Te vanhemmat, antakaa hyviä elämänohjeita 22-vuotiaalle

Voi AP, et voi estää väärien valintojen tekemistä elämässä, eikä tarvitsekaan, niistä oppii. Et voi varmistella kaikkea, ja kukaan muu ei sulle voi kertoa mitä kannattaa tehdä, sun pitää se itse päättää. Ja siinähän se hienous just piilee!

Nauti nyt tästä opiskeluajasta - osallistu tapahtumiin (itse myös introvertti) ainakin välillä. Älä vielä huoli tulevasta, kuten lasten hankinta jne. Hoidat nyt vaan opinnot ensin, mieli lasten suhteen selkiytyy myöhemmin, kun löydät sielunkumppanin. Eli suuntaan tai toiseen, lapseton elämä on ihan yhtä hyvää kuin ’perinteinen malli’. Opiskele, vietä opiskelijaelämää ja nauti siitä!

Nauti siitä ajasta kun olet sinkku, älä haaskaa aikaa murehtimalla pariutumista. Opettele mitä todella arvostaisit kumppanissasi, äläkä tyydy vähempään. Kun hyvä osuu kohdalle, rohkene antaa mahdollisuus, vaikka olisi pelko siipeen saamisesta. Keskity itseesi hyvällä omallatunnolla. Hienoa, että matkustat! Yksi asia mitä toivoisin, että olisin itse tehnyt ikäisenäsi enemmän. Nauti elämästä, tee sitä mikä tuntuu hyvältä nyt. Älä elä elämääsi miellyttäen muita, edes tulevaisuuden itseäsi! Silloin et elä tätä hetkeä, et elä nuoruuttasi, vaan petaat vanhuuttasi. Sinulla on nyt paljon enemmän aikaa ja energiaa mitä ehkä käsität. Jos bileet kutsuu, mene! Vaikka useamminkin. Vielä kehosi toipuu paljon paremmin pitkiksi venyneistä öistä kun myöhemmin. Eikä sinulla ole ketään kelle pahoitella tai tuntea syyllisyyttä. Kokeile ja tunnustele. Älä ota paineita. Nyt on juuri se aika elämää, jossa on tilaa olla hölmökin.

Älä murehdi liikaa tai yritä kontrolloida elämää. Elämää ei voi kontrolloida, se yllättää sinut lopulta kuitenkin hyvässä ja pahassa. Ja niistä suurimmista rotkoissa voi löytää myös suurimmat aarteensa, vaikka sen käsittäisi vasta myöhemmin.

Mitä teetkin nyt, älä kadu sitä vuoden tai kahdenkymmenenkään päästä! Ne "virheet" sinun piti tehdä, oppiaksesi ettet enää tekisi toiste. Kokemukset palkitsevat, ainakin opettamalla sinulle itsestäsi ja maailmasta. Koe, näe, rakastu, satuta itsesi, kokoa itsesi, hengitä, etsi kauneutta, valitse luottaa johonkin (vaikka sitten itseesi) vaikka olisi vaikeaa ja uskalla pyytää apua kun sitä tarvitset. Sinä riität koska olet, vain koska olet- ansaitset hyvää elämääsi, torju siis seurastasi ne, jotka uskottelevat jotain muuta, ne joille et riitä itsenäsi - et kaipaa heitä myöhemmin. Vaadi itsellesi hyvää kohtelua ja anna sama myös muille. Ihmisiä tulee ja menee, joskus pitkätkin ystävyydet katkeaa, mutta ne voivat vain tehdä tilaa uusille yhteyksille ilmaantua. Älä jää kiinni menneeseen, se haaskaa vain aikaasi täällä. Anna anteeksi itsesi takia ja jatka eteenpäin. Päästä irti ja jatka huomiseen. Säilytä uteliaisuus elämää kohtaan. Luota itseesi ja sisäiseen tunteeseesi. Jos jokin suunta tuntuu väärältä, uskalla kääntyä milloin vain toisaalle - se ei ole helpompaa myöhemmin, teet vain isomman lenkin ja kulutat itseäsi sekä muita. Älä mieti mitä muut ajattelevat, se todella on ihan merkityksetöntä. Tiedät kun olet valmis naimisiin ja lasten hankintaan, itse en olisi alle 30nä ollut, mutta olemme erilaisia. Älä hätäile kummankaan ratkaisun kanssa yhtään. Hoida kehoasi syömällä monipuolisesti, juomalla paljon vettä, hoitamalla hampaasi, liikkumalla itsellesi miellyttävällä tavalla, rentoutumalla, lepäämällä ja käymällä tarvittaessa lääkärissä. Opettele kuuntelemaan kehosi viestejä ja antamaan sille sitä mitä se milloinkin kaipaa. Kehosi on kotisi loppuun saakka ja matka on mukavampi kun keho voi hyvin. Älä ole ankara itsellesi ja vaadi liikaa. Rakasta itseäsi ja Opettele rakastamaan aina vain enemmän! Sinä olet elämäsi suurin Rakkaus ja kun rakkautesi kukoistaa itseesi, on myös elämäsi muut rakkaussuhteet paljon parempia ja vankemmalla pohjalla. Rakasta ja ota rakkautta vastaan. Nauti elämästä!

