Olen 35v ja minut valittiin tehtävään...

Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Mikä on sinun first world problem tällä hetkellä?

Mitä suihkusaippuaa käytät?

Normaali palkka valtion ja pörssiyhtiöiden keskijohdossa. Mulle toi oli lähtöpalkka, kun aloitin edellisessä työpaikassa vuonna 2017. Olin silloin 29-vuotias. Nyt on noussut noin 8000 euroon. Äitiysvapaalla olen tällä hetkellä, vauva 2,5 kk. Näillä liksoilla äitiysrahakin on siedettävä ja onhan sitä ehtinyt toki saada rahaa säästöönkin.

Onko nää hommat jo QFS-puolella vai näkyykö pohja?

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän siinä on, että kun alkaa tienata Xe/kk niin sitä alkaakin jo suunnitella, että miten saisi tienattua 1,5Xe/kk? Tienaan kohta 75.000e/v ja jo nyt mietin miten voisin päästä 100.000+ tienesteihin. Haluaako ihminen aina lisää vaikka on jo riittävästi?

-ap

Kyllä haluaa, ja aina jos saa jonkun summan, jota piti aiemmin vaikeana saavuttaa, niin yhtäkkiä sen perustelee itselleen ihan normaalina, että näin paljonhan minulle kuuluukin Vähintään.

Koetko olevasi varakas/rikas ihminen?

Luulen apilla on Onlyfans tilia. Montako tilaaja sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän siinä on, että kun alkaa tienata Xe/kk niin sitä alkaakin jo suunnitella, että miten saisi tienattua 1,5Xe/kk? Tienaan kohta 75.000e/v ja jo nyt mietin miten voisin päästä 100.000+ tienesteihin. Haluaako ihminen aina lisää vaikka on jo riittävästi?

-ap

Kyllä haluaa, ja aina jos saa jonkun summan, jota piti aiemmin vaikeana saavuttaa, niin yhtäkkiä sen perustelee itselleen ihan normaalina, että näin paljonhan minulle kuuluukin Vähintään.

Luin tutkimuksesta, jossa sanottiin, että ihminen helposti ajattelee, että +30 % nykyiseen palkkaan on hyvä tavoite ja että se toisi jonkinlaista lisää elämään. Itse allekirjoitan tämän. Toisaalta jos tuohon lähtee, niin se on loputon suo. Jopa superrikkaat kateellisina katsovat vielä rikkaampien yksityiskoneita. Sairasta. Paras olisi varmaan vetää raja johonkin palkkatasoon, tyytyä siihen ja nauttia siitä. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Normaali palkka valtion ja pörssiyhtiöiden keskijohdossa. Mulle toi oli lähtöpalkka, kun aloitin edellisessä työpaikassa vuonna 2017. Olin silloin 29-vuotias. Nyt on noussut noin 8000 euroon. Äitiysvapaalla olen tällä hetkellä, vauva 2,5 kk. Näillä liksoilla äitiysrahakin on siedettävä ja onhan sitä ehtinyt toki saada rahaa säästöönkin.

Tuo on kyllä kova palkka. Onnittelut! Tavoitteletko vielä kovempia palkkoja?

-ap

Miten toi ikä vs. palkka piti ymmärtää? Et ole AP mikään teini enää. Ihan normaalia, että jyvät erottuvat akanoista tossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Koetko olevasi varakas/rikas ihminen?

Varakas kyllä, rikas en. Palkkataso on kuitenkin sellainen, että sen saa poltettua joka kuukausi jos haluaa. Mutta ostokseni teen Lidlissä, katson aika tarkkaan mitä vaatteita ostan (ostan laatua mutta harvoin) ja en edes omista autoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko olevasi varakas/rikas ihminen?

Varakas kyllä, rikas en. Palkkataso on kuitenkin sellainen, että sen saa poltettua joka kuukausi jos haluaa. Mutta ostokseni teen Lidlissä, katson aika tarkkaan mitä vaatteita ostan (ostan laatua mutta harvoin) ja en edes omista autoa. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäköhän siinä on, että kun alkaa tienata Xe/kk niin sitä alkaakin jo suunnitella, että miten saisi tienattua 1,5Xe/kk? Tienaan kohta 75.000e/v ja jo nyt mietin miten voisin päästä 100.000+ tienesteihin. Haluaako ihminen aina lisää vaikka on jo riittävästi?

