Epäilen vahvasti että "ennen vanhaan" ei syöty niin vähän lihaa kuin väitetään

Niin ei Suomessa ole kyllä ole koskaan ollut mitään amerikan keskilännen pihvikarjatiloja jossa barbecuet käriseen ilta toisensa jälkeen tai meksikolaisia haciendoja.

Meillä on aina ollut erilainen kulttuuri ja ne on ollut mansikkeja ja helmiä. Ei niitä syyä.

"Ennen vanhaan" myös oli tarkka järjestys: raakaa työtä tekevät miehet söi ensin janravintopitoisimmin, työkykyisenä naiset ja lapset sen jälkeen ja vanhukset/vajaakykyiset/kiertolaiset sitten litkivåt liemen.

Oma lapsuus oli 70-luvulla. Tilastollisesti tuolloin syötiin puolet vähemmän lihaa kuin nykyään (n40kg vrt n80kg vuodessa /hlö).

Se olisi "riittävä vähennys" nykyäänkin sekasyöjille, ilmastollisesti ja terveydellisesti siis.

Kalaa syötiin, jos saaliiksi saatiin/joku kalasti ja toi. Jos jouduttiin ostamaan oli se aina silakoita tai kalapuikkoja.

Sieniä kerättiin ja niillä jatkettiin jokaista liharuokaa.

Muistan miten jossain vaiheessa tuli suositus, että viikossa tulisi syödä 2ateriaa missä kanaa. Kanan määrä ruokavaliossa on siis kasvanut merkittävästi. Harva sekasyöjä kai nykyään syö vain 2 kertaa kanaa viikossa?

Lihan korvasi usein joku makkara. Leikkeleenäkin, jos sellaista herkkua oli, oli lauantaimakkara.

Mutta paljon syötiin juureksia "sesongin mukaan".

Koulussa oli sellaisia "herkkuja" kuin tilliliha, kanaviillokki ja maksakastike. Kaikki keitetyille perunoilla tietenkin.

Ruoasta ei siis tarvinnut pitää, sitä piti vain syödä.

Lihan määrä ruokavaliossa on ollut hyvin vaihtelevaa eri perheissä. Paljon on riippunut siitä, missä on asuttu. Esimerkiksi oman sukuni asuinpaikassa kala on ollut tyypillistä ruokaa. Lihaa on syöty vuodessa melko vähän. Kananmunia ja maitoa ruokavaliossa on ollut säännöllisesti. Viljelty perunaa, juureksia, jne. Ollut omenapuita ja marjapensaita. Lisäksi kerätty luonnonmarjoja omaan käyttöön ja myyntiin.

Alueella ei ole juuri ollut riistaa, itse on kalastettu merestä, pidetty lehmää ja kanoja. Lampaita on ollut, joista on saatu villaa. Yksi sika teurastettu suunnilleen vuodessa.

Ollut iso perhe.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että pula-aikoina oli säädelty se minkä verran sai perheissä lihakarjaa olla ja kaikki "ylimääräinen " haettiin pois . Moni piilotteli esim. sikoja ylimääräisen särpimen toivossa. Ja kateelliset naapurit tietysti ilmoittivat jos tämän huomasivat. 

Appiukko myös aina muisteli, miten he joka kesä saivat lemmikkikanin, joka sitten syksyllä "karkasi". Hänelle oli tullut jonkinmoiset traumat kun hän oli oli eräs syksy tajunnut syövänsä "väiskiä" kun äiti väitti sitä kanaksi :(

Rannikolla syötiin kalaa, maaseudulla lihaa. Kannattaa muistaa että ruoka-annokset per henkilö olivat murto-osan nykyisistä ruoka-annoksista. Esimerkiksi naiset ja lapset söivät lihaa tai kalaa kahden  Ikean lihapullan verran kerrallaan per päivä. Lounas oli pala leipää pienellä voinokareella jos lounasta yleensä  oli. Yleensä kuitenkin syötiin vaan kerran päivässä. Siis mun mummon aikaan joka oli kahden ison tilan tytär. Perin vielä hänen kuoltuaan pläntin maata vaikka hänellä oli 10 sisarusta ja kaikilla sisaruksilla useampi lapsi eli isot oli läänit.Miehet ja raskasta työtä tekevät naiset söi enemmän ja heillä lautaselta löytyi lihan tai kalan lisäksi myös perunaa ja isompi kannikka leipää. Ei myöskään ollut outoa jos ei työtä tekemätön syönyt päivän aikana mitään. Mutta ihmiset oli hoikkia ja lihaksikkaita, eikä aamulla eikä päiväsaikaan syöty koska ruokailun jälkeen olis pitänyt vetää tirsat eikä sellaiseen ollut aikaa. Sellainen tapa tuli sitten vasta myöhemmässä vaiheessa mukaan kuvioihin. Mutta yks ruoka-annos per päivä on ollut normaali joskus aikanaan ja ne annokset todella pieniä nykyihmisen tajuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Ennen vanhaan" myös oli tarkka järjestys: raakaa työtä tekevät miehet söi ensin janravintopitoisimmin, työkykyisenä naiset ja lapset sen jälkeen ja vanhukset/vajaakykyiset/kiertolaiset sitten litkivåt liemen.

