Magneettikuvaus: mahtuuko sinne putkeen ja iskeekö paniikki?

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 19:13"] Minä jouduin kokonaan kun kuvattiin ylävatsa, pään kanssa varmaan sama juttu. [/quote] Missä näin :o minut laitettiin "väärinpäin" ylävatsaa kuvatessa, nimenomaan että pää pysyisi kokonaan ulkona kaikesta

[/quote]

Päijät-Hämeen keskussairaala. Mielellään olisin ollut pää ulkopuolella, mutta ei jostain syystä käynyt. Kuvasivat eri suunnista, piti välillä vetää keuhkoja täyteen ja pidättää hengitystä, ehkä jos olisin ollut väärinpäin, näitä kuvia ei olisi voinut ottaa? Mene ja tiedä noista sitten.

Mahdut. Mieheni on suunnitellut MRI-keloja, tuntee magneettikuvauslaitteiden historian. Amerikkalaisten vuoksi sisäänkäyntejä on kuvantarkkuuta uhaten levitetty.

Kiitos rauhoittavista kommenteistanne :). Minä kyllä pystyn hillitsemään itseni, vaikka kuinka paniikki iskisi (ei siis pelkoa että veronmaksajien varoja haaskautuisi), lähinnä mietin, onko miellyttävämpi olo, jos on "vähän tainnoksissa". Minulla on Propralia rytmihäiriöihin ja taidan napata sellaisen ennen kuvausta, riittää varmaan rauhoittamaan.

-ap

Olin viimeisilläni raskaana ja mahduin silti mahani kanssa putkeen, etköhän sinäkin. Sitten sai luureista kuunnella jotain musiikkia. Eihän se kiva tilanne ole, mutta yritä vaan miettiä jotain muuta.

Mä en edes ymmärrä, miksi se kuvaus on muka pelottava? Pelottavinta magneettikuvauksessa on mun mielestä kanyylin laitto. Mun pää on kuvattu yli 10 kertaa, en muista tarkkaa lukua. Kaikille ei varmaan laiteta varjoainetta suoneen, mutta mulle niin tehdään joka kerta. Mua ei ole koskaan työnnetty koneeseen kokonaan vaan vyötäisiin asti vaan.
Ei sinne mitenkään lukita sisälle. Kyllä mä ainakin pääsisin sieltä pois kesken kuvauksen.
Allekirjoitan myös sen "voisin vaikka nukahtaa" kommentin.
Kuvauksen aikana se kyllä pitää sen verran meteliä, että se häiritsee sitä musiikin kuuntelua.

26 lisää, että neuvoisin just päinvastoin kun joku tuolla edellä. Laita tarpeeksi vaatetta päälle. Mulla on tullut kylmä joka kerta vaikka olen viltin saanut päälleni. Siellä on ilmavirta ja siellä tosiaan maataan paikallaan.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 21:11"]

Mä en edes ymmärrä, miksi se kuvaus on muka pelottava? Pelottavinta magneettikuvauksessa on mun mielestä kanyylin laitto. Mun pää on kuvattu yli 10 kertaa, en muista tarkkaa lukua. Kaikille ei varmaan laiteta varjoainetta suoneen, mutta mulle niin tehdään joka kerta. Mua ei ole koskaan työnnetty koneeseen kokonaan vaan vyötäisiin asti vaan. Ei sinne mitenkään lukita sisälle. Kyllä mä ainakin pääsisin sieltä pois kesken kuvauksen. Allekirjoitan myös sen "voisin vaikka nukahtaa" kommentin. Kuvauksen aikana se kyllä pitää sen verran meteliä, että se häiritsee sitä musiikin kuuntelua.

[/quote]

Juu tuo varjoaine on inhaa, mulla se tosin taisi olla ct-kuva, jossa ne sitä laittoi. Onneksi varoittivat, että tuntuu kuin pissaisi housuun kun ne tykittää sitä ainetta suoneen.

Nykyaikaisissa laitteissa putki on lyhyt ja suuri joten kyllä sinne hyvin mahtuu. Ensimmäisissä laitteissa oli oikeasti ahdasta. Turhaa murehdit. Musiikkia voit kuunnella, itse nukahdin kesken kuvausta.

No mun mielestä itsessään se kanyylin laitto on kamalampaa kun se varjoaine. Ihan siedettävää se on sillon jos ne saa sen heti suoneen ekasta reiästä. TAYSissa ne teki ainakin 8 vuotta sitten vielä niin, että ne otti eka kuvia ilman varjoainetta ja sit kesken kuvauksen laittoi sen kanyylin ja piti olla liikuttamatta päätään, koska oli siellä koneessa. Ja melkein joka kerta ne pisti kaksi kertaa kun eka ei onnistunut.