-ap

Kyllä haluaa, ja aina jos saa jonkun summan, jota piti aiemmin vaikeana saavuttaa, niin yhtäkkiä sen perustelee itselleen ihan normaalina, että näin paljonhan minulle kuuluukin Vähintään.

Luin tutkimuksesta, jossa sanottiin, että ihminen helposti ajattelee, että +30 % nykyiseen palkkaan on hyvä tavoite ja että se toisi jonkinlaista lisää elämään. Itse allekirjoitan tämän. Toisaalta jos tuohon lähtee, niin se on loputon suo. Jopa superrikkaat kateellisina katsovat vielä rikkaampien yksityiskoneita. Sairasta. Paras olisi varmaan vetää raja johonkin palkkatasoon, tyytyä siihen ja nauttia siitä. 

-ap

Itse muistan nähneeni jonkun tutkimuksen, jossa 70000€ vuositulojen jälkeen ihmisen onnellisuus ei enää merkittävästi kasva. Eli tuota rajaa voisi pitää riittävänä, ja keskittyä muihin asioihin, jos raja on jo ylitetty.

Kuule ap, ei oo mitään kysymistä.

36 vuotias ihminen on uransa alussa  oleva osaaja.

Näyttöjä pitää olla, kun ja jos tuon ikäisenä saa erittäin hyväpalkkaisia ja vastuunalaisia tehtäviä.

Täytyy olla takan myös vahva työkokemus.

Mm. lääkäriksi valmistutaan, n. 25-26 vuotiaana, mikäli on suoraan päässyt lukiosta lääkikseen.

Miehillä tuohon johonkin väliin kuuluu myös asevelvollisuuden suorittaminen.

Valmistumisen jälkeen, jokaisen lääkärin tulee suorittaa pakollein n, vuoden pituinen työputki terveyskeskuksissa,  eli käytännössö heidän on pakko olla duunissa 9 kk, ennenkuin voivat lähteää erikoistumaan jollekin haluamalleen alalle.

Erikoislääkäriksi erikoistuminen kestää 6 vuotta, kaikilla erikoisaloilla, olipa sitten kyse sisätaudeista, kirurgiasta, lastenlääkäristä, psykiatrista, silmälääkäristä tai minkä alan erikoislääkäristä tahansa.

Erikoitumisaikana ei ole mitään mahdollista edetä yhtään mihnkään urallaan, ja erikoistuvien lääkärien palkat eivät päätä huimaa.

Jos siis 26 vuotias, vasta valmistunut lääkäri lähtee erikoistumaan haluamalleen alalleen, hän on valmis erikoislääkäri  vasta 31 vuotiaana.

Mutta on myös silloin tosi asiantuntija, koska on 6 vuotta hoitannut ja erikoitunut hoitamaan oman alansa potilaita.

Jaa, että mitäkö tällä kommentilla tarkoitan. Tarkoitan sitä, että on ammatteja, joista ihmiset ovat todellla ovat kiiinnostuneita ja joiden parissa he haluvat työskennellä ja tehdä parhaansa.

Ammatteja, joissa ihmiset eivät pelkää työtä eikä haasteita, vaan haluavat saada aikaan tuloksia, ja tulos on se, että he onnistuvat parantaessaan ja auttaessaan ihmisiä heidän sairauksissaan.

Joten vieläkö joku ihmettelee, jos erikoislääkärin palkkio on yksityisellä puolelalla yli 100 euroa jostakin yli 15 minuutin käynnistä.

Erikoislääkäri pitää  sitä yksityisvastaanottoa, normaalin työpäivän työpäivänsä päätteeksi, jonka hän tekee julkisessa keskus-tai yliopistosairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, ei oo mitään kysymistä.

36 vuotias ihminen on uransa alussa  oleva osaaja.

Näyttöjä pitää olla, kun ja jos tuon ikäisenä saa erittäin hyväpalkkaisia ja vastuunalaisia tehtäviä.

Täytyy olla takan myös vahva työkokemus.

