Mitä vähemmän ihminen tyrkyttää itseään muille, sitä enemmän...

Faktat ja toiveet ja niiden välinen ikuinen ristipaine jatkuu sukupolvelta toiselle!

Juurikin näin. Toisaalta itse en kaipaa yhtään tyrkkyjä esim työpaikalla, silti asiani tunnutaan tietävän paremmin kuin itse tiedän.

Tuliko tosiaan yllärinä tuo?

Mmmm.

Mitä vähemmän ihminen tyrkyttää itseään muille, sitä enemmän hän on yksin.

Ite oon tämmösen huomannu :D

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:37"]

Mitä vähemmän ihminen tyrkyttää itseään muille, sitä enemmän hän on yksin.

Ite oon tämmösen huomannu :D

[/quote]

Empiirinen itsehavainnointi produsoi joskus eksaktia omakuva-aineistoa! Ja hyvä niin :)

up

Minusta vähän tuntuu että riippuu ihmisestä. Jos on menestyvä ja paljon ihmisiä pörrää ympärillä niin sillon pätee. Jos on yksinäinen susi niin vielä vähemmä lähestyy jos vetäytyy.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:37"]Mitä vähemmän ihminen tyrkyttää itseään muille, sitä enemmän hän on yksin.

Ite oon tämmösen huomannu :D
[/quote]

No joo huomattu on! :D Mutta toisaalta oma valintani olla yksin, erakkoluonne kun olen. Mä kyllä tykkään olla ihmisten ympärillä mutta yksin. Olen sellainen tarkkailijatyyppi. On kiinnostavaa kuunnella muiden juttelua ilman että keskusteluun tarvitsee itse liittyä mukaan. Ihmiset ovat mielenkiintoisia. Jos taas minulla olisi ystäviä ja olisin heidän kanssaan, olisi se paljon suppeampaa sillä kun olisin heidäb kanssaan, keskittyisin tietenkin heihin ja minulta jäisi kuulematta kaikenlaisten erilaisten muiden, tuntemattomien, ihmisten juttuja. Koen etten tarvitse ystäviä. Ainoastaan miehen joka olisi sielunkumppanini ja elämänkumppanini ja voisin matkustella hänen kanssaan ja tehdä kaikkea muutakin kivaa mitä nyt ihmiset tekevät. Ja sitten kun hän haluaisi olla ystävien kanssa niin voisin joskus liittyä heidän seuraan jos he niin haluaisivat tai sitten antaa heidän olla keskenään. Minä viihdyn hyvin yksin sen ajan. Siinäpä yksi suurimmista unelmistani. :) Ap

No ei tuo täysin pidän paikkaansa. On kyllä totta, että osa syrjäänvetäytyvistä tai vähemmän aktiivisista vetävät mielenkiintoa puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Se voi olla sitä kuuluisaa karismaa tai sitten tämä hiljainen kaveri vaikuttaa siltä, että on päässäkin jotain, persoonaa ja mielipiteitä löytyy vaikka niitä ei muille tyrkytäkään. Sitten on se toinen harmaa ääripää, josta ei saa mitään otetta - eikä ketään kiinnostakaan. Se oikein klassinen seinäruusuversio, jolla ei tunnut olevan minkäänlaista omaa ajatusta (tai niitä ei uskalleta kertoa, jolloin pelkästään myötäillään sanomatta oikeasti mitään, jos joku erehtyy yrittämään keskustelua) ja joissa ei ole mitään tarttumapintaa. Nämä  ihan kunnon harmaahiirulaiset taas eivät kiinnosta ketään, kun ei ole mitään mistä kiinnostua.

Aika yllärinä kyllä tulee tuo, koska itse en ole koskaan tyrkyttänyt itseäni missään, ja olenkin sitten saanut olla ihan rauhassa. Tänä päivänä olen täysin erakoitunut, ja ainoa henkireikäni on tämä netti :)

Aloittaja ei taida olla työtön, yksinäinen, ruma mies. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta että varmasti ei kaikkien kohdalla ole näin. Naisilla ehkä onkin.

[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:51"]Aika yllärinä kyllä tulee tuo, koska itse en ole koskaan tyrkyttänyt itseäni missään, ja olenkin sitten saanut olla ihan rauhassa. Tänä päivänä olen täysin erakoitunut, ja ainoa henkireikäni on tämä netti :)
[/quote]
Olen kanssasi samassa jamassa ollut jo useamman vuoden, mutta itselleni ei aloituksen fakta tullut lainkaan yllätyksenä, koska juuri niin se pääsääntöisesti menee.
Itse olen aiemmassa elämässä käynyt oikeinkin hyvin kaupaksi, mutta silloin sentään tein kaupaksi menemisen mahdolliseksi pyörimällä ihmistenilmoilla. Tämä nykyinen elämäntilanteen on siis ollut ihan tietoinen valinta.
Täytyy myös muistaa se karu tosiasia, että jos puitteet ei ole kunnossa, niin seinäruusuksi jäät, tyrkytät tai et. Eli siinä mielessä maailma on armoton paikka.

Itse en rupea kenellekään seuraani tyrkyttämään, jos en kelpas tällaisena kun olen, olen mielummin yksin.

Kenestä nyt sitten olet noin kiinnostunut?

Juu ei pidä paikkaansa. Olen sen verran monta kertaa muuttanut ja luonut ns. arkipäivän kaveri-ja tuttavapiirit tyhjästä, että sanoisin sen menevän aivan päinvastoin. Mitä enemmän ihminen tarjoaa itsestään kontaktipintaa, sitä tutumpi hän ajan myötä ihmisille on. Ja monet tuttavuudet perustuvat ihan vaan siihen että tunnetaan toinen. Kaikkein tehokkain tapa saada kavereita on kertoa rehellisesti että tässä oon, tällainen oon, ja luottaa sitten siihen, että kun on sen tarpeeksi monelle kertonut, niin kun kontakteja on riittävän monta, aina on joku joka haluaa tutustua juuri minuun.

Jos olen halunnut olla yksin, ja halunnut olla sosiaalisissa tilanteissa se, joka on niin neturaali ja normaali ettei sen nimeä kukaan muista sen jälkeen, niin tosiaankin olen saanut olla ihan rauhassa. Mikä on siis ihana asia.

Itse olen melkolailla yksinäinen. Minulla muutama tuttava joka tyrkyttää seuraansa. Ei mukavaa. Oma siskoni oli aina tyrkyttämässä itseään kylään mutta taisi viimein ymmärtää että ei kiinnosta minua.. Olin jo lapsena sivullinen. Äitini piti siitä huolen että minun ei kuulunut kuulua joukkoon. Hän toisinsanoen eristi minut elämästä..kavereista ym.ym.....

näin on, osittain ainakin. Mutta yleensä ne vetää lisää porukkaa puoleensa joilla on jo niitä ympärillä.