Oma lapsuus oli 70-luvulla. Tilastollisesti tuolloin syötiin puolet vähemmän lihaa kuin nykyään (n40kg vrt n80kg vuodessa /hlö).

Se olisi "riittävä vähennys" nykyäänkin sekasyöjille, ilmastollisesti ja terveydellisesti siis.

Kalaa syötiin, jos saaliiksi saatiin/joku kalasti ja toi. Jos jouduttiin ostamaan oli se aina silakoita tai kalapuikkoja.

Sieniä kerättiin ja niillä jatkettiin jokaista liharuokaa.

Muistan miten jossain vaiheessa tuli suositus, että viikossa tulisi syödä 2ateriaa missä kanaa. Kanan määrä ruokavaliossa on siis kasvanut merkittävästi. Harva sekasyöjä kai nykyään syö vain 2 kertaa kanaa viikossa?

Lihan korvasi usein joku makkara. Leikkeleenäkin, jos sellaista herkkua oli, oli lauantaimakkara.

Mutta paljon syötiin juureksia "sesongin mukaan".

Koulussa oli sellaisia "herkkuja" kuin tilliliha, kanaviillokki ja maksakastike. Kaikki keitetyille perunoilla tietenkin.

Ruoasta ei siis tarvinnut pitää, sitä piti vain syödä.

Nimenomaan ruuasta ei tarvinnut 70-luvulla pitää. Lihakeittoa syötiin meillä aika usein, mutta sitä lihaa oli vähän ja se oli jotain tosi jänteistä 🤢 Kun laitettiin ruokaa, sanottiin että 'keitetään perunoita'. Lisänä oli ruskeaa kastiketta tai valkokastiketta. Jos kastikkeessa oli lihaa, kyseessä oli yleensä läskisoosi. Syötiin myös maksaa ja munuaisia. Leivän päälle laitettiin voita, ei muuta. Broileri oli uutuus ja juhlaruoka. Aamiaiseksi ei voitu kuvitellakaan muuta kuin puuroa. Tuoreita kasviksia tai hedelmiäkään ei kyllä talviaikaan juuri nähty.

Mun mielestä on aina ollut outo väite että liha olisi ollut jotenkin harvojen herkkua. Kalaa saa kun kalastaa ja vaikka metsästys ja karjanpito olisi ollut säädeltyä, niin kyllä puput, oravat ja kaikki mikä kiinni on saatu on pataan päätynyt.

Ei niitä porkkanoita, lanttuja ja perunoitakaan käsipelillä mitenkään tehotuotettu vaan ruuan saamiseksi on pitänyt nähdä paljon vaivaa muuallakin kuin pelloilla.

Miettikääpä itse itseänne tilanteeseen, jossa teillä on 12 lasta ruokittavana ja pahimmassa tapauksessa anoppikin. Ihan tasan kaikki menee kattilaan mikä on syömäkelpoista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aina ollut outo väite että liha olisi ollut jotenkin harvojen herkkua. Kalaa saa kun kalastaa ja vaikka metsästys ja karjanpito olisi ollut säädeltyä, niin kyllä puput, oravat ja kaikki mikä kiinni on saatu on pataan päätynyt.

Ei niitä porkkanoita, lanttuja ja perunoitakaan käsipelillä mitenkään tehotuotettu vaan ruuan saamiseksi on pitänyt nähdä paljon vaivaa muuallakin kuin pelloilla.

Miettikääpä itse itseänne tilanteeseen, jossa teillä on 12 lasta ruokittavana ja pahimmassa tapauksessa anoppikin. Ihan tasan kaikki menee kattilaan mikä on syömäkelpoista.

