Mies huusi mulle lasten kuullen
Ja kiroili ennen kuin lähti jonnekin. 12v alkoi itkemään ja 15v huusi mulle ettei saa tulla. En ymmärrä miksi aikuinen ihminen huutaa tuolla tavalla lasten kuullen, vaikka pyysin monta kertaa lopettamaan. Tuo pelottaa lapsia, sehän on ihan selvä.
Kommentit (48)
Eli, olisi ollut parempi huutaa, kun lapset eivät ole paikalla? Kai tiedät miten voi käydä, jos liikaa patoaa vihaa sisälleen?
Asutteko Porvoossa? Sinuna olisin jo huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko tämä ensimmäinen kerta kun huusi, ja lapset on jo 12 ja 15v? Teillähän on mennyt harvinaisen hyvin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Anna purkaa. Sopikaa huomenna.
Ei ollut eka kerta, mutta onneksi aika harvoin näin käy. Silti joka kerta etenkin kuopusta selvästi ahdistaa. Ei tarvitsisi noin huutaa lasten nähden. Ei ollut edes niin iso asia. Ap
Teet karhunpalveluksen lapsillesi, kun opetat ettei tunteita saa näyttää ja että huutaminen on maailman loppu. "Lapset itkee", kun isi huusi.
Saa ja pitää näyttää tunteita, mutta ei kohdella toisia epäasiallisesti (esim. Huutaa). Se ei ole ok. Ap
Omasta mielestäsi siis voit olla täys bitch ja miehen olla sun tossun alla ja niellä mukisematta kaikki?
Äijä huutaa sen yhden kerran viiteentoista vuoteen ja nainen on marttyyri ja lapsten elämä pilalla. Maailmaan mahtuu kyllä huutoa. Ei tirvassut sua tai lapsia vaan poistui paikalta. Mitä oikein haluat?
Et saa mun sympatioita. Kai imuroit jo?
Ootko käyttäytynyt kun naislapsi. Läiminyt kaappeja ja äänestänyt Feeministejä. Miesvihaaja
Vierailija kirjoitti:
Jaa, kyllä meillä ainakin välillä huudetaan kun hermo pettää. Ihan luonnollista päästää välillä vähän painetta ulos. Sitten taas lepytään ja elellään normaalisti. Useammin muuten naiset on niitä, jotka sitä ääntään korottaa...
No ei kyllä todellakaan ole! Tämä juuri on tällaista täysin itsekontrolliin kykenemättömien luusereiden puhetta. Olin nuorena vähän aikaa parisuhteessa naisen kanssa, joka oikein tuntui hakemalla hakevan riidanaiheita säännöllisin väliajoin, ja kiihdytti itsensä hysteeriseen raivoon, jolloin hän huusi mitä tahansa solvauksia sattui keksimään. En yhtään kaivannut sellaista itse, joten akka meni kiertoon melko pian. Nykyisen puolisoni kanssa ei olla vielä kuuteen vuoteen kertaakaan huudettu toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oliko tämä ensimmäinen kerta kun huusi, ja lapset on jo 12 ja 15v? Teillähän on mennyt harvinaisen hyvin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Anna purkaa. Sopikaa huomenna.
Ei ollut eka kerta, mutta onneksi aika harvoin näin käy. Silti joka kerta etenkin kuopusta selvästi ahdistaa. Ei tarvitsisi noin huutaa lasten nähden. Ei ollut edes niin iso asia. Ap
Teet karhunpalveluksen lapsillesi, kun opetat ettei tunteita saa näyttää ja että huutaminen on maailman loppu. "Lapset itkee", kun isi huusi.
No kyllähän ne lapset saa näyttää tunteitaan, nehän itkee sitä tilannetta...
Se on muuten jännä, kuinka tää "tunteiden näyttämisen tärkeys" oikein muuten korostuu niillä ihmisillä, jotka on omien sanojensa mukaan "tempperamenttisia" (eli katsovat asiakseen huutaa ja riehua, kipata sen oman huonon olonsa muiden niskaan, kun eivät itse kykene hillitsemään itseänsä)
Kyllähän niitä negatiivisia tunteita saa näyttää, mutta siinä vaiheessa jos se oma tunneilmaisun voimakkuus aiheuttaa surua/pelkoa/ahdistusta esim. omissa lapsissa, niin silloin kyllä pitää aikuisen ihmisen kyetä miettimään, kannattaisiko itseään ja sitä tunteiden ulos purkamista vähän hillitä. Niissä lapsissa ei ole yhtään mitään vikaa, jos niillä itku tulee/ahdistaa, kun yht äkkiä tilanne muuttuu pelottavaksi kotona, huudetaan ja karjutaan. On ihan normaalia säikähtää sellaista. On myös ok, jos joskus satunnaisesti vanhempi huutaa, mutta kun vanhempi on saanut itsehillintänsä takaisin, sitten pyytää anteeksi ja menee itseensä, ettei vastaava toistuisi. Sitä huutamista ei todellakaan pidä normalisoida!
Vihaan ehkä eniten maailmassa näitä ihmisiä: meillä saa kaikki tunteet näkyä, meillä riidellään isosti ja rakastetaan vastaavasti myös
(Varmaan mainittava, että en mäkään ole temperamentiltani mikään hiljainen hissukka, ja luontainen reaktio olisi esim. äänen nouseminen. Mutta mä olen aikuisen ihmisenä opetellut hillitsemään itseni ja käyttäytymään asiallisesti, myös silloin kuin veetuttaa. Ei mulla ole mitään oikeutta säikäytellä esim. rauhallisemman temperamentin omaavaa puolisoani huutamalla. Huutaminen on huonoa käytöstä, ja saattaa pahimmassa tapauksessa vahingoittaa ihmistä pahasti, varsinkin lasten kohteena ollessa.)
Olit sitten ilman lupaa poistunut keittiöstä...