Vierailija kirjoitti:

Mee töihin!

Äitini antoi yhden neuvon. Älä jää miehen elätettäväksi. Se oli hyvä neuvo.

Toinen hyvä neuvo on, että käytä ne tilaisuudet, jotka avautuvat ennakkoluulottomasti.

Kolmas neuvo. Pidä perhe koossa. Se antaa vapautta, kun on toinenkin hoitamassa asioita. Se takaa useinmiten myös taloutesi.

Perhe on voimakas, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Nauti elämästä, älä suorita elämää. Rakkaus ei katso mitä omistat ja se ei ikinä lyö, rakkaus pitää sylissä vaikka olisit köyhä kirkonrotta. Parhaat juhlat ovat ihmisiä ja hyvää ruokaa, ei päihtymystä. Lapsia tehdään TÄHÄN maailmaan ja niistä tarvitsee pitää huolta kunnes aika sinusta jättää. Jos saisin itse aloittaa alusta, luottaisin intuitioon. Joku ääni sanoi sisällä että tämä on väärä henkilö ja tämä on väärä ala. Järjellä ja logiikalla sivuutin nämä ja voin sanoa että olisi pitänyt kuunnella sitä intuitiota. Se pieni tunne tai ajatus joka tuntuu kertovan sinulle jotain, älä jätä kuuntelematta sitä.

Ensimmäisenä lapsista. Koska lapset on tärkeintä.

Itse sain ensimmäisen lapsen 25 vuotiaana. Opiskelut oli kesken ja mietin silloin sitä perinteistä "ensin avioliitto, vakityö, asuntolaina" kuviota, mutta päätin mennä tunne edellä. Paras päätös ikinä! Nuorena jaksaa. Teiniraskaus olisi varmasti eri, mutta nuorena aikuisena on joku suunta elämässä ja jos lapsi sitä vähän hidastaa niin mitä väliä? Harva katuu omia lapsiaan. Toki jos siltä tuntuu niin noin nuorena asiaa voi lykätäkin vielä ihan hyvin.

Toinen on moneen kertaan jo mainittu, älä koskaan anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti.

Jos harkitset eroa niin harkitse tarkkaan ja selvitä syyt, yritä edes parantaa tilannetta, mutta jos mikään ei auta niin eroa hyvällä mielellä tietäen, että olet itse tehnyt sen mitä tehtävissä oli. En tarkoita nyt väkivaltaa tms. Niissä tilanteissa lähde heti.

