosiaalisen kulissin läpi. Minua on aina pidetty vahvana ja pärjäävänä, mutta tämä mies näkee että olen hauras ja herkkä. Myös tuo anteeksipyytäminen on uusi juttu - se on ollut minulle aina vaikeaa mutta nyt ei enää. Myös tuo että asiat käsitellään heti ja kunnolla, on valtavan hienoa ja tuttua meillekin. Ei jää mitään vaivaamaan ja kaivertamaan parisuhteen intiimiyttä sisältäpäin. Ihan uutta minulle sekin.
Edellisessä suhteessani minäkin koin tuon, että herkkyyttäni ja tunteideni avointa ilmaisua paheksuttiin, joten opettelin olemaan "vähemmän minä". Nyt saan olla vapaasti oma itseni, hyvässä ja pahassa.
Myös seksi on jotain ihan muuta. Olemme niin intensiivisesti läsnä ja herkkänä toistemme viesteille, että koko seksuaalisuuteni on noussut jotenkin ihan uudelle tasolle.
Miten nro 12 teillä tämä?
[/quote]
Seksi on valtavan intensiivistä, juuri tuosta syystä. Olemme molemmat empaattisia, intensiivisiä ja läsnäolevia ihmisiä, ja yhdessäollessa ajantaju ja koko muu maailma katoaa. Olen aina luullut että kosketusherkkyys on haitta, lapsena vaatteiden saumat hankasivat, ja vieläkin leikkaan kaikista vaatteista laput pois. Nyt tajuan että meidän molempien kosketusherkkyys vie seksin jollekin ihan uudelle tasolle. Ja tietysti seksuaalisuus on läsnä koko ajan, joka hipaisussa ja katseessa arjessa. Valtavan tyydyttävää.
12
Joo erityisherkkä voi olla introvertti tai ekstrovertti. Tai jotain siltä väliltä, kuten meistä useimmat.
Ekstrovetin erityisherkkyyttä ihmiset eivät yleensä huomaa ja tajua, kun puhetta ja toimintaa piisaa. Toki toinen erityisherkkä huomaa heti. :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:40"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:32"]
Nro 12, kiitos vastauksestasi! Olen myös huomannut tuon saman, että ensimmäistä kertaa elämässäni en pysty millään tavalla feikkaamaan mitään tälle ihmiselle - enkä halua! Minulla on ensi kertaa lupa (ja pakkokin) olla oma itseni, koska toinen näkee kaiken sosiaalisen kulissin läpi. Minua on aina pidetty vahvana ja pärjäävänä, mutta tämä mies näkee että olen hauras ja herkkä. Myös tuo anteeksipyytäminen on uusi juttu - se on ollut minulle aina vaikeaa mutta nyt ei enää. Myös tuo että asiat käsitellään heti ja kunnolla, on valtavan hienoa ja tuttua meillekin. Ei jää mitään vaivaamaan ja kaivertamaan parisuhteen intiimiyttä sisältäpäin. Ihan uutta minulle sekin.
Edellisessä suhteessani minäkin koin tuon, että herkkyyttäni ja tunteideni avointa ilmaisua paheksuttiin, joten opettelin olemaan "vähemmän minä". Nyt saan olla vapaasti oma itseni, hyvässä ja pahassa.
Myös seksi on jotain ihan muuta. Olemme niin intensiivisesti läsnä ja herkkänä toistemme viesteille, että koko seksuaalisuuteni on noussut jotenkin ihan uudelle tasolle.
Miten nro 12 teillä tämä?
[/quote]
Seksi on valtavan intensiivistä, juuri tuosta syystä. Olemme molemmat empaattisia, intensiivisiä ja läsnäolevia ihmisiä, ja yhdessäollessa ajantaju ja koko muu maailma katoaa. Olen aina luullut että kosketusherkkyys on haitta, lapsena vaatteiden saumat hankasivat, ja vieläkin leikkaan kaikista vaatteista laput pois. Nyt tajuan että meidän molempien kosketusherkkyys vie seksin jollekin ihan uudelle tasolle. Ja tietysti seksuaalisuus on läsnä koko ajan, joka hipaisussa ja katseessa arjessa. Valtavan tyydyttävää.
12
[/quote]
:D Voi hyvänen aika oikeasti.
Minä ja mieheni olemme molemmat erityisherkkiä, lapseni on myös. Meillä on kotona varsin rauhallista. Parisuhde on toisiaan huomioiva ja keskusteleva. Emme pääse riitelyn asteelle, koska toinen aistii harmituksen tulon jo kaukaa, ja kysyy että mikä vikana. Aika huvittavaa, ei juuri pääse filmaamaan missään asiassa. Muille ihmisille menee esitys läpi 6-0, mutta toisillemme joudumme olemaan äärimmäisen rehellisiä.
Olen joutunut oppimaan itsestäni paljon enenmmän kuin kaikissa aiemmissa parisuhteissa yhteensä, koska toinen aistii mielialani, ja keskustelee avoimesti. Olen joutunut huomaamaan että loukkaannun herkästi, mutta että aina on kyse väärinkäsityksestä. Aiemmissa parisuhteissa väärinkäsityksiä ei ole korjattu heti, koska kommunikointi ja avoimuus ei ole ollut tällä tasolla. Pyydämme molemmat herkästi anteeksi, mikä on ennenkuulumatonta kahdelle ihmiselle jotka ovat muiden seurassa kovinkin pidättyväisiä.
Edellinen kumppanini oli kaikkea muuta kuin herkkä, eikä ymmärtänyt ja hyväksynyt sitä minussakaan. Sellainen ajaa nurkkaan ja puolustuskannalle aika pian, ja peittämään todellisia tunteitaan. Nyt tuntuu että olen hyvä sellaisena kuin olen, eikä minun tarvitse yrittää muuttua joksikin muuksi.