Lue keskustelun säännöt.
Huono parisuhde
01.10.2015 |
Onko muilla tälläistä?
Riitaa tulee miehen kanssa lähes päivittäin, ainakin viikoittain. Mies alkaa lähes päivittäin töistä tullessaan nalkutuksen/murjottamisen. Riidat lähtee yleensä siitä että ei ole hänen mielestään tarpeeksi siistiä. Hän on hyvin tarkka siivouksesta, minä suurpiirteisempi. Mies ei esimerkiksi ymmärrä leluja lattialla, vaan siivoaa ne töistä tullessaan heti. Olen kotona ja meillä on kaksi pientä lasta.
Olen niin väsynyt hänen pahantuulisuuteensa!
Mies on myös impulsiivinen ja välillä tuntuu ettei hänellä ole hermoja ollenkaan. Ei minun eikä lasten suhteen. Sitten ollaan lähdössä ja uhkaillaan erolla! Toinen ongelma on miehen mielestä seksin vähyys... Sitä kuitenkin jonkin verran on... Koska yritän olla reilu ja silloin tällöin antaa. En koe että mies arvostaa minua pätkääkään, ainoat positiiviset kommentit on "hyvä perse" tms.
Jotenkin yksinäinen olo tässä on. Mies ei arvosta, tue, kannusta eikä ymmärrä mua :(
Jos mulla on jokin tärkeä juttu hän vain suuttuu koska jännitän tai koska hän joutuu tekemään silloin enemmän esim. kotitöitä...
Tämmöinen pieni vuodatus :(
Kommentit (32)
Kiitos tsempeistä ja tsemppiä myös sinulle. Kiva kun kirjoitit :)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:13"]Aivan kun kuvailisit meidän tilannetta! Tosin mies ei ole uhannut lähteä vaan ehdottanut, josko kävisi välillä vieraissa luvan kanssa, jotta saisi tarvitsemansa määrän seksiä. Siihen en suostu ja olen sanonut, että sitten erotaan jos tuo on vaihtoehto.
Tuosta siivoamisesta. Kyllä voin ainakin omalta kohdalta sanoa, että kun on 1v. ja 2v. ja pienempi valvottaa vielä yöt niin kyllä sitä kaikin keinoin yrittää pitää itsensä kasassa välttämällä kaikkea ylimääräistä, kuten jatkuvaa lelujen siivoamista. Tietenkin jos mies osallistuisi yövalvomisiin edes joskus tai päästäisi viettämään omaa aikaa niin asia olis ihan toinen. Pidän perussiisteyden kunnossa, mutta lelut saavat luvan olla. Mun mielestä se, että yrittää helpottaa elämää jostain päästä, ei ole laiskuutta vaan silkkaa järjen käyttöä. Meillä kaikilla on tietenkin erilaiset voimavarat ja asiat, joita pidämme tärkeinä. Itse arvostan sitä, että lasten kanssa luetaan, ulkoillaan ja leikitään. Mun kikka kolmonen onkin olla mahdollisimman paljon lasten kanssa ulkona niin koti pysyy siistimpänä.
Ap, oletko hakenut apua tilanteeseenne? Minä käännyin keväällä neuvolamme psykologin puoleen. Kävin siellä ensin purkamassa omia tuntojani ja sitten kävimme miehen kanssa yhdessä. Lopulta saimme kaupungin pariterapiasta vastaavan ihmisen yhteystiedot ja nyt takana on eka kerta pariterapiassa. Kannattaa kokeilla, jos sellainen olisi teillekin mahdollista! Ero on todella suuri muutos pienille lapsille ja jos sen voi ehkäistä jollain niin se kannattaa tehdä. Minulle aukesi ihan uusia asioita miehen toiveista ja ajatusmaailmasta jo ekalla pariterapiakäynnillä. Se nalkuttaminenkin voi olla oikeasti vain tapa purkaa pahaa oloa ulos ja mistä se paha olo sitten syntyy, kannattaa selvittää.