Muita ihmisiä et voi muuttaa. Työpaikoilla ja muualla tulee ihmisiä joiden kanssa ei vain tule toimeen. Sano mielipiteesi suoraan, mutta asiallisesti, mutta muista, että et voi muuttaa toista ihmistä. Hyväksy, ja anna olla. Ei ole myöskään mikään ihanne olla tiukasti omaa mieltä. Vaikka olisit täysin eri mieltä niin ihmiset erilaisine mielipiteineen on mielenkiintoisia. Älä jumita periaatteen takia, vaihda mielipidettä hyvästä syystä. Ole avoin.

Tavoittele mieleistäsi työpaikkaa. Työpaikalla ollaan keskimäärin enemmän mitä parisuhteissa. Panosta, näe vaivaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella uutta tai vaihtaa työpaikkaa. Kuitenkin yleensä hyvän työpaikan takia joutuu sietämään myös epämukavia ja jopa kannattamattomia hommia. Tee mitä pitää tehdä. 

Huonona hetkenä muista, että aika kuluu riippumatta siitä millainen päivä sulla on. Huonona hetkenä se kulkee samaa vauhtia mitä silloin, kun kaikki on hyvin. Aina on uusi päivä, mahdollisuus, hetki. AIna. Huono hetki menee yhtä nopeasti ohi kuin hyvä.

Tee lapsia kärsimään ilmastonmuutoksen ja työttömyyden seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Mene naimisiin sen kanssa, joka on ystävällinen ja kiltti. Niiden kanssa elämä on helppoa. Nyt nuorena Ulkonäköön ihastut, vaikka tyyppi olisi väärä.

Osta asunto(laina) heti kun saat ekan vakityöpaikan, aloita sitten vaikka siitä yksiöstä jos rahat ei riitä muuhun.

Tee lapset 30v. Se on elämän vaikein tehtävä (turhaa lässytystä: onko minulla työ, onko tuo mies se oikea, urani pysähtyy). Tee heti perään toinen. Et ikinä kadu lapsia, koska lapset ovat elämäsi suola ja tulevaisuutesi.

35-vuotiaana herkut minimiin, lihomis ja ihovaara.

Oma emäni kyllä tunnusti meille pienille lapsille että katuu meitä, vaikka se tabu onkin.

ohis

22 on jo tosi vanha : DDDDDD Sulla pitäis jo olla suunta elämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustella kannattaa. Minä kävin viettämässä yhden kesän 17-vuotiaana Lontoossa ja Pariisissa. Aivan mahtavia muistoja siitä kesästä.

Olin opiskelijavaihdossa n. 21-vuotiaana Espanjassa. Muistaakseni 5,5 kuukautta tai saattoi se olla 6,5 kk, ei enää muista niin tarkasti. Sain paljon ystäviä ja opin ymmärtämään monesta maasta tulleita ihmisiä. Espanjalaisia pitkän kaavan illallisia harrastan ajoittain edelleen 45-vuotiaana. Paellaa, viiniä tai sangriaa, churroja, ihania juustoja.

Ystävän kanssa käytiin interreilillä opiskelun loppumisen kunniaksi 2000-luvun alussa. Budjetti oli pieni, mutta hauskaa meillä oli. Keski-Eurooppa tuli koluttua hyvin läpi, vaikka olikin rengasmatka. Sen sijaan jostain Venetsiasta jäi mieleen vain likaisuus, taisi sattua rapaiset ja sateiset matkapäivät sinne. Itsenäisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja oppii matkaillessa.

miten sinulla oli 17 vuotiaana rahaa sellaiseen?

Siskopuoleni asui Suttonissa siihen aikaan. Suttonista pääsi Lontoon keskustaan 4 kertaa tunnissa. Se oli kesäaika ja hänen kämppiksensä oli lähtenyt Ruotsiin kesäksi, joten ruhtinaallisesti sain nukkua sängyssä. Siskopuoleni kävi töissä (kesäloma opiskelusta), mutta silti yhdessä paljon kuljettiin ja kierreltiin. Käytiin jopa Wimbledonissa katsomassa tennistä ja yhtenä viikonloppuna bussilla etelässä Brightonissa, jossa yövyttiin vanhassa kartanossa. Se jäi mieleen, koska siellä oli todella kylmä, vaikka oli kesä. Siihen aikaan tuli otettua paljon valokuvia, joita edelleen katselen. Nykyisinhän se on niin, että hyvä jos viiden vuoden takaisia reissujaan muistaa, kun ei niitä kuvia tule katseltua.

