Te vanhemmat, antakaa hyviä elämänohjeita 22-vuotiaalle

Pidä hauskaa ja kohtele ystävällisesti muita kanssaeläjiä

Työ: Etsi työ, jossa ihan oikeasti viihdyt ja pääset hyödyntämään taitojasi, elämä on liian pitkä työhön tai työpaikkaan, jossa ei viihdy tai voi huonosti. Opi pitämään puoliasi heti alusta asti, liiallinen muiden miellyttäminen itsensä kustannuksella kostaantuu ennemmin tai myöhemmin.

Lapsista: Jos itse haluat lapsia, hanki niitä. Puolison valinta on erittäin tärkeää, eli tutustu ihmiseen kunnolla ja katso miten hän kohtelee muita. On ihan ok myös olla hankkimatta lapsia - itse olen vela, joka (kaikista pelotteluista huolimatta) ei ole sitä koskaan katunut.

Terveys: Satsaa terveyteesi, mielellään hyvä vakuutus nuorena ja terveenä. Julkinen terveydenhuolto on arpapeliä, siellä ainakin pitää osata vaatia itselleen hoitoa ja tutkimuksia. Älä sinnittele oireiden kanssa liian pitkään, moni vaiva hoituu helpommin, kun siihen saa hoitoa heti.

Ihonhoidosta: puhdista kasvot aamuin illoin hellävaraisesti, ja käytä kosteusvoidetta ja silmänympärysgeeliä/voidetta. Suihkun jälkeen koko kroppaan hajusteeton, kevyt, hyvin imeytyvä bodylotion. Aurinkorasva on ihosi tärkein tuote. Jos mahdollista, satsaa välillä kasvohoitoihin.

Viimeiseksi, nauti ja iloitse elämästäsi!

Noh.. jos tapaat jonkun jonka kanssa on hyvä olla ja tyyppi on sinun makuusi olet jo pitkällä. Mutta jos näät merkkejä jostain huolestuttavasta esim viitteitä alkoholismista, muista päihteiden liikakäytöstä ole varovainen. Harva 22 v on vielä paha alkoholisti, mutta pakottava tarve juoda viikottain kännit on huono juttu. Siitä voi kehkeytyä tyypille vain pahempi ongelma.

Elämässä pärjää aika hyvin jos ei tee jotain tosi isoja virheitä kuten sotke raha-asioitaan kunnolla niin että luottotiedot menee, tai joudu päihteistä riippuvaiseksi. Alkoholismi tai huumeriippuvuus voivat pilata ei vain oman elämän, vaan myös läheisten elämän. Muuten elämässä voi ja saakin kokeilla ja tehdä myös virheitä.

Luota siihen että pärjäät! Ihminen pärjää ja selviää yllättävänkin vaikeista asioista jos kuuntelee omia tarpeitaan ja tunteitaan ja lisäksi käyttää järkeään siihen päälle. Älä tee mitään vain siksi että joku muu tekee niin tai sanoo että näin pitäisi tehdä (tähän lukeutuu myös yhteiskunta ja media). Jos biletys ei kiinnosta, älä biletä. Tee sitä mikä sinusta on hauskaa ja mikä sinua kiinnostaa.

Aina voi toki varautua tulevaan, rahastoihin voi säästää ja vähän harkita kuinka isoon asuntolainaan on varaa. Elämä ei usein kuitenkaan mene kuten haluaisi, mutta silti se voi mennä hyvin. Tärkeintä on tehdä sitä minkä kokee itselleen merkitykselliseksi, viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten parissa, kokea uusia asioita ja nähdä vaivaa omien unelmiensa toteuttamiseksi. Älä hukkaa energiaasi juoksemalla toisten asettamien tavoitteiden perässä.

Ja muista: ulkonäkö on katoavaista. Jos rakennat onnellisuutesi sen varaan joka häviää väistämättä iän myötä, kohtaat onnettoman vanhuuden. Minä keskittyisin sen sijaan pitämään huolta fyysisestä ja henkisestä terveydestä (nuorekas ulkonäkö tulee ehkä sitten sivutuotteena). Vasta ikääntyessä alkaa ymmärtää terveellisten elämäntapojen merkityksen. Säännölliset lihaskuntoharjoitteet osaksi elämää viim. nelikymppisenä, kuten terveellinen ruokavaliokin. Pidä huolta ystävyyssuhteista ja ylläpidä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Noh.. jos tapaat jonkun jonka kanssa on hyvä olla ja tyyppi on sinun makuusi olet jo pitkällä. Mutta jos näät merkkejä jostain huolestuttavasta esim viitteitä alkoholismista, muista päihteiden liikakäytöstä ole varovainen. Harva 22 v on vielä paha alkoholisti, mutta pakottava tarve juoda viikottain kännit on huono juttu. Siitä voi kehkeytyä tyypille vain pahempi ongelma.

Suurin osa nuorista, jotka juo joka viikonloppu, lopettaa sen tavan myöhemmin. Kaikkihan me ollaan oltu nuoria. Ainakin omassa ystäväpiirissäni käytiin yökerhoissa ja biletettiin. Yksikään ei ole alkoholisoitunut, vaikka ikää 50v.

