Annoin lapseni adoptoitavaksi.

Hyvä ratkaisu oli. Teit aivan oikein ja ajattelit lapsen parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais olla paras ratkaisu lapsen kannalta.Hanki pillerit tai sterilisoi !

tai sitten miettiä kenen kanssa kuksii. jos ottaa miehen jonka kanssa haluaa lapsia ja menee ensin avioliittoon.

Ai, tuoko on tae, ettei jää yksinhuoltajaksi? Minä tunnen kymmeniä miehiä jotka ovat lähteneet litomaan ja jättäneet akan ja kakarat. Joten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä vauva luovutetaan adoptioon? MInusta on järkyttävää, kun ainakin sijaissynnytyksessä se vauva riistetään samantien äidiltä pois. Eihän koiranpentujakaan saa ottaa emolta samantien pois, kun se on heidän kehitykselleen häiriöksi. Mitä ongelmia siitä saattaa tuolle vauvalle tulla, että samantien vaan annetaan vieraille syntymän jälkeen?

Harkinta- aika on vähintään kahdeksan viikkoa ja voi olla pitempikin. Sinä aikana vauva on sijaiskodissa.

Eli adoptiossakin se vauva suoraan annetaan vaan vieraiden hoteisiin eikä se saa olla äidin kehon läheisyydessä? Kamalaa.

Niin se adoptioäiti on sen lapsen äiti. Se lapsi menee äidilleen.

Miksi jollakulla pitäisi olla kysymyksiä.

Provohan tämä, mutta mitä hyötyä on asian valvomisesta tällä mielisairaitten idioottien palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä vauva luovutetaan adoptioon? MInusta on järkyttävää, kun ainakin sijaissynnytyksessä se vauva riistetään samantien äidiltä pois. Eihän koiranpentujakaan saa ottaa emolta samantien pois, kun se on heidän kehitykselleen häiriöksi. Mitä ongelmia siitä saattaa tuolle vauvalle tulla, että samantien vaan annetaan vieraille syntymän jälkeen?

Harkinta- aika on vähintään kahdeksan viikkoa ja voi olla pitempikin. Sinä aikana vauva on sijaiskodissa.

Eli adoptiossakin se vauva suoraan annetaan vaan vieraiden hoteisiin eikä se saa olla äidin kehon läheisyydessä? Kamalaa.

Niin se adoptioäiti on sen lapsen äiti. Se lapsi menee äidilleen.

Eihän ole. Sille vauvalle se adoptioäiti on täysin vieras. Kyllä ihmislapsenkin pitäisi saada olla sen oman tutun biologisen äidin sylissä ja lähellä heti synnyttyään. Ja eikö tuossa sanottu, että se vauva on sijaiskodissakin siinä välissä? Eli hyppyytetään vastasyntynyttä vierailta ihmisiltä toisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä vauva luovutetaan adoptioon? MInusta on järkyttävää, kun ainakin sijaissynnytyksessä se vauva riistetään samantien äidiltä pois. Eihän koiranpentujakaan saa ottaa emolta samantien pois, kun se on heidän kehitykselleen häiriöksi. Mitä ongelmia siitä saattaa tuolle vauvalle tulla, että samantien vaan annetaan vieraille syntymän jälkeen?

Harkinta- aika on vähintään kahdeksan viikkoa ja voi olla pitempikin. Sinä aikana vauva on sijaiskodissa.

Eli adoptiossakin se vauva suoraan annetaan vaan vieraiden hoteisiin eikä se saa olla äidin kehon läheisyydessä? Kamalaa.

Niin se adoptioäiti on sen lapsen äiti. Se lapsi menee äidilleen.

Niin kasvatusäiti. Oikea äiti on se biologinen äiti, joka lapsen on synnyttänytkin. Jonka sydämenlyönnit ja ääni tuovat sille vauvalle turvaa.

On se kyllä jännä, että koiranpentujenkin hyvinvointia ajatellaan enemmän tuollaisessa luovutustilanteessa kuin ihmislasten. Mutta ihmiset ovat itsekkäitä. Lapsen hyvinvointia tärkeämpää on se oma halu. Minulle, heti, nyt.

Kunnioitan ja arvostan ratkaisuasi suuresti. Olin itse tuollainen vahinkolapsi, ja äiti päätti pitää vaikka olisi ollut kaikille parempi antaa minut adoptioon. Ei todellakaan ollut äidiksi sopiva ja isä lähti nopeasti lätkimään joten kaksin jäimme. Äitiys tuhosi äitini mielenterveyden ja aikalailla sain kasvattaa itse itseni, monasti tullut mietittyä miksi äidin piti väkisin riistää minulta lapsuus pois.

Vierailija kirjoitti:

Minä keskeytin vahinko raskauden enkä olisi synnyttänyt vaikka sitä haluttiin niin että kysyttiin etkö voisitko synnyttää ja antaa sitä pois. Lähiomaiseni ei hyväksynyt aborttiani niin että välit piti katkaista kun hänellä on uskonnollinen vakaumus että kaikki vahingot pitää synnyttää. Ihan sama sillä en tarvitse sellaisia uskonnollisen vakaumuksen omaavia ihmisiä lähipiiriini. Eläköön niiden kanssa jotka hyväksyvät ja se siitä. Minulle riittää muita ystäviä joillekka abortti ei ole mikään ongelma ihmissuhteissa. 

Miten keskeytetään viikolla 28? Aborttia ei silloin saa

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan ja arvostan ratkaisuasi suuresti. Olin itse tuollainen vahinkolapsi, ja äiti päätti pitää vaikka olisi ollut kaikille parempi antaa minut adoptioon. Ei todellakaan ollut äidiksi sopiva ja isä lähti nopeasti lätkimään joten kaksin jäimme. Äitiys tuhosi äitini mielenterveyden ja aikalailla sain kasvattaa itse itseni, monasti tullut mietittyä miksi äidin piti väkisin riistää minulta lapsuus pois.