Mulla oli ainakin ahdasta. Mulla kuvattiin yläkropan ja käsien lihakset, ja kädet piti saada hyvin näkyville, joten jouduin olemaan aivan magneettiputken seinässä kiinni, jotta kädelle oli tilaa. Puolessa välissä vaihdettiin toiselle puolelle. Pituutta on 170cm ja painoa 62kg, joten ihan normaalikokoinen olen ja silti oli kyllä ahdasta. Kuvauksessa meni yhteensä 2 tuntia. Kuuntelin radiota ja pidin silmiä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 21:23"]

Nykyaikaisissa laitteissa putki on lyhyt ja suuri joten kyllä sinne hyvin mahtuu. Ensimmäisissä laitteissa oli oikeasti ahdasta. Turhaa murehdit. Musiikkia voit kuunnella, itse nukahdin kesken kuvausta.

[/quote]

Putken koko riippuu mitä laitteella haetaan. Mitä tiukempi, sen alhaisemmilla tehoilla saa korkeampaa tarkkuutta. Väljä putki vaatii todella moninkertaisia tehoja samaan tarkkuuteen. Väljempiä koneita on kuitenkin juuri ahtauden tunteen ja isompien ihmisten takia.

Minulla on äärettömän vaikea ahdistus. Kerran, kun ei hoitajilla ollut etukäteen ollut aikaa antaa rauhoittavaa, ei sisäänmeno onnistunutkaan, kun panikoin jo siinä suulla. Itse olin juuri sitä varten paikalla kahta tuntia aikaisemmin. Siirsivät aikani ja ottivat seuraavan samantien kuvaukseen. Yhden kerran rauhoittavista huolimatta on tullut paniikki parinkymmenen minuutin kuvaussarjan loppupuolella. Silloin painoin nappia, mutta hoitajat meinasivat, että sitä sarjaa ei ollut enää pitkästi, joten kuvasivat jäljellä olevat 15 sekuntia. No eipä siinä paljoa pysty paniikissakaan liikkumaan, mutta sen sarjan kuvat oli paniikin takia joiltain osin.

Ja se joka pyysi häpeämään, häpeäisi itse. Voi kokeilla miltä tuntuu hypätä vaikka talon katolta, jos pelottaa, silloin se pelottaa, eikä hommaan vaikuta häpeä. Minua on kuvattu aika monta kertaa kasvainten takia, mutta ei ole helpottanut yhtään. Jos voisin valita, en menisi siihen kuvaukseen ollenkaan.

Mahtuu sinne. Sulje silmät ja ajattele kivoja, kuuntele musiikkia. Minua häiritsi tieto, että olen ahtaassa tilassa ja koneen äänet jotenkin kammottivat, mutta koitin olla reipas, nopeasti se meni ohi eikä sitten loppujen lopuksi tuntunutkaan pahalta :) selkä oli aika mäsänä kun piti raskausvatsan kanssa maata

Mä suljin silmät ja kuvittelin olevani jossain teknofestareilla. 

Minulla kuvattiin lonkat ja menin sinne putkeen siis jalat edella. Tasta huolimatta sain elamani ensimmaisen paniikkikohtauksen putkeen tyonnettaessa. Rontgenhoitaja joutui sitten rauhoittelemaan, eika rauhoittaviakaan siina vaiheessa enaa saanut. No, hammasta purren ja itkua tihrustaen selvisin sen 15 minuuttia, mika siella putkessa meni.Huomioithan, etta kuvauksesta riippuen putkessa voi menna paljon pidempaan (esim. tunti) ja paata kuvatessa sinne putkeen siis tyonnetaan paa edella.

Aivan ehdottomasti pyydan rauhoittavaa laakitysta, jos viela magneettikuvaukseen joudun. Laakarilla on nyt onneksi merkinta minun tiedoissani, etta olen ihan virallisesti ahtaanpaikan kammoinen. Huom! Pystyn kayttamaan metroa, hisseja yms. suhteellisen normaalisti (eli saatan olla vahan ahdistunut, mutta selvian hyvin kylla), eli tuo paniikkikohtaus tuli minullekin yllatyksena! Ja olen pieni kokoinen nainen...

Kysäisen tässä ohiksena että saako julkisella niitä kuvia itselleen jos pyytää?

Hirveä meteli siellä on ajottain, muuten ei juuri sen ihmeempi paikka sama kuin sängyllä makoilisi.