Mm. lääkäriksi valmistutaan, n. 25-26 vuotiaana, mikäli on suoraan päässyt lukiosta lääkikseen.

Miehillä tuohon johonkin väliin kuuluu myös asevelvollisuuden suorittaminen.

Valmistumisen jälkeen, jokaisen lääkärin tulee suorittaa pakollein n, vuoden pituinen työputki terveyskeskuksissa,  eli käytännössö heidän on pakko olla duunissa 9 kk, ennenkuin voivat lähteää erikoistumaan jollekin haluamalleen alalle.

Erikoislääkäriksi erikoistuminen kestää 6 vuotta, kaikilla erikoisaloilla, olipa sitten kyse sisätaudeista, kirurgiasta, lastenlääkäristä, psykiatrista, silmälääkäristä tai minkä alan erikoislääkäristä tahansa.

Erikoitumisaikana ei ole mitään mahdollista edetä yhtään mihnkään urallaan, ja erikoistuvien lääkärien palkat eivät päätä huimaa.

Jos siis 26 vuotias, vasta valmistunut lääkäri lähtee erikoistumaan haluamalleen alalleen, hän on valmis erikoislääkäri  vasta 31 vuotiaana.

Mutta on myös silloin tosi asiantuntija, koska on 6 vuotta hoitannut ja erikoitunut hoitamaan oman alansa potilaita.

Jaa, että mitäkö tällä kommentilla tarkoitan. Tarkoitan sitä, että on ammatteja, joista ihmiset ovat todellla ovat kiiinnostuneita ja joiden parissa he haluvat työskennellä ja tehdä parhaansa.

Ammatteja, joissa ihmiset eivät pelkää työtä eikä haasteita, vaan haluavat saada aikaan tuloksia, ja tulos on se, että he onnistuvat parantaessaan ja auttaessaan ihmisiä heidän sairauksissaan.

Joten vieläkö joku ihmettelee, jos erikoislääkärin palkkio on yksityisellä puolelalla yli 100 euroa jostakin yli 15 minuutin käynnistä.

Erikoislääkäri pitää  sitä yksityisvastaanottoa, normaalin työpäivän työpäivänsä päätteeksi, jonka hän tekee julkisessa keskus-tai yliopistosairaalassa.

Oletko siis suivaantunut, että ap tienaa rahoitusalalla enemmän kuin sinä vaikka ei olekaan "asialleen omistautunut" ?

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, ei oo mitään kysymistä.

36 vuotias ihminen on uransa alussa  oleva osaaja.

Näyttöjä pitää olla, kun ja jos tuon ikäisenä saa erittäin hyväpalkkaisia ja vastuunalaisia tehtäviä.

Täytyy olla takan myös vahva työkokemus.

Mm. lääkäriksi valmistutaan, n. 25-26 vuotiaana, mikäli on suoraan päässyt lukiosta lääkikseen.

Miehillä tuohon johonkin väliin kuuluu myös asevelvollisuuden suorittaminen.

Valmistumisen jälkeen, jokaisen lääkärin tulee suorittaa pakollein n, vuoden pituinen työputki terveyskeskuksissa,  eli käytännössö heidän on pakko olla duunissa 9 kk, ennenkuin voivat lähteää erikoistumaan jollekin haluamalleen alalle.

Erikoislääkäriksi erikoistuminen kestää 6 vuotta, kaikilla erikoisaloilla, olipa sitten kyse sisätaudeista, kirurgiasta, lastenlääkäristä, psykiatrista, silmälääkäristä tai minkä alan erikoislääkäristä tahansa.

Erikoitumisaikana ei ole mitään mahdollista edetä yhtään mihnkään urallaan, ja erikoistuvien lääkärien palkat eivät päätä huimaa.

Jos siis 26 vuotias, vasta valmistunut lääkäri lähtee erikoistumaan haluamalleen alalleen, hän on valmis erikoislääkäri  vasta 31 vuotiaana.

Mutta on myös silloin tosi asiantuntija, koska on 6 vuotta hoitannut ja erikoitunut hoitamaan oman alansa potilaita.