Älä laita nimeäsi kenenkään lainapapereihin takaajaksi. Jos et ole valmis sitä itse maksamaan.

Tee ne lapset kumminkin. Vaikka toteat että et niitä ehkä tarvitse, niin antavat loppupeleissä enemmän kuin ottavat.

Poista negatiiviset ihmiset elämästäsi. Myös ne lähimmät sukulaiset/ ystävät. Vievät liikaa energiaasi eikä tilanne muutu miksikään.

Ole itsellesi armollinen. Vaikka et ehkä saakaan sitä hyvinpalkattua huippuvirkaa, avioero tulee ja lapset eivät ole tuntevinaan, niin voit todeta, että parhaasi olet tehnyt. Ja jos parhaansa tekee, ei voi kukaan vaatia enempää, et edes sinä itse.

Opiskele alaa, joka sinua kiinnostaa oikeasti, MUTTA mieti myös alan työllisyysnäkymiä realistisesti. Mitä töitä voisit oikeasti tehdä tutkinnollasi, onko niitä työpaikkoja, ja ansaitseeko niissä töissä riittävästi, jotta voit elää sellaista elämää kuin haluat ja saat todennäköisesti myös sellaista eläkettä, ettet elä pitkän työuran jälkeen täysin köyhyydessä.

Ihonhoito: Käytä aurinkovoidetta (myös kämmenselät ja decoltee!!) ja aurinkoa vain kohtuudella. Älä tupakoi. Paljon kasviksia, syö vain vähän prosessoitua ruokaa. Ihmevoiteet ovat silkkaa rahanhukkaa.

Mistä tietää kenen kanssa mennä naimisiin: Ei sitä varmaksi voikaan tietää. Jokainen meistä muuttuu iän myötä, ja on enemmän tuuripeliä, muututteko puolison kanssa samaan suuntaan. Silti. Rakkautta ei kannata vältellä sen loppumisen pelossa. Surullisinta on se, jos ei ole ikinä uskaltanut antautua rakkaudelle.

Kannattaako lapsia hankkia: Kannattaa, jos siltä tuntuu. Jos ei, niin sitten ei kannata moisella päätään vaivata.

Onko ok bilettää: Toki, mutta ei se pakollista ole. Eikä hauskan pitäminen lopu, kun ihminen täyttää 30, tai 40, tai edes 60. Olen itse nyt viisikymppinen, ja kyllä meillä aika useinkin on parinkymmenen hengen juhlia. Yökerhoissa notkumista en ole ikinä ymmärtänyt, enkä todellakaan koe jääneeni mistään paitsi.

Suosittelen lukemaan Miralles, Garcia: Ichiko ichie Hetkessä elämisen taito. Nauti elämästäsi juuri sellaisenaan kuin se nyt on. ❤️

Keski-ikäinen täti kirjoitti:

Luota siihen että pärjäät! Ihminen pärjää ja selviää yllättävänkin vaikeista asioista jos kuuntelee omia tarpeitaan ja tunteitaan ja lisäksi käyttää järkeään siihen päälle. Älä tee mitään vain siksi että joku muu tekee niin tai sanoo että näin pitäisi tehdä (tähän lukeutuu myös yhteiskunta ja media). Jos biletys ei kiinnosta, älä biletä. Tee sitä mikä sinusta on hauskaa ja mikä sinua kiinnostaa.

Aina voi toki varautua tulevaan, rahastoihin voi säästää ja vähän harkita kuinka isoon asuntolainaan on varaa. Elämä ei usein kuitenkaan mene kuten haluaisi, mutta silti se voi mennä hyvin. Tärkeintä on tehdä sitä minkä kokee itselleen merkitykselliseksi, viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten parissa, kokea uusia asioita ja nähdä vaivaa omien unelmiensa toteuttamiseksi. Älä hukkaa energiaasi juoksemalla toisten asettamien tavoitteiden perässä.

Minä esimerkiksi lähdin lukion jälkeen lukemaan alaa joka oli täysin epäkäytännöllinen ja josta työllistyminen oli todella epätodennäköistä (vaihdoin sieltä opiskelemaan taidelinjalle, joka sekään ei ollut kovin järkevä ammatinvalinta!). Mutta jotenkin vain sain rakennettua ammatin alalta jossa on hyvä palkka ja mahdollisuudet työllistyä. Parikymppisenä olin varma etten ikinä löydä itselleni hyvää parisuhdetta ja päätin alkaa nauttia elämästäni ilman poikaystävää — nyt

olen ollut aviomieheni kanssa onnellisesti yhdessä 25 vuotta. En halunnut lapsia, eikä miehenikään, emme siis niitä yrittäneet saada. Ehkä menetin jotain hienoa, mutta olen ajatellut että mistä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata. Olen onnellinen näinkin. Kaikki ei ole elämässä mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta olen selvinnyt kuuntelemalla sisäistä ääntäni ja pitämällä huolta itsestäni. Ja olemalla ystävällinen muille, toki omia rajojani kunnioittaen. Olen oikeasti kokenut sen että kun antaa hyvän kiertää, joskus se tulee takaisin, ja usein korkojen kera!

