Epäilen vahvasti että "ennen vanhaan" ei syöty niin vähän lihaa kuin väitetään

Vegaanit servattu.

Riippuu varmaan siitäkin, milloin tuo "ennen vanhaan" on ollut, esim. 1800-luvulla vai 1950-luvulla? Ainakin kaupungeissa vähävaraisempi väki käytti halvempia ruhonosioa ruoanlaittoon ja jopa luita. Luultavasti myös lihajalosteita kuten makkaroita syötiin ehkä enemmän kuin nykyisin, ei mitään täyslihamakkaroita vaan aika jauhopitoisia sekä ryynimakkaroita ym. Maaseudulla käytettiin eläimistä kaikki mahdolliset osat. 

Kyllä syötiin. Ihan yksinkertaisesti siksi, ettei siihen ollut varaa.

M55

Aika jättimäiset karjat olisi perheillä pitänyt olla, että sitä lihaa olisi voitu päivittäin mässyttää

Varmaan riippuu siitä mitä aikaa tarkoitat, mutta esim. sota-aikoina ei. Olen juuri viime aikoina perehtynyt paljon tulevan työni takia pula-ajan ruokailuun ja kasvisruoka oli isossa roolissa. 

Ei taas tätä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Aika jättimäiset karjat olisi perheillä pitänyt olla, että sitä lihaa olisi voitu päivittäin mässyttää

Lehmät poikivat joka vuosi ja mullikat teurastettiin usein jo vasikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jättimäiset karjat olisi perheillä pitänyt olla, että sitä lihaa olisi voitu päivittäin mässyttää

Lehmät poikivat joka vuosi ja mullikat teurastettiin usein jo vasikoina.

Ei kaikilla ollut lehmiä. Silloinkaan.

Metsästystä säädeltiin eikä kaikilla ollut varaa ruokkia edes yhtä possua teurastuskelpoiseksi, koska joutuivat itse syömään kaiken myös sialle kelpaavan.

Jos lihaa saatiin, ruho käytettiin kokonaan: tehtiin keuhkomuhennosta, paistetut utareet,  verimakkaroita, maksapaistia, munuaiskeittoa, kaltattiin sorkkia, savustettiin luita jne. Nahat ja villat otettiin myös talteen.

Kouluruokanakin oli lihaa yleensä kerran viikossa. Muuten oli puuroja, huttuja, makaronivelliä tms, keittoja.

Metsässä oli paljon enemmän riistaa ja järvissä kalaa. Sitä riitti hyväosaisille.

Ainakaan meillä ei syöty lihaa kuin pari kertaa vuodessa, koska ei ollut varaa. Ja olin lapsi 60-luvulla.

Lehmiä oli, mutta ne oli maidon tuottamiseen, ei syötäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Metsässä oli paljon enemmän riistaa ja järvissä kalaa. Sitä riitti hyväosaisille.

Miten niin hyväosaisille? Sitä riitti niille, jotka viitsivät sitä käydä pyytämässä.

Lisään vielä, että pula-aikoina oli säädelty se minkä verran sai perheissä lihakarjaa olla ja kaikki "ylimääräinen " haettiin pois . Moni piilotteli esim. sikoja ylimääräisen särpimen toivossa. Ja kateelliset naapurit tietysti ilmoittivat jos tämän huomasivat. 

Pari läskinpalaa ruskistettiin ja lisättiin keittoon perunoitten sekaan, siitä riitti syötävää koko perhelle. Kun lihat tai läskit loppui, sitten ei enää ollut sitäkään. Kaikki kelpasi, jos ei parempaakaan ollut.

Olen syntynyt 70-luvun alussa ja meidän lapsuuden kotiruoka oli pääasiassa erilaisia hiilihydraatteja ja maitoa. Esimerkiksi kaalilaatikossa ja lihakeitossa oli lihaa, mutta aika vähän henkilöä kohden. Ja niidenkin kanssa syötiin leipää.

Vierailija kirjoitti:

Metsästystä säädeltiin eikä kaikilla ollut varaa ruokkia edes yhtä possua teurastuskelpoiseksi, koska joutuivat itse syömään kaiken myös sialle kelpaavan.

Jos lihaa saatiin, ruho käytettiin kokonaan: tehtiin keuhkomuhennosta, paistetut utareet,  verimakkaroita, maksapaistia, munuaiskeittoa, kaltattiin sorkkia, savustettiin luita jne. Nahat ja villat otettiin myös talteen.

Metsästyksen säätelystä voi kertoa jotain se, että majavat metsästettiin Suomessa sukupuuttoon. Mutta toiset söivät enemmän lihaa kun ei ollut viljaa ja toiset vähemmän, kun olivat köyhiä palkollisia eikä ollut varaa hankkia lihaa. Väittäisin, että oma sukuni söi lihaa enemmän kuin kansa keskimäärin. Vielä tänäkin päivänä meillä on monta suurta patjaa täynnä höyheniä. Viime vuosisadalla suvun miehet olivat maankuuluja metsästäjiä ja myös karjaa pidettiin. Vilja kasvoi huonosti, mutta perunoita riitti myytäväksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan meillä ei syöty lihaa kuin pari kertaa vuodessa, koska ei ollut varaa. Ja olin lapsi 60-luvulla.

Lehmiä oli, mutta ne oli maidon tuottamiseen, ei syötäväksi.

Minun lapsuudessa 60-luvulla mullikat syötiin. Joka vuosi tapettiin joku vasikka lihaksi, ja riistaakin riitti. Ei siitä muutaman kymmenen kilon painoisesta mullista kovin paljon lihaa riittänyt, mutta ei siitä suorastaan puutetta ollut.

Sota-ajan ruokapolitiikasta on tullut "entisajan ruokapolitiikka" vaikka todellisuudessa ennen sitä syötiin paljon lihaa ja voitiin hyvin. Sota-aika pakotti syömään juureksia jotka jäivät suomalaiseen ruokapöytään. Ennen sotaongelmia juureksia ei arvostettu muuten kuin maatilan eläinten ja köyhien ravintona. Mä en syö juureksia ollenkaan. Lopetin syömästä myös porkkanoita kymmenisen vuotta sitten. Juurekset aiheuttavat pieniä myrkytystiloja ihmisen kehossa ja kaasuja. Punajuuri ja lanttu pahimpia kehon tuhoajia.

Ennenvanhaan syötiin pääasiassa leipää ja lihaa, kalaa jos sattui olemaan järviä lähistöllä. Mistä se kuvitelma ettei olisi ollut? Sota-aikana ja kiertolaisilla muulloinkin oli pulaa ruuasta.