Toki olin Pariisissa vanhempien rahoilla hotellissa yötä, mutta en missään viiden tähden hotellissa, vaan sellaisessa tavallisessa, jossa oli pikkuruinen huone, kuitenkin kaksi normaalia sänkyä ja kylpyhuoneet /vessat käytävän varrella. Ystäväni oli minun kanssani Pariisin seikkailulla ja hän oli täyttänyt jo 18, joten hän oli papereissa ”virallisesti” vastuussa minusta. Kun hän lähti Suomeen, minä lähdin yksin kanaalin ali kohti Lontoota. Jestas että oli jännää matkustaa tunnelissa veden alla.

Pariisissa oppi myös hauskoja kulttuurisia eroja. Esim. joka aamu aamiainen oli sama: pala patonkia, marmeladia tai voita ja iso kaakao. Se aamiainen ojennettiin luukusta hotellin aamiaishuoneessa, eikä keittäjätäti puhunut englantia. Onneksi lukiossa tuli valittua ranska, että vähän alkeita osasin.

Minullahan oli myös jonkin verran omaa rahaa säästössä, kun vanhemmat olivat lapsilisistä laittaneet pienen siivun joka kuukausi tilille ja mummo oli antanut peruskoulun jälkeen useamman satasen, jota säästin matkaa varten. Silloin oli markka-aikaa, ei euroja, mutta minusta tuntuu, että jos lennot oli siihen aikaan Helsingistä Pariisiin 300 markkaa, niin nyt se maksaa euroina saman. Meidän perheessä myös tuettiin taloudellisesti lapsia, jos oli jotain isompaa matkaa. Tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ovat vanhempani olleet, mutta ehkä he ymmärsivät sivistyksen päälle ja mitä matkoilta voi oppia.

Liika auringonotto vanhentaa ja tuo ikääntyneenä rumia muutoksia ihoon.

Pidä hyvää huolta hampaistasi, kiität siitä itseäsi 40 vuoden päästä.

Älä jojoile painon kanssa. Pidä jonkinlaista peruskuntoa yllä vaikka vihaisit liikuntaa. Oma laji löytyy varmasti.

Älä stressaa asioista joihin et itse pysty vaikuttamaan.

Älä anna miesten, ystävien tai työkavereiden kävellä ylitsesi ja pitää sinua kynnysmattona.

Hyvä ammatti ja työpaikka auttaa sinut taloudellisesti riippunattomaksi muista mikä on äärimmäisen tärkeää.

Lapsia hankit vain jos itse haluat.

Tiedät kyllä milloin olet rakastunut.

- Mistä tietää kenen kanssa kannattaa mennä naimisiin?Luin jostain hyvän neuvon tähän, joka nyt tuli mieleen: Puolisoksi kannattaa valita sellainen, jonka haluaa vierelleen vaikeina aikoina.

Silloin kun pyyhkii hyvin, niin melkeinpä kenen tahansa kanssa voi olla mukavaa. Mutta kun elämässä aina kaikenlaista sattuu ja tulee vastoinkäymisiä, niin silloin olisi kyllä hyvä että se oma puoliso olisi sellainen, jonka kanssa voi kohdata vaikeudet yhdessä. Vahva, luotettava, turvallinen.

Jos päätät niitä lapsia hankkia, niin kannattaa hankkia alle 40v.

Velaksi ei kannata hankkia muuta kuin asunto.

Kannattaa ottaa vähän paskempikin oman alan työ, että saa kokemusta alalta. Monestihan ne on aika lyhytaikaisia muutenkin ja vaikka olisi vakkari, niin aina voi hakea parempaan. Elämiseen tarvitsee kuitenkin aina rahaa.

