Ulkomaille muutto, mies vastustaa
Olemme nelikymppinen akateeminen pariskunta jolla yksi kouluikäinen lapsi. Olemme asuneet pitkiä aikoja ulkomailla miehen työn perässä sekä myös Suomessa aina väliaikoina, jolloin minä olen voinut keskittyä enemmän omaan uraani.
Nyt sitten sain mahtavan työtarjouksen ulkomailta eikä mieheni halua lähteä. Kuulemma tämä kyseinen maailmankolkka ei kiinnosta häntä. Kuitenkin hän on tiennyt jo kymmenen vuotta sitten naimisiin mentyämme että nimenomaan tämä kyseinen maailmankolkka on erikoisalaani. Oikeastaan muuttoamme sinne on lykännyt vain hänen uransa ensisijaisuus perheessämme.
Nyt en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Tulee väkisinkin mieleen, että olen laittanut oman urani puolittaiselle liekille jo vuosikymmenen ajan hänen urakehityksensä eteen ja nyt kun olisi minun vuoroni niin hänpä ei haluakaan joustaa. Tietysti voisin mennä yksinkin, mutta kyse on kuitenkin parin vuoden komennuksesta ja perheessämme on alle 10-vuotias lapsi, joten ei se ihan niin helppoa ole käytännössä enkä missään nimessä jättäisi lastani. Mitään järkeviä syitä miehen kieltäytymiseen ei ole, sillä raha-asiamme olisivat kunnossa ja hän voisi tehdä työtään yhtä lailla minunkin asemapaikassani.
Turhauttaa ja raivostuttaa. Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (44)
Täyttä diipa daapaa taas aloitus.
Ei mitään todellista asiaa aloituksessa, vain sanoja peräkkäin.
Tunnettu Tarina-täti asialla. Sama kirjoittaja joka eilen kyseli teinipojan IBS vatsakivuista ja jolla oli muka samalla lääkärimies.
Kuule ap, jos haluat että provojasti uskotaan, näe enemmän vaivaa niiden eteen, että ne olisivat johdonmukaisia ja perusteltuja.
Nyt ne eivät ole. Vähänkin enemmäm lukeva ja asiota seuraavat näkee heti provojesi läpi, sillä ne ovat niin lapsellisesti laadittuja.
Myös tyylisi pysyy aina samalla, ja sen huomaa sellainenkin, joka vain satunnainen kävijä tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja maailmankolkka. :D
Hyasinttiämpäri on vahvana tässä.
Siis oikeastiko vielä on ihmisiä, joiden mielestä maisterin tai tohtorin tutkinto on joku isokin saavutus? Eikös Suomessa noin 1/4 aikuisväestöstä ole vähintään maistereita?
14 % suomalaisista on maistereita. Sinä kommentistasi päätellen et kuulu tähän joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja maailmankolkka. :D
Hyasinttiämpäri on vahvana tässä.
Siis oikeastiko vielä on ihmisiä, joiden mielestä maisterin tai tohtorin tutkinto on joku isokin saavutus? Eikös Suomessa noin 1/4 aikuisväestöstä ole vähintään maistereita?
14 % suomalaisista on maistereita. Sinä kommentistasi päätellen et kuulu tähän joukkoon.
On minulla tohtorin tutkinto filosofiasta ja maisterin tutkinto oikeustieteestä, mutta en ymmärrä, miten se liittyy asiaan. En ikinä käyttäisi sanoja "akateeminen" tai "maailmankolkka", ja pidän pellenä jokaista, joka niin tekee.
En työskentele yliopistossa tällä hetkellä, jos se nyt sattuu sinua kiinnostamaan.
On teillä akadeemixrunkkareilla ongelmat. Ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Täyttä diipa daapaa taas aloitus.
Ei mitään todellista asiaa aloituksessa, vain sanoja peräkkäin.
Tunnettu Tarina-täti asialla. Sama kirjoittaja joka eilen kyseli teinipojan IBS vatsakivuista ja jolla oli muka samalla lääkärimies.