Luuletko, että vaikka kuinka olisi ansalankoja ja pyssyn kanssa istuttu metsässä, että olisi joka päivä tai joka viikko tullut ruokaa?

Kyllä pellolla piti olla ja tupaa rakentaa, muista hommista puhumattakaan, sen sijaan, että olisi oravaa odotellut kohdalle tuntitolkulla joka päivä.

Edelleen, kun maalla tehdään heinää nykyään koneavusteisesti, niin se työpäivä on 24h, jotta heinä saadaan talteen. Yksikin isompi sadekuuro, niin se heinä on lakoontunut eikä sitä saada talteen. Mieti vielä aikoja, kun heinä ei kasvanut yhtä tehokkaasti ja sitä oli huomattavasti pienemmillä pelloilla.

Lehmät hoidettiin, lypsettiin käsin. Vesi haettiin kaivosta itse. Lämmitettiin puilla. Ei siinä ollut aikaa istuskella tyhjän panttina. Ennemminkin söi sitä, mitä oli varmasti saatavilla kuin oli koko päivän oravametsän takia tyhjin vatsoin.

Mummolla oli joskus 70-luvun alussa kesämullikka. Eli kasvatteli kesän ajan joskus keväällä syntynyttä vasikkaa. Sen ravinto tuli pääasiassa luonnosta. Syksyn tullen sitten teurastettiin lihoiksi. Tuossa vaiheessa mummolla ei enää lehmiä ollut, aikaisemmin oli yksi tai kaksi, mistä perhe sai maidot. Kanalakin oli.

Mahtaako tilastoissa olla mukana noita kotitarpeeksi kasvatettuja eläimiä? Ei silloin ainakaan mitään korvamerkintöjä ollut, tuskin muitakaan tarkkoja tilastoja.

Ap on niitä jotka ei tunne Suomen köyhyyden historiaa eikä ole nähnyt nautaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aina ollut outo väite että liha olisi ollut jotenkin harvojen herkkua. Kalaa saa kun kalastaa ja vaikka metsästys ja karjanpito olisi ollut säädeltyä, niin kyllä puput, oravat ja kaikki mikä kiinni on saatu on pataan päätynyt.

Ei niitä porkkanoita, lanttuja ja perunoitakaan käsipelillä mitenkään tehotuotettu vaan ruuan saamiseksi on pitänyt nähdä paljon vaivaa muuallakin kuin pelloilla.

Miettikääpä itse itseänne tilanteeseen, jossa teillä on 12 lasta ruokittavana ja pahimmassa tapauksessa anoppikin. Ihan tasan kaikki menee kattilaan mikä on syömäkelpoista.

No jos puhutaan 'perinteisestä maatalousyhteiskunnasta', niin ruokavalio perustui viljalle ja perunalle. Syksyllä oli teurastusaika, ja silloin suolatun ja säilötyn lihan piti riittää kevääseen asti. Metsästys ja kalastus oli lisä siihen päälle, mutta ei yhdellä jäniksellä 12 henkeä ruokittu, eikä sisämaassa paljon kalastettu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aina ollut outo väite että liha olisi ollut jotenkin harvojen herkkua. Kalaa saa kun kalastaa ja vaikka metsästys ja karjanpito olisi ollut säädeltyä, niin kyllä puput, oravat ja kaikki mikä kiinni on saatu on pataan päätynyt.

Ei niitä porkkanoita, lanttuja ja perunoitakaan käsipelillä mitenkään tehotuotettu vaan ruuan saamiseksi on pitänyt nähdä paljon vaivaa muuallakin kuin pelloilla.

Miettikääpä itse itseänne tilanteeseen, jossa teillä on 12 lasta ruokittavana ja pahimmassa tapauksessa anoppikin. Ihan tasan kaikki menee kattilaan mikä on syömäkelpoista.

Ne lapset pistettiin töihin, kylvämään ja nostamaan perunaa, samoin muitakin kasveja. Vanhimmat lapsethan olivat yleensä jo aikuisia siinä vaiheessa kun nuorin syntyi, kun ei niitä ihan joka vuosi pukattu.

