Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen epäsiisteys
10.04.2022 |
10 vuotta asuttu yhdessä ja aina silloin tällöin avaan silmäni tähän kaaokseen missä elämme. Tänään meille tulossa pääsiäisvieraita, kaksi viimeisintä päivää olen siivonnut ja koristellut. Eilisen illan olin ilta-/yövuorossa, tulin siis kahden aikaan yöllä kotiin. Menin suoraan iltapesun kautta nukkumaan. Nyt heräsin ja menin alakertaan ja teki mieli alkaa itkemään. Tiskiallas, jonka olin juuri eilen aamupäivällä hinkannut puhtaaksi, pursusi tiskejä, koska eihän mies ollut jaksanut tyhjentää tiskikonetta. Hän oli illalla lasten mentyä nukkumaan kokkaillut itselleen ruokaa ja paistinpannu rasvaisena lillui tiskialtaassa, siellä oli rasvaista mössöä joka puolella. Lavuaari näyttää siltä kuin sitä ei olisi koskaan pesty. Hellan kohdalla keittiön kaakelit ovat rasvassa, paistaessa varmaan rasvat lentäneet ympäriinsä. Pari oluttakin näemmä on juonut ja nekin pitänyt jättää olohuoneen pöydälle, samoin sipsikulho. Olohuoneen musta karvamatto, jonka eilen vielä imuroisin, täynnä sipsinmurusia.
En ole mikään nipo enkä yritä esittää mitään hienoa, päinvastoin olemme hyvin tavallinen perhe kodissa jossa tavaraa riittää, ei siis mikään minimalistinen sisustajien unelma. Mutta edes sen yhden kerran, kun vieraita on tulossa, ajattelin että mies ymmärtäisi että nyt pidettäisiin koti siistimpänä. Mutta ei. Olen pettynyt, vihainen, surullinen.
Yleensäkin mä olen siis se, joka pitää kotimme perussiistinä ja mies ei ymmärrä, miksi pitää imuroida tai pestä lattioita saati pyyhkiä pölyjä. Ummistan tältä aina silmäni. Mutta nyt. Mulla on sellainen olo etten jaksa enää.
Oli pakko avautua. Kohtalontovereita kaipailen.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kun kyse on miehistä ei kannata olettaa, että ymmärtäisi mitään. Puhuminen ehkä auttaa. Mä lopetin kotityöt, koska miehen mielestä niitä en tehnyt tai se oli turhaa.
Miehet ei ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yleensäkin mä olen siis se, joka pitää kotimme perussiistinä ja mies ei ymmärrä, miksi pitää imuroida tai pestä lattioita saati pyyhkiä pölyjä. Ummistan tältä aina silmäni. Mutta nyt. Mulla on sellainen olo etten jaksa enää."
Niinpä. Mietipä sitä. Itse olet 10 vuotta mahdollistanut ukon välinpitämättömyyden ja porsastelun, nyt sitten vasta heräät ihmettelemään. TAAS kerran pistän käteni kyynärpäitä myöten ristiin että yksin elän ja visusti niin aion jatkaa! Näitä syitä sinkkuelämään löytyy tältäkin palstalta pilvin pimein kun tätä selailee.
En jaksaisi alkaa aikuisen kokoista kakaraa paimentaa ja ohjailla ja vääntää ja säätää. Ihanan helpolla pääsee kun elää omillaan. Oma tupa oma lupa. Siitä en luovu.
En vaihda en!!
Pääsin miehenpuolikkaasta eroon 6kk sitten ja tajusin saman asian että olen joutunut ummistamaan silmäni lialta ja sotkulta vuosikaudet. Nyt kun asun yksin niin ei tule yllätyksiä ei vatutuksia heti aamun alkuun. Keittiö on siisti ja puhdas, joka aamu. Ei ole leivänmuruja missään lattialla. Ennen siivottiin isommin vuoroviikoin ja se tuntui liian vähältä. Nyt voin olla imuroimatta helposti yli 2 vkoa niin ettei muruja ja muita sotkuja ole lattialla tai keittiön pöydillä, ainoastaan villakoirat rupeavat tällöin näyttäytymään isompina laumoina. Seuraava mies on joko siisti tai saa potkun perseeseen.
Miesten jäljiltä on vain sotaa, sotkua ja kakaroita. Äiditkö opettavat poikansa sotkijoiksi siivoamalla aina jäljet? Pojat pitää kouluttaa siisteiksi. Miesten jälkeen ei halua mennä unisex-vessaankaan, typerä keksintö!
Tällaisia aiheita lukiessa tyytyväisyyden tunne valtaa mieleni. Olen 40+ ja tein kymmenen vuotta sitten päätöksen aloittaa yksineläjänä.
Viimeisin miesystäväni oli juurikin tuollainen joka ei siivonnut jälkiään. Emme asuneet yhdessä, mutta silti minun olisi pitänyt pestä hänen pyykkinsä. Ja koska en tuohon suostunut, niin vei äidilleen pestäväksi. Voin vain kauhulla kuvitella millaista elämäni olisi, jos olisin perustanut perheen tuollaisen itsekeskeisen juntin kanssa. Todellakin väistin luodin.
Mutta tuo suhde vaikutti päätökseeni. Totesin, että ilman miestä elämä on rennompaa ja arki huolettomampaa.
Monia naisia mietityttää taloudellinen pärjääminen, mutta en ainakaan itse koe siitä paineita. Toki kun taloudessa ei ole niitä miehen tuloja, niin ihan missä tahansa ei ole mahdollista asua. Mutta olen itsenäinen suomalainen nainen ja ylpeä siitä.
Kannattaa ap miettiä haluatko oikeasti uhrata elämäsi ja onnellisuutesi. Todennäköisesti miehesi on tyytyväinen liittoonne, sillä hän pääsee helpommalla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, täällä mies ei voi viedä edes omia roskia roskiin, Tyhjät pesuainepurkit vessassa, jugurttipurkit pitkin tasoja, nenäliinat lattialla, rutattuja kuitteja ympäriinsä, astioita ei saa tiskikoneeseen, sukkia milloin missäkin, eikä ole vienyt lehtipinoa kierrätykseen kun kolme viikkoa sitten jo pyysin viemään. Ei ole oikeastaan vienyt mitään roskia ainakaan puoleen vuoteen ulos ja jos syö kebabia niin nekin roskat on niin kauan keittiön pöydällä kunnes haju käy mun nenään ja pakko viedä ulos!
Molemmat käy töissä niin molemmat voisi huolehtia myös kodin siisteydestä
Ja varsinkin vaivautua laittamaan omat roskat roskiin!!
Miksi sä tuhlaat elämäsi tuollaisen epäsiistin omahyväisen porsaan takia? Jos aiot jatkaa tuossa surkeassa liitossa onnettomana, niin älä sitten valita. Avaimet onneen on täysin sun omissa käsissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten jäljiltä on vain sotaa, sotkua ja kakaroita. Äiditkö opettavat poikansa sotkijoiksi siivoamalla aina jäljet? Pojat pitää kouluttaa siisteiksi. Miesten jälkeen ei halua mennä unisex-vessaankaan, typerä keksintö!
Juu on typerä keksintö. Mutta sen keksi nämä v a s s a r i eukot woke huuruissaan kuinka sukupuolia ei saisi olla.
Alue: Aihe vapaa
Aikaa olisi ollut erota, mutta miehen rahat pidättelivät.