Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te vanhemmat, antakaa hyviä elämänohjeita 22-vuotiaalle
En halua vanhempana (noin 40-vuotiaana) katua tekojani joita olen tehnyt nuorena, liittyen esim. rakkauteen, terveyteen, rahaan ja opintoihini. Olen tällä hetkellä sinkku, en juo enkä polta, matkustan paljon ja opiskelen yliopistossa. Siksi kysynkin:
- Mistä tietää kenen kanssa kannattaa mennä naimisiin?
- Kannattaako lapsia hankkia, ja missä iässä? (Nyt en halua)
- Onko OK bilettää? En tykkää kun olen aika introvertti, mutta saatan vanhempana kaduta että en pitänyt nuoruudessani hauskaa
ja muita vinkkejä voi antaa :)
Kommentit (722)
Olen nyt nelikymppinen. Parikymppiselle itselleni (yliopisto-opiskelijana silloin) sanoisin, ettei ketään muuta kuin itseä tule miellyttää. Odota sellaista kumppania, joka ei häpeä tai nolostele sinussa mitään. Älä tyydy kehenkään. Riitä ensin itse itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on kaksi mistä valita, niin ota hänet joka saa sinut nauramaan ja rentoutumaan. Mutta tietty ei mitään pelleä.
Me kaikki vanhennumme ja rupsahdamme vanhemmiten, kauneus on katoavaa.
Parisuhde toimii paremmin, jos mies on se enemmän rakastunut/ihastunut osapuoli. Toistepäin ei tule pitkässä juoksussa toimimaan.
Opiskele, opiskele,opiskele takaa itsellesi niin hyvä taloudellinen tilanne ettei tarvitse naida rahaa.
Se kenellä on rahaa on valtaa, älä anna etenkään miehellä tätä valtasemaa vaan pidä se itselläsi.
Miehet eivät ole yhtään sen parempia kuin naisetkaan, ei ole mitään sellaista työtä tai asiaa mitä nainen ei oppisi, tai pystyisi tekemään kuten miehet. Tälläinen mielikuva on vaan luotu miesten ylemmyydestä.
Elä itsellesi älä uhraa elämääsi kenellekkään toiselle, älä miellytä ketään se ei johda mihinkään.
Elämä on liian lyhyt tanssimaan kenenkään pillin mukaan, näe, koe, matkusta, elä itsellesi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä niin ettei tarvitse sitten vanhainkodissa valehdella.
Ilman omia lapsia ei elämästä ymmärrä yhtään mitään. Siinä on minun neuvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajille ei kannata antaa kaikkeansa ja suostua kaikenlaiseen kyykytykseen, ei pidä pelätä jättää taakseen huonoja työpaikkoja, vaikka edessä olisiko suuri tuntematon. Työnantajille et ole koskaan korvaamaton (tulijoita kyllä riittää) ja harvoin mitään pään silitystä tulee hyvin tehdystä työstä pitkältä ajaltakaan. Kannattaa olla yåtarkkana ja miettiä, mitä itsestään antaa työlle ja mitä siitä saa irti.
Onko Ap linjoilla, jos, voisitko kommentoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitosta ja lapsista:
* sitoutumiseen-onnistumiseen liittyen 'kello laitetaan käyntiin' oikeastaan vasta kun asutaan yhdessä, ollaan käyty koulut ym. eli alkaa aikuisten elämä jota sitten eletään jatkossakin
* ihmisten tavoitteet voivat vuosien kuluessa muuttua, mutta kyllä molempien lähtökohtaiset aikomukset liittyen lapsilukuun, asuinpaikkaan, elämäntapaan, harrastusten ja ystävien merkitykseen ym. pitäisi perata auki ennen sormuksia: tunteet ja se että toinen on kiva auttavat kyllä pienten nyppylöiden yli, mutta ei niillä vuoria (liian poikkeavat arvot ja tavoitteet) siirretä
Rahasta ja toimeentulosta:
* nimenomaan se sijoittaminen indeksirahastoihin tms. pitäisi aloittaa 16-22-vuotiaana, vaikka kuinka pienellä kuukausisummalla
* jos asennoituu niin, ettei voi säästää yhtään pienistä tuloista, on suuri riski ettei näkemys muutu tulojen kasvaessa, vaan kaikki laitetaan aina kulutukseen
* tutustu asiaan itse äläkä usko ankeuttajia, jotka laittavat aina kaiken haisemaan ja halveksivat talouden lainalaisuuksia
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei kadu ikinä ettei bilettänyt. Sinä menetä mitään. Bilettäessä tehdään ne suurimmat töppöykset. Eipä sillä ihminen ei ole täydellinen eikä täydellistä elämää voi suunnitella. Virheitä täällä ollaan tekemässä.