Ansametsästys on myös ollut pikkupoikien hommaa, ala-asteikäisten.

olin lapsi 70- ja 80 luvuilla. Lihaa ei todellakaan syöty joka päivä ja kun syöntiin, niin silloinkin lihanpaloja perunasopassa. Oli jotenkin hienoa, kun 90 luvulla poikaystävän perhe söi joka viikonloppu grillattuja sianlihapihvejä.

Nykyisin syödään lihaa älyttömät määrät

Vierailija kirjoitti:

olin lapsi 70- ja 80 luvuilla. Lihaa ei todellakaan syöty joka päivä ja kun syöntiin, niin silloinkin lihanpaloja perunasopassa. Oli jotenkin hienoa, kun 90 luvulla poikaystävän perhe söi joka viikonloppu grillattuja sianlihapihvejä.

Nykyisin syödään lihaa älyttömät määrät

Ja jotenkin älytön on tämä nykytrendi: me hyvikset (aka viherpiipertäjät) vs te pahikset (eläinpitoiseen ruokaan koskijat).

Jos otettaisiinkin tavoitteeksi, ettå jokainen söisi puolet vähemmän lihatuotteita niin uskon, että se saisi paljon myönteisemmän vastaanoton (ja olisi laskennallisesti riittävä jotta ilmastotavoitteet toteutuisi Suomen osalta JA parantaisi jokaisen tähän pyrkivän terveyttä. Ja jep, mahdollisesti jopa niitten vegaanien tulevaa terveyttä, ihminen kun on biologiselta perimältään sekasyöjä).

Lihan määrän vähentäminen ruokavaliossa on itse asiassa erittäin helppoa. Älä ota niitä viimeisiä kolmea lihapullaa vaan niitten sijaan sitten jo juureksia - älä tee 250g pihviä vaan reilusti pienempi ja enemmän lisukkeita... ja vaikkapa edes kerran viikossa kasvisruokaa, tai keittoa/kaalipataa tms missä vähemmän lihaa.

Nyt se liha tuntuu olevan pääraaka-aine aterialla vaikka sen pitäisi olla vai se "herkullinen lisuke".

Keitetty peruna ja jauhoilla suurustettu lihakastike oli ihan perusarkiruoka. Kokonainen kana (ei silloin puhuttu broilerista), karjalanpaisti ja lihamureke olivat sunnuntairuokia. Kaupunkilaiset hakivat kalansa usein torilta ja lihat kaupasta. Monissa perheissä oli aikaa hauduttaa niitä halvempia ruhonosia, koska naiset olivat silloin vähemmän työelämässä, kuin nykyisin. Laatikkoruokua syötiin myös paljon.

N 69 v

Oma sukuni asui maatilalla. Kun siellä viljeltiin ruokaa ja viljaa perheelle että myyntiin, ei hirveästi jäänyt enää alueita, että voitiin vielä sen lisäksi viljellä tarpeeksi rehuja lihaa tuottavalle karjalle.

Lihan tuotantoon kun tarvitaan enemmän peltoa ja aikaa, kun esimerkiksi kasviksien.

Vierailija kirjoitti:

Keitetty peruna ja jauhoilla suurustettu lihakastike oli ihan perusarkiruoka. Kokonainen kana (ei silloin puhuttu broilerista), karjalanpaisti ja lihamureke olivat sunnuntairuokia. Kaupunkilaiset hakivat kalansa usein torilta ja lihat kaupasta. Monissa perheissä oli aikaa hauduttaa niitä halvempia ruhonosia, koska naiset olivat silloin vähemmän työelämässä, kuin nykyisin. Laatikkoruokua syötiin myös paljon.

N 69 v

Ei silloin ollut broileria.

Silloin oli vain kanaa.

Eli tuotetta mitä piti keitellä ja haudutella js silti oli paljon sitkeämpää kuin broileri.

Vielä 70-luvulla isoäiti teki ruoaksi ne ikääntyneet, munimisuransa loppupäässä olevat sitkistyneet kanat. Niskat poikki vaan ja halkoliiterin takana höyhenet pöllysivät kun hän kyni sen kanan - joka syötiin loppuun asti ja luista vielä tehtiin jotain lientä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsässä oli paljon enemmän riistaa ja järvissä kalaa. Sitä riitti hyväosaisille.

Miten niin hyväosaisille? Sitä riitti niille, jotka viitsivät sitä käydä pyytämässä.

Kuka tahansa ei saanut metsästää. Maat omisti hyväosaiset ja salametsästämisestä rangaistiin ankarasti. Kalastuksesta en osaa sanoa.