Jännä, että aina syytetään sitä äitiä, joka jää eikä sitä isää, joka lähtee pois ja jättää äidin yksin lapsen kanssa.

Ap tässä

Tämä ei ole provo, olin eksäni kanssa 8v yhdessä ennen eroamme ja eron jälkimainingeissa tapahtui tämä raskauden alkaminen.

Minulla tuli kuukautiset ja vatsani kasvoi vasta ihan loppuvaiheessa, muita oireita ei ollut. Olen vuorotyössä ja käyn kotona lähinnä nukkumassa ja syömässä, ei siihen sovi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Oikea ratkaisu mielestäni. Miksi pitää lasta, jota ei halua/ei pysty itse hoitamaan kun Suomessa on paljon pariskuntia, jotka eivät ole biologista lasta saaneet? Lapsi pääsi varmasti hyvään ja rakastavaan perheeseen. Kaikkea hyvää myös sinulle.

jos jokainen yksinhuoltaja äiti ajattelisi lapsensa parasta ei olisi lapsettomia pariskuntia Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitan ja arvostan ratkaisuasi suuresti. Olin itse tuollainen vahinkolapsi, ja äiti päätti pitää vaikka olisi ollut kaikille parempi antaa minut adoptioon. Ei todellakaan ollut äidiksi sopiva ja isä lähti nopeasti lätkimään joten kaksin jäimme. Äitiys tuhosi äitini mielenterveyden ja aikalailla sain kasvattaa itse itseni, monasti tullut mietittyä miksi äidin piti väkisin riistää minulta lapsuus pois.

Jännä, että aina syytetään sitä äitiä, joka jää eikä sitä isää, joka lähtee pois ja jättää äidin yksin lapsen kanssa.

Jännä ettei äidit koe tarvetta etsiä lapselle uutta isää.

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kannalta paras??? Olisi häpeässä jos kaverit sanoisivat että olet se adoptoitu, eihän ne oo sun vanhemmat. Joskus saattavat huuhdella pihallakin sellaista, tai koulussa…Sitäpaitsi, jos biologinen äiti olisi pidännyt lapsensa- olisi hän ajan mittaan kiintynyt häneen

Olisit jo hiljaa kun et ymmärrä mitään! Ketkä kaverit sanoisivat ja miksi? Pihalla kuka huutelisi? Kuka koulussa? Mene pois!

Vierailija kirjoitti:

Minä keskeytin vahinko raskauden enkä olisi synnyttänyt vaikka sitä haluttiin niin että kysyttiin etkö voisitko synnyttää ja antaa sitä pois. Lähiomaiseni ei hyväksynyt aborttiani niin että välit piti katkaista kun hänellä on uskonnollinen vakaumus että kaikki vahingot pitää synnyttää. Ihan sama sillä en tarvitse sellaisia uskonnollisen vakaumuksen omaavia ihmisiä lähipiiriini. Eläköön niiden kanssa jotka hyväksyvät ja se siitä. Minulle riittää muita ystäviä joillekka abortti ei ole mikään ongelma ihmissuhteissa. 

Ratkaisu oli sinun. Kaikkea hyvää! Kunnioitan sinua siitä että teit itsellesi oikean ratkaisun etkä synnyttänyt maailmaan lasta jota kukaan ei halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on tilanteita, joissa on vain erilaisia huonoja vaihtoehtoja. Silloin pitää valita niistä se vaihtoehto, joka sillä hetkellä tuntuu vähiten huonolta. Tuo lapsen antaminen adoptioon oli varmaan se vähinten huono ratkaisu sinun ja lapsesi tilanteessa.

äidin kannalta huono lapsen kannalta ehkä parasta elämässä mitä ikinä voi saada.

Se on etu lapsellekin jos pääsee perheeseen, mihin on haluttu lapsia.

Mulla on tuttu perhe, joille tuli adoptiolapsi. Olivat oikein ihannepariskunta, uskonnollisia lämminhenkisiä ihmisiä. Mutta niin vain nainen petti, jäi kiinni, ja tuli ero. Nyt adoptiolapsi on köyhyysloukussa sinnittelevän yh-äidin moniongelmainen lähiöteini.

Laitoit lapsen päätöksessä etusijalle. Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus on tilanteita, joissa on vain erilaisia huonoja vaihtoehtoja. Silloin pitää valita niistä se vaihtoehto, joka sillä hetkellä tuntuu vähiten huonolta. Tuo lapsen antaminen adoptioon oli varmaan se vähinten huono ratkaisu sinun ja lapsesi tilanteessa.

äidin kannalta huono lapsen kannalta ehkä parasta elämässä mitä ikinä voi saada.

Se on etu lapsellekin jos pääsee perheeseen, mihin on haluttu lapsia.

Mulla on tuttu perhe, joille tuli adoptiolapsi. Olivat oikein ihannepariskunta, uskonnollisia lämminhenkisiä ihmisiä. Mutta niin vain nainen petti, jäi kiinni, ja tuli ero. Nyt adoptiolapsi on köyhyysloukussa sinnittelevän yh-äidin moniongelmainen lähiöteini.

Keskimäärin adoptioperheissä on kyllä elämänhallinta paremmassa kunnossa kuin biologisesti lapsia saavilla, adoptioseula on niin tiukka. Mutta adoptoitavat lapset on myös keskimäärin traumatisoituneempia, jolloin niiden vanhempana olo on rankempaa kuin tavallisten lasten. Ehkä siksi moni adoptoitu päätyy elämässään kuitenkin vähän sivuraiteelle. 

20 raipaniskua