Kuule ap, jos haluat että provojasti uskotaan, näe enemmän vaivaa niiden eteen, että ne olisivat johdonmukaisia ja perusteltuja.
Nyt ne eivät ole. Vähänkin enemmäm lukeva ja asiota seuraavat näkee heti provojesi läpi, sillä ne ovat niin lapsellisesti laadittuja.
Myös tyylisi pysyy aina samalla, ja sen huomaa sellainenkin, joka vain satunnainen kävijä tällä palstalla.
Mitä diagnooseja sinulla on, kun luulet, että yksi ja sama kirjoittaa kaikki aloitukset? Vainoharhainen ainakin olet.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen ja maailmankolkka. :D
Hyasinttiämpäri on vahvana tässä.
Siis oikeastiko vielä on ihmisiä, joiden mielestä maisterin tai tohtorin tutkinto on joku isokin saavutus? Eikös Suomessa noin 1/4 aikuisväestöstä ole vähintään maistereita?
Aha. Entä onko sulla jotain annettavaa ketjun aiheeseen?
Tottakai lähdet, lapdi mukaan. Miehesi voi päättää jäädä Suomeen ihan vapaasti, omapahan on asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähdet, lapdi mukaan. Miehesi voi päättää jäädä Suomeen ihan vapaasti, omapahan on asiansa.
*lapsi
En ole koskaan kuullut perheestä, jossa mies edistäisi naisen uraa merkittävästi esim. asumalla ulkomailla, hoitavan yksin kodin ja lapset työn ohessa tai olevan koti-isänä vuosia. Nämä kaikki ovat tavallisia rooleja kuitenkin naisille. Käytännössä nainen joutuu aina valitsemaan haluaako perheen vai uran. Joskus ura sattuu olevan helpommin saavutettavissa tai energiaa keskimääräistä enemmän, että hoituu ylityöt ja kotityöt ilman miehen apua. Itsestäni olisi ollut ihanaa matkustaa tutkijan töiden perässä perheen kanssa, mutta mistään ei löytynyt miestä tällaiseen kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut perheestä, jossa mies edistäisi naisen uraa merkittävästi esim. asumalla ulkomailla, hoitavan yksin kodin ja lapset työn ohessa tai olevan koti-isänä vuosia. Nämä kaikki ovat tavallisia rooleja kuitenkin naisille. Käytännössä nainen joutuu aina valitsemaan haluaako perheen vai uran. Joskus ura sattuu olevan helpommin saavutettavissa tai energiaa keskimääräistä enemmän, että hoituu ylityöt ja kotityöt ilman miehen apua. Itsestäni olisi ollut ihanaa matkustaa tutkijan töiden perässä perheen kanssa, mutta mistään ei löytynyt miestä tällaiseen kuvioon.
Ihan tavanomainen juttu omassa kaveripiirissä, se että muutetaan naisen työn perässä tai että on koti-isiä. Se taas että toinen hoitaa lapset yksin samalla kun on täysipäiväisesti töissä ei ole tuttu juttu enkä sellaisia tunne. En miehiä enkä naisia.
Minusta nyt olisi miehesi vuoro joustaa. Toki kannattaa miettiä kuitenkin, onko kohdemaa lapsesi kannalta turvallinen. Näissä asioissa tuntuu, että naisena ei voi voittaa. Itse valitsin ei-urakeskeisen miehen juuri tällaisten skenaarioiden välttämiseksi, mutta ei sekään toiminut ihan niinkuin olin ajatellut.