Jaa, että mitäkö tällä kommentilla tarkoitan. Tarkoitan sitä, että on ammatteja, joista ihmiset ovat todellla ovat kiiinnostuneita ja joiden parissa he haluvat työskennellä ja tehdä parhaansa.

Ammatteja, joissa ihmiset eivät pelkää työtä eikä haasteita, vaan haluavat saada aikaan tuloksia, ja tulos on se, että he onnistuvat parantaessaan ja auttaessaan ihmisiä heidän sairauksissaan.

Joten vieläkö joku ihmettelee, jos erikoislääkärin palkkio on yksityisellä puolelalla yli 100 euroa jostakin yli 15 minuutin käynnistä.

Erikoislääkäri pitää  sitä yksityisvastaanottoa, normaalin työpäivän työpäivänsä päätteeksi, jonka hän tekee julkisessa keskus-tai yliopistosairaalassa.

Tuosta tuli mieleen, että minkälainen on tyypillisesti erikoistuvan tai jo erikoistuneen lääkärin stressitaso? Onko työ stressaavaa ja vaivaako se töiden jälkeenkin jne? Työn stressaavuus on nimittäin mielestäni todella iso ja kuluttava asia. Jos löytyy stressitön, mutta hyväpalkkainen työ, niin se on etuoikeutettu asema.

Miksi raha on sinulle noin tärkeää? Antaako se sinulle onnea?

Itsestäni moinen työ kuulostaa tosi tylsältä, mutta hienoa, että ihmiset ovat erilaisista asioista kiinnostuneita! Tärkeintä on, että työ on mielekästä ja työhyvinvointi kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, ei oo mitään kysymistä.

36 vuotias ihminen on uransa alussa  oleva osaaja.

Näyttöjä pitää olla, kun ja jos tuon ikäisenä saa erittäin hyväpalkkaisia ja vastuunalaisia tehtäviä.

Täytyy olla takan myös vahva työkokemus.

Mm. lääkäriksi valmistutaan, n. 25-26 vuotiaana, mikäli on suoraan päässyt lukiosta lääkikseen.

Miehillä tuohon johonkin väliin kuuluu myös asevelvollisuuden suorittaminen.

Valmistumisen jälkeen, jokaisen lääkärin tulee suorittaa pakollein n, vuoden pituinen työputki terveyskeskuksissa,  eli käytännössö heidän on pakko olla duunissa 9 kk, ennenkuin voivat lähteää erikoistumaan jollekin haluamalleen alalle.

Erikoislääkäriksi erikoistuminen kestää 6 vuotta, kaikilla erikoisaloilla, olipa sitten kyse sisätaudeista, kirurgiasta, lastenlääkäristä, psykiatrista, silmälääkäristä tai minkä alan erikoislääkäristä tahansa.

Erikoitumisaikana ei ole mitään mahdollista edetä yhtään mihnkään urallaan, ja erikoistuvien lääkärien palkat eivät päätä huimaa.

Jos siis 26 vuotias, vasta valmistunut lääkäri lähtee erikoistumaan haluamalleen alalleen, hän on valmis erikoislääkäri  vasta 31 vuotiaana.

Mutta on myös silloin tosi asiantuntija, koska on 6 vuotta hoitannut ja erikoitunut hoitamaan oman alansa potilaita.

Jaa, että mitäkö tällä kommentilla tarkoitan. Tarkoitan sitä, että on ammatteja, joista ihmiset ovat todellla ovat kiiinnostuneita ja joiden parissa he haluvat työskennellä ja tehdä parhaansa.

Ammatteja, joissa ihmiset eivät pelkää työtä eikä haasteita, vaan haluavat saada aikaan tuloksia, ja tulos on se, että he onnistuvat parantaessaan ja auttaessaan ihmisiä heidän sairauksissaan.

Joten vieläkö joku ihmettelee, jos erikoislääkärin palkkio on yksityisellä puolelalla yli 100 euroa jostakin yli 15 minuutin käynnistä.

Erikoislääkäri pitää  sitä yksityisvastaanottoa, normaalin työpäivän työpäivänsä päätteeksi, jonka hän tekee julkisessa keskus-tai yliopistosairaalassa.