Selkävaivojen vuoksi kuvattiin. Hyvin mahtuu, mutta meinasi ahdistus iskeä. Mutta sit alkoi pakara krampata tosi kipeästi ton selän vuoksi ja keskityin sietämään kipua. Pörinä oli kova.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 21:15"]

26 lisää, että neuvoisin just päinvastoin kun joku tuolla edellä. Laita tarpeeksi vaatetta päälle. Mulla on tullut kylmä joka kerta vaikka olen viltin saanut päälleni. Siellä on ilmavirta ja siellä tosiaan maataan paikallaan.

[/quote]

Minua ainakin käskettiin kuvauksiin riisumaan omat vaatteet pikkareita ja sukkia lukuunottamatta pois. Antoivat tilalle pinkin sairaalapyjaman.

Mahdut ihan hyvin laitteen sisälle. Käsille ei ole muutenkaan paljoa tilaa, kun ne ovat vartalon sivuilla, ja kasvot on aika lähellä laitteen "sisäkattoa." Muistaakseni hoitajat asettelee aika tarkasti siihen tutkimuspöydälle ennen kuvausta, joten ei ole pelkoa, että jäisi mihinkään jumiin kun laitetaan sisälle laitteeseen.

Magneettikuvaus on pikkuisen epämukava tilanne, koska siinä putkessa ollessa tuntee, kuinka ison metallimöhkäleen sisällä on, kun osa laitteesta pyörii laitteen sisällä ympärillä pitäen kovaa melua. Mutta oikeasti siinä ei ole mitään pelättävää, kunhan muistaa ottaa etukäteen kaikki metalliesineet pois. Ja niistä kuvista lääkärit saa niin tarkkaa tietoa, että pieni epämukavuus kannattaa kestää. Laitteen sisälle tulee raikasta ilmaa tuulettimella, joten ilman loppumista ei tarvitse pelätä.

Itselleni kävi ensimmäisellä kuvauskerralla niin jännästi, että unohdin putken sisälle mennessä, kuinka iso se laite on. Kuvittelin vain yläruumiini olevan putken sisällä, ja se ajatus helpotti huomattavasti. Seuraavalla kerralla vähän jännitti, kun tiesin jo, että kuvattaessa todellakin on kokonaan sen ison laitteen sisällä. Joten jos sinua ei laiteta laiteen sisälle kokonaan vaan puoliksi, kuten joku edelläkirjoittanut kertoi tehtävän päätä kuvattaessa, niin se on varmasti paljon helpomman tuntuista. Kannattaa keskittyä musiikin kuuntelemiseen ja siihen, että saa lepäillä vain ihan paikoillaan kuvauksen ajan.

Olen ollut pään magneettikuvauksessa useamman kerran vuosien varrella sairastuneen korvani vuoksi.  On siis kuvattu samalla koko koppa sisältöineen, vaikka onnekseni vikaa aiheuttava löydös on paikantunut sisäkorvaani jne.  Minusta eka kerta pelotti, kun en ollut aikaisemmin ollut sellaisessa kuvauksessa, jossa todellakin pää työnnetään putkeen, mutta ei sitä kannata pelätä, sillä ei se satu, eikä se ollut niin kamalaa kuin ensialkuun kuvittelin.  Alkutoimissa laitetaan kanyyli käsivarteen, ja sitä kautta varjoainetta jne.  Sairaanhoitaja voi antaa jotain rauhoittavaa, jos nyt ihan järkysti jännittää ja pelkää, sillä tottahan on, että siinä ollaan selällään pituuvellaan, ja lavitsaa työnnetään sen verran putkeen, että koko pääosa on putken sisällä. Itselleni laitettiin ainakin korvakuulokkeet korville, jonka kautta voi kuunnella musiikkia koko ajan. Se oli ihan hyvä tutkimuksen aikana, vaikkakin välillä kuvauskone pitää sellaista kamalaa romisevaa ääntä ja rupsuttaa kovaa.  Pääosa on siis putken sisällä, joka on valoisa vaalea kehikko pään ympärillä. Silmiä voi pitää kiinni tai sitten auki, mutta itse pidin kiinni, kun en halunnut katsella sitä kehikkoa silmieni yläpuolella.  Sitten sulle annettaan semmonen soittonappula käteen, johon voit painaa, jos tulee jotain. Muutoin siinä pitää pysyä ihan hiiskumatta paikallaan, eikä päätä saa heiluttaa yhtään, että sehän siinä se vaikein osuus onkin, että kun pitää olla ns. paikoillaan selällään, eikä saa yskäistäkään tms. 30 - 45 minuutin aikana, jonka ajan kuvaus kestää.