Ehkä mies pitää kyseistä maailmankolkkaa liian turvattomana perheenne kannalta. Olisin minäkin saattanut mennä naimisiin jonkun xx paikan asiantuntijan kanssa, mutta kun saa lapsia, ajatukset turvallisuudesta voivat muuttua. Lisäksi, onko tuo maailmankolkka itsessään muuttunut tässä 10 vuoden aikana turvattomammaksi?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut perheestä, jossa mies edistäisi naisen uraa merkittävästi esim. asumalla ulkomailla, hoitavan yksin kodin ja lapset työn ohessa tai olevan koti-isänä vuosia. Nämä kaikki ovat tavallisia rooleja kuitenkin naisille. Käytännössä nainen joutuu aina valitsemaan haluaako perheen vai uran. Joskus ura sattuu olevan helpommin saavutettavissa tai energiaa keskimääräistä enemmän, että hoituu ylityöt ja kotityöt ilman miehen apua. Itsestäni olisi ollut ihanaa matkustaa tutkijan töiden perässä perheen kanssa, mutta mistään ei löytynyt miestä tällaiseen kuvioon.
Minulle kelpaisi. Olen 10 vuotta tehnyt töitä täysillä ja saavuttanut perheellemme juuri ja juuri taloudellisen riippumattomuuden (vaimokin on ollut hyvissä töissä, mutta tehnyt ihan normipäivää ja ollut pari vuotta kotona). Ehdotin vaimolle, että panostetaanko nyt sinun uraasi ja itse jättäydyn töistä, mutta ei sopinut.
Onko miehelle työmahdollisuuksia sielä vai onko oletus että jäisi koti-isäksi?Jos mies joutuu laittamaan uransa tauolle niin jotenkin kyllä ymmärrän tuon. Toisaalta vuorotellen olisi reilua.
Älä palstahullu satuile. Vanha juttu. Etkö enää keksi uusia.
No, ei siinä auta kuin istuttaa mies alas ja kertoa tarkasti miltä sinusta tuntuu. Petetyltä, alennetulta jne. Ja kertoa myös miksi.
Sitten kuuntelet miehen perustelut.
Keskustelette rauhallisesti, vaikka useammassa osassa. 10v lapsella pitäisi myös olla jo jonkun verran sananvaltaa siinä, haluaako hän taas muuttaa tai ei.
Jos kumpikaan ei taivu, on yritettävä etsiä joku kompromissi. Kuinka mies voi kompensoida sinulle, jos luovut tästä mahdollisuudesta? Onko sinulla jokin toinen unelma, jonka toteutumiseen miehesi voisi myötävaikuttaa?
Henk. koht. en veisi perhettäni alueelle, jossa turvallisuustilanne on huono (ihan tarpeeksi jännää nyt täällä Suomessakin), mutta se olen vain minä. Epäilemättä valkoinen (?) yläluokkainen perhe otetaan ilolla vastaan joka puolella, varsinkin jos tässä energian ja ruuan hinta kallistuu entisestään...
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut perheestä, jossa mies edistäisi naisen uraa merkittävästi esim. asumalla ulkomailla, hoitavan yksin kodin ja lapset työn ohessa tai olevan koti-isänä vuosia. Nämä kaikki ovat tavallisia rooleja kuitenkin naisille. Käytännössä nainen joutuu aina valitsemaan haluaako perheen vai uran. Joskus ura sattuu olevan helpommin saavutettavissa tai energiaa keskimääräistä enemmän, että hoituu ylityöt ja kotityöt ilman miehen apua. Itsestäni olisi ollut ihanaa matkustaa tutkijan töiden perässä perheen kanssa, mutta mistään ei löytynyt miestä tällaiseen kuvioon.
Niitä miehiä on oikeasti todella paljon mutta naiset eivät ota suhteisiin ketään joka tekee heitä vähemmän rahaa.
Olet päättänyt hankkia lapsen. Et ole uhrannut uraasi miehen uran puolesta vaan koska koit lapsen hankinnan itsellesi tärkeämmäksi. Ilman lastasi, voisit vain lähteä nytkin. Nythän käytännössä ensisijaisesti joudut myös puntaroimaan kumpi on tärkeämpää; turvallinen kasvuympäristö lapselle vai oman urasi edistäminen ja haaveittesi toteuttaminen.