Biletykseen kannattaa käydä tutustumassa. Jos se ei tunnu omalta, niin voi jättää siihen tutustumiseen, mutta onpahan tullut koettua. Ei tarvitse haikailla turhaan jotain ihan sen takia vaan, ettei ole koskaan kokeillut. Bilettääkin voi selvin päin ja pitää järjen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika epäonnistui koulussa jossain urheilujutussa. Hänen ukkinsa sanoi että ei sun kaikessa tarvii olla hyvä. Tässä elämänohje.

minun isäni taas sanoi että totta kai kykenen tai osaat olethan (sukunimi).

olen 20 vuotta toiminut juristina. kiitos isälle joka loi uskoa.

Sinulla ehkä on intoa toimia juristina. Minä taas tein väärän valinnan. Suku painosti, että lakia lukemaan, kun ”päätä riittää”. Nykyisin pyöritän pientä yritystä, joka keskittyy luonnon tuotteisiin. Lakiasiat eivät koskaan herättäneet minussa minkäänlaista intohimoa ja sairastuin burn-outiin. Valitettavasti työperäistä burn-outia ei pidetty sairautena, joten jouduin vaikeuksiin sairausajan palkan kanssa. Lähdin kouluttautumaan erilaiselle alalle, jossa ei ole vain se RAHA, joka orjuuttaa ja jonka perässä peräsuoli pitkällä juostaan. Kukaan sitä mammonaa ei hautaansa mukana vie, mutta antaa sille vallan katkoa ihmissuhteita, aiheuttaa tuhoa ympäristölle ja sekoittaa mielen. Raha aiheuttaa enemmän riitoja kuin mikään muu maailmassa. Se voi tehdä ihmisestä häikäilemättömän.

Neuvoni nuorelle ihmiselle: älä kuuntele uravalinnoissa muuta kuin omaa sydäntäsi, mikä tuntuu omalta ja oikealta, äläkä ryntää toimimaan vastoin omaa etiikkaasi.

Älä ota tylsää puolisoa. Jos suhteessa ei ole kipinää, ei se myöhemminkään siihen syty. Haalea liitto tylsän ihmisen kanssa ikävystyttää. (Kokemusta on) Ihminen ajautuu muutamassa vuodessa siihen pisteeseen, että ostetaan aina samat ruokatarvikkeet samasta kaupasta, katsotaan telkkaria sohvalla villasukat jalassa joka ilta eikä enää puhuta mistään muusta kuin arjen asioista.

Nyt kun nelikymppisenä katsoo taakse päin, eniten ehkä huvittaa se ahdistus mikä oli parikymppisenä siitä alkaako elämä kulkemaan oikeaan suuntaan vai ei. Tai onko elämä jotenkin valmis. Elämä on aikaa ja ajanviettoa. Ei siinä tarvitse erityisesti päästä mihinkään ainakaan siinä järjestyksessä mitä muut sanovat. Tee asioita mistä pidät, yleensä ne hieman vaihtelevat eri ikäisenä kun ei sitä koko elämää jaksa samanlaista tehdä. Yleensä se mistä pidät johtaa kivaan elämään. Itse pidin opiskeluista ja ne kävinkin loppuun asti. Ja rakensin uraa mitä teen edelleenkin, sillä pidän siitä. Se taas on tuonut ihan hyvän toimeentulon, ei tarvitse miettiä minne lähtee milloinkin vaikka ex tempore lomailemaan tai mitä kaupasta ostaa. On talot, mökit, autot, veneet, sijoitusasunnot ja ulkomaan asunnot... mitä milloinkin sitä nyt haluaakaan tehdä.

Sama puolisokin on kulkenut mukana kauan. Lapsia emme hanki, sillä kummallekaan ei ole tullut niihin liittyviä toiveita. Teemme täysillä töitä ja vapaa-aikana tykkäämme olla kahdestaan. Elämä on meille näin juuri hyvä. Viiden tai kymmenen vuoden päästä tämä ehkä on taas toisenlaista, mutta se on sitten sen ajan ilo.