Tuosta tuli mieleen, että minkälainen on tyypillisesti erikoistuvan tai jo erikoistuneen lääkärin stressitaso? Onko työ stressaavaa ja vaivaako se töiden jälkeenkin jne? Työn stressaavuus on nimittäin mielestäni todella iso ja kuluttava asia. Jos löytyy stressitön, mutta hyväpalkkainen työ, niin se on etuoikeutettu asema.

Tapailin yhtä lääkäriä viime kesänä ja hän kutsui monia yliopistollisia sairaaloita "hiilikaivoksiksi". Eli työn kuluttavuus on luokkaa "en ehdi käydä vessassa vuoron aikana". Kuulosti hurjalta mutta tapailunainen oli kyllä aika naatti syksyllä kun mm. työn vaativuudesta johtuen lopetimme tapailun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, ei oo mitään kysymistä.

36 vuotias ihminen on uransa alussa  oleva osaaja.

Näyttöjä pitää olla, kun ja jos tuon ikäisenä saa erittäin hyväpalkkaisia ja vastuunalaisia tehtäviä.

Täytyy olla takan myös vahva työkokemus.

Mm. lääkäriksi valmistutaan, n. 25-26 vuotiaana, mikäli on suoraan päässyt lukiosta lääkikseen.

Miehillä tuohon johonkin väliin kuuluu myös asevelvollisuuden suorittaminen.

Valmistumisen jälkeen, jokaisen lääkärin tulee suorittaa pakollein n, vuoden pituinen työputki terveyskeskuksissa,  eli käytännössö heidän on pakko olla duunissa 9 kk, ennenkuin voivat lähteää erikoistumaan jollekin haluamalleen alalle.

Erikoislääkäriksi erikoistuminen kestää 6 vuotta, kaikilla erikoisaloilla, olipa sitten kyse sisätaudeista, kirurgiasta, lastenlääkäristä, psykiatrista, silmälääkäristä tai minkä alan erikoislääkäristä tahansa.

Erikoitumisaikana ei ole mitään mahdollista edetä yhtään mihnkään urallaan, ja erikoistuvien lääkärien palkat eivät päätä huimaa.

Jos siis 26 vuotias, vasta valmistunut lääkäri lähtee erikoistumaan haluamalleen alalleen, hän on valmis erikoislääkäri  vasta 31 vuotiaana.

Mutta on myös silloin tosi asiantuntija, koska on 6 vuotta hoitannut ja erikoitunut hoitamaan oman alansa potilaita.

Jaa, että mitäkö tällä kommentilla tarkoitan. Tarkoitan sitä, että on ammatteja, joista ihmiset ovat todellla ovat kiiinnostuneita ja joiden parissa he haluvat työskennellä ja tehdä parhaansa.

Ammatteja, joissa ihmiset eivät pelkää työtä eikä haasteita, vaan haluavat saada aikaan tuloksia, ja tulos on se, että he onnistuvat parantaessaan ja auttaessaan ihmisiä heidän sairauksissaan.

Joten vieläkö joku ihmettelee, jos erikoislääkärin palkkio on yksityisellä puolelalla yli 100 euroa jostakin yli 15 minuutin käynnistä.

Erikoislääkäri pitää  sitä yksityisvastaanottoa, normaalin työpäivän työpäivänsä päätteeksi, jonka hän tekee julkisessa keskus-tai yliopistosairaalassa.

Tuosta tuli mieleen, että minkälainen on tyypillisesti erikoistuvan tai jo erikoistuneen lääkärin stressitaso? Onko työ stressaavaa ja vaivaako se töiden jälkeenkin jne? Työn stressaavuus on nimittäin mielestäni todella iso ja kuluttava asia. Jos löytyy stressitön, mutta hyväpalkkainen työ, niin se on etuoikeutettu asema.

Tapailin yhtä lääkäriä viime kesänä ja hän kutsui monia yliopistollisia sairaaloita "hiilikaivoksiksi". Eli työn kuluttavuus on luokkaa "en ehdi käydä vessassa vuoron aikana". Kuulosti hurjalta mutta tapailunainen oli kyllä aika naatti syksyllä kun mm. työn vaativuudesta johtuen lopetimme tapailun. 

No sitten en todellakaan kadehdi heidän työtään tai palkkaansa ja asia on yleisesti noin.