Joo, olen kyllä mokaillut bilettäessä, lörpötellyt noloja juttuja, joskus voinut pahoin tai nukahtanut kesken illan, mutta kyllä suurimmat mokat ovat olleet ihan selvin päin; kuten kitkuttaminen parisuhteessa ihan väärän ihmisen kanssa pelkkää omaa kiltteyttä ja saamattomuutta, ja yleensäkin se, etten nuorena kehdannut pitää puoliani, niin ihmissuhteissa, töissä, kuin vanhempieni kanssa. Muutama humalainen töppäys ei tunnu miltään sen rinnalla, varsinkaan näin parinkymmenen vuoden päästä. Heti tuskin voit tietää, kannattaako uuden heilan kanssa mennä naimisiin, koska alkuhuuma hämää. Mutta jos on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä, ei naimisiinkaan menossa ole mikään kiire. Älä ikinä mene sellaisen ihmisen kanssa naimisiin, kuka aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, tavalla tai toisella. Lapsia vasta, kun olette molemmat henkisesti valmiita. Opiskelu, työnteko, isomman asunnon hankinta jne. onnistuu kaikki myös lasten jo ollessa olemassa, toki aikataulujen kanssa on sumplimista.
Bilettäminen ei kuitenkaan saa mennä opiskelujen edelle, mikä on vaarana varsinkin untuvikoilla. Oma ohjeeni on klassinen: asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat (huolehdi opiskeluista, hommaa (kesä)työt ja harjoittelut paikoista, joista voi olla myöhemmin hyötyä, pidä kiinni hyvistä ystävistä, heistä kenen seurasta tulee hyvä mieli, käytä aurinkorasvaa, syö useimmiten terveellisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhenemisessa on se hyvä puoli että omaikäiset ei näytä yhtään "vanhoilta" vaikka nuorempana ajattelin että jo 35+ on vanhoja :D
Ja parikymppiset on ihan lapsen näköisiä :)
joten turha stressata rupsahtamista
Puolet ylimääräisistä rahoista kannattaa tuhlata ja puolet laittaa vähäkuluisiin indeksirahastoihin. Voit 40-50 vuotiaana aloittaa downshiftauksen. Muuten voit joutua tekemään vihaamaasai työtä eläkeikään asti. Julma kohtalo, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vanhenemisessa on se hyvä puoli että omaikäiset ei näytä yhtään "vanhoilta" vaikka nuorempana ajattelin että jo 35+ on vanhoja :D
Ja parikymppiset on ihan lapsen näköisiä :)
joten turha stressata rupsahtamista
Todellakin. Nuoret näyttää "niiiiiiin" nuorilta, nautin silti heidän seurastaan. Kiva kuulla mielipiteitään opiskelusta, ihastumisista ja urahaaveista. Monesti yllättyvät että täti62 ei ookkaan ihan kalkkis, saattaa tulla terassilla hiprakkaan, pukeutua farkkuhaalariin yms.
Kunpa ei ikinä tätiytyisi tylsäksi. Kukkahattutäti voin olla ja nautin myös ikäisteni seurasta, mukava muistella kasettimankat ja hurriganesit yms...
Vierailija kirjoitti:
Ilman omia lapsia ei elämästä ymmärrä yhtään mitään. Siinä on minun neuvoni.
Kunpa et olis niin jyrkkä. Kaikki ei todellakaan saa lapsia. Entäs sitten??? Kyllä elämästä voi nauttia!
Vierailija kirjoitti:
Ninni77 kirjoitti:
Omistusasunto kannattaa hankkia heti kun vain mahdollista. Parempi lyhentää lainaa kuin maksaa vuokraa.
Tietysti täytyy miettiä tarkkaan mitä ostaa ja mistä ostaa, että on hyvä sijoitus.
Asunto saisi olla asumiseen, ei keplottelimiseen.
Jalat levälleen ja nauti ajosta. Kroppa vanhenee yllättävän äkkiä.
Kaikki neuvot ovat turhia, kysymys on vain sinun omasta voimasta, kestätkö elämää , vai et. Moni ei kestä, suurin osa ei kestä. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kannata hankkia.
Kannattaa. Kaikessa, siis oikeasti lähes kaikessa, kannattaa toimia aina toisin kuin mitä muoti on tai mitä valtavirta tekee.
Näin tekemällä olen saanut suurta etua, siis ihan rahallista, edennyt uralla todella korkealle helposti, saanut kaikkia yllättäviä tilaisuuksia. Ja nimenomaan tein lapsia, vielä useamman, koska lapsettomuus on nyt niin muotia. Se päivä koittaa taas kohta kun valtavirran vastainen teko tuottaa hedelmää. Niin on käynyt AINA.
Minä pyrin tekemään sellaista, jota muut eivät tee. Valtavirrassa mennään vallassa olevan aivottoman massan ehdoilla idioottiruodussa.
Alue: Aihe vapaa
Tee molempia.