Vierailija kirjoitti:

1. Nai paljon ja monen kanssa.

2. Elä Euroopan eri pääkaupungeissa, esim. Lontoo.

3. Mene naimisiin kilttimiehen kanssa, jolla on hyvä työpaikka ja mukava suku.

4. Hanki lapsia ennen 30.

5. Osta asunto heti 25-vuotiaana.

Muuten komppaan, mutta tuo naimisiinmeno kilttimiehen kanssa, jolla on hyvä työpaikka ja mukava suku. Mistä niitä löytää? Jos ei ole mikään instatähti, vaan tavallisen näköinen, niin pariutuminen on vaikeaa!!! Etenkin kaupungissa, koska täällä asuu enemmän naisia kuin miehiä. Ne miehet, joita tielle sattuu, eivät välttämättä lainkaan innostu naimisiinmenosta. Jos vielä uskaltaa ääneen sanoa, että tahtoisin lapsia alle 30 v., niin karkuunhan ne luikkivat. Paitsi jos kelpuuttaa itseään tuplasti vanhemman setämiehen.

Viimeisimmät kohtaamani: polymies, joka ei aio yksiavioiseen suhteeseen (siis yäk, joku jalkavaimon rooli) ja mies, joka oli jo naimisissa, mutta tietenkin uskotteli olevansa eroamassa. Sitä ennen oli joku, jonka nimeäkään en muista, mutta koskaan se ei vastannut viesteihin. Ja sitten on nämä, jotka haluaa kakkosta heti ekoilla treffeillä kuten se olisi heille jokin saavutus.

En ole siis ap mutta hiukan vanhempi.

Kannattaa mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on helppo hengittää. Sellaisen, jonka kanssa on kiva puhua samoista jutuista ja tehdä samoja juttuja, mutta välillä tulee kumminkin myös tervettä riitaa. Kotitöiden pitää jakautua tasa-arvoisesti tai muuten alkaa vähitellen suututtaa se oma palkaton työ toisen eteen. Joskus kuulin tällaisen ohjeen: "Mene naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka näkeminen tuntuu samalta kuin se, kun ravintolassa näet ruokasi tulevan." Minulle se on toiminut hyvin :D

Lapset ovat kuin hevosia siinä mielessä, että niitä ei kannata hankkia jos ei halua, ja tiedät kyllä itse jos haluat.

Bilettää kannattaa jos tykkää siitä, muuten ei. Sitä voi tehdä myös vanhempana, etenkin jos ei hanki niitä lapsia. Viikonlopuiksi on kuitenkin hyvä olla myös muuta puuhaa.

Kiva että kysyit <3

Parhaat elämänohjeet saisit niiltä, jotka eivät osaa tänne nettiin niitä kirjoittaa. Olen 40v ja haluaisin kovasti neuvoa, mutta itse olen saanut parhaimmat viisaudet kuulla vanhuksilta joita työssäni kohtaan. He kertovat ne ohimennen.

Jotain ajatuksia:

Jos haluat olla vanhana vielä kunnossa, harrasta liikuntaa, älä ota aurinkoa ja anna anteeksi loukkaukset joita kohtaat, opettele tuntemaan itsesi. Muista Luojaasi nuoruudessasi.

Noin 50-vuotiaana introverttina sanon, että olen todella, TODELLA iloinen siitä, että menin nuorempana mukaan rientoihin, baareihin, bileisiin, keikoille, matkoille. Nyt olisin varmaan hyvin katkera itselleni, jos näitä kokemuksia ja muistoja ei olisi, vaan kaikki olisi vain opiskelua, töitä ja perhe-elämää. Nyt on niiden lisäksi myös villejä seikkailuja, joita muistella hymyssä suin! ;)

Elä, hyvä ihminen!