Elä jokainen päivä siten että illalla voit sanoa itsellesi: olen ylpeä itsestäni ja siitä miten elin kuluneen päivän sekä miten kohtasin kanssakulkijat. Pidä hyvät arvot elämäsi ohjenuorana ja elä niiden mukaisesti. Ihminen on terve silloin kun kykenee tekemään työtä, nauttii sen tekemisestä sekä silloin kun kykenee rakastamaan kaikkia lähimmäisiään. Auta ihmisiä pyyteettömästi. Saat sen kaksinverroin takaisin, ilona ja apuna, silloin kun itse apua tarvitset. Vastoinkäymisiä ja kohtaloniskuja tulee kaikille jossakin vaiheessa elämää jossakin muodossa. Älä anna niiden täysin lannistaa itseäsi: vaikeuksista pääsee yli muiden tuella. Tärkeintä elämässä on kohdata ihmiset, kuunnella heitä ja sitten vasta puhua itse.

Älä ota miestä, joka:

- on sinua lyhyempi (huono itsetunto)

- on sinua köyhempi (pummii sinulta rahaa)

- on sinua vähemmän koulutettu (teillä ei lopulta ole paljon yhteistä)

- hankkinut jo lapsia jonkun toisen kanssa (joudut keskelle sellaista soppaa, että huhhuh, ja kaikista pahinta on se että miehen exä on 90% varmuudella nokkansa teidän suhteeseen työntävä katkera eukko)

- joka vaikuttaa erityisen masentuneelta, sulkeutuneelta tms (masennut itsekin lopulta)

Vierailija kirjoitti:

Opiskele hyvä ammatti , mieluummin ulkomailla! Paras neuvo!

Vain jos haluaa myös työskennellä ulkomailla, Suomessa ulkomaalaisella tutkinnolla on vaikea saada töitä.

Iske miljönääri, mene naimisiin ilman avioehtoa, eroa. Ja olet varmistanut taloudellisen vapauden loppuelämäksi.

Kannattaa etsiä hyvä puoliso jos haluaa lapsia. Yksinhuoltajuus voi olla tosi rankkaa.

Valitse puoliso huolella, 99,9% on vääriä valintoja, koskee miehiä ja naisia.Jos epäröit, vaihda. Huonon miehen tai naisen kanssa ei kannata olla.

Kohtuus päihteissä!

Naimisiin ei ole nykypäivänä pakko mennä. Hyviä bileitä tai muita unelmapäiviä voi pitää ilman juridisia sitoumuksiaankin.  Ainakin kannattaa harkita loppuun asti.

Lapsia ei ole pakko hankkia, jos ei halua. Jos löytää muilta osin hyvän puolisoehdokkaan, niin kannattaa käydä tämä asia läpi hyvissä ajoin, ettei sitten erolla aleta uhkaamaan, jos ei mene ajatusmaailma samoja latuja.

Sanoisin, että sen kyllä tunnistaa, kun oikea mies osuu kohdalle. Hän hyväksyy sut sellaisena, kun olet. Riitely on normaalia, mutta ei henkinen väkivalta, eikä fyysinen. Pystytte siis sopimaan riidan ja jatkamaan elämää normaalisti. Lapsia kannattaa hankkia, kun siltä tuntuu. Itse sain lapseni 20v, 22v ja 24v. Ei kaduta yhtään, mulla on silti hyvä ammatti ja toimin esimiehenä. Mies ollut todella tärkeä tuki tässä kaikessa nämä vuodet. Kuin myös minä hänelle. Kunnioitus puolin ja toisin näkyy vuosi vuodelta enemmän.

Kannattaa elää sellaista oman näköistä elämää, eikä miettiä mitä muut ajattelee. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos itse olet onnellinen. Jos joku menee elämässä mönkään, niin sekin yleensä vaan kasvattaa luonnetta ja sieltä pääsee kyllä ylös, jos on valmis ottamaan apua vastaan. Pidä hyvät ystävät lähellä. Niitä on vaikea saada enää vanhempana. Tai toisin päin, jos tuntuu, että vanhat kaverit eivät ymmärrä, niin nyt on vielä mahdollisuus saada uusia hyviä ystäviä.

Elä niin että itse nautit elämästäsi, kuitenkin toiset ihmiset huomioiden.

Yleensä kun tekee itse päätökset oman mielen ja arvojen mukaan harmittelee vanhempana vähemmän.

 Elämä opettaa, ei voi olla koko elämän tekemättä virheitä, niitäkin on hyvä tulla matkan varrella, ne opettaa ja samalla kasvattaa. Niiden läpikäyminen muokkaa ihmisistä, toivon mukaan aina parempaan suuntaan. 

Itse tein aikoinani virheitä, niinkuin me kaikki tehdään. Vaikka minulle oli neuvoja annettu, ei niiden mukaan tullut silti elettyä koska halusin elää niinkuin itse haluan, en siten niinkuin joku muu.