Tsemppiä teille! Tämä on raskas elämänvaihe.
[/quote]
Tähän siis kiitos :) AP
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 13:11"]Asia nyt vaan yksinkertaisesti on niin, että meistä kaikista ei ole pikku-lasten vanhemmiksi. Elätte elämänne parasta aikaa ja miehesi mököttää. Hän ei viihdy tavallisessa arjessa! Juhlaa on oikeasti vain vähän. Kaikista ei ole tähän leikkiin. Kyse on omasta jaksamisestasi, miehesi asenne vaatii suurta ymmärrystä. Kaikki onnistuu näin niin kauan kuin sinä siedät. Seksi ei pelasta elämää, siihen on turha turvata, puhuminen on ainoa tapa tietää, mitä toinen ajattelee. Itse elin 39v syvissä vesissä, pahantuulisen miehen rinnalla, rimpuilin eroon hänestä ja mökötyksensä senkuin jatkuu. Sillä erolla että nyt MINÄ elän.
[/quote]
Kiitos. Juuri siltä minusta tuntuukin -että tämä jatkuu niin kauan kuin minä suostun tähän -kannattelemaan tätä kaikkea.
AP
En hyväksyisi uhkailua erolla. Koskaan.
Vain raukkamainen ihminen tekee niin. Raukkamaisen ihmisen yritys vallankäyttöön.
Ymmärrän elämänmuutoksen mukananaan tuoman hämmennyksen, pettymyksenkin, epävarmuuden, ärtymisen. Mutta kun niitä tunteita aletaan purkaa uhkailemalla erolla, käydään henkisesti toisen kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuli kertomaan miltä hänestä tuntuu.
Oma mielipiteeni on että suhteesta puuttu toisen arvostaminen. Sitä voi joko muuttaa omaa suhtautumistaan, tai sitten kärsiä, tai vaihtoehtoisesti erota.
Olen itse aikoinaan jättänyt tekemättä kotitöitä sen vuoksi, ettei mies tajunnut ikeasti mitä kaikkea ehdin päivän aikana tekemään, kun hän on töissä. Ei hän edes nähnyt, vaan sitten valitti että joutuu tekemään kaikki kotityöt. Toki koitin hänen kanssaan keskustella näistä asiaoista ennen tuota, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.
Ehdotin myös, että hän jää kotiin lasten kanssa ja minä menen töihin. Sekään ei kelvannut.
Seksiäkin olisi pitänyt harrastaa enmmän, mutta vain silloin kun olin kuoleman väsynyt, etten muuta jaksanut kuin nukahtaa. Mikään muu ajan kohta ei hänelle sopinut. Tästäkään ei voinut kesksutella.
Mies vaan jätti minua enemmän ja enemmän yksin kaiken kanssa. KAikki vaikeudet johtui vaan siitä että minä "valitan". Vaikka en olisi valittanutkaan, niin silti kaikki oli huonosti ja minä syypää kaikkeen.
Ajattelin että samapa tuo, eihän tästä mitään tule ja erosin. Luulen että mies halusi juurikin tätä että vastuu eroamisesta siirtyy minulle. Alkoi hirveä itku siitä kuinka jätin niin hyvän miehen. Olin kuulemma patalaiska ämmä, joka makasi vaan sohvalla ja mies teki töidensä lisäksi kaikki kotihommat ja lapsetkin hoiti.
Kumma kyllä minulla ei ollut hirevästi "vapaa"aikaa ilman lapsia, ellen järjestänyt hoitajaa lapsille ja silloinkin sain kuulla valittamista. Mies sentään meni silloin kuin huvitti, eikä siinä mitään väärää ollut..
Huh meni tämä ihan valittamiseksi omista asioista taas toisen aloittamassa ketjussa.
Sanoisin kuitenkin että jos keskustelu ei tuota tulosta, ette pääse minkään laiseen kompromissiin mistään, niin ei tuollaista jatkaa kannata.
Omaakin käytöstä kannattaa silti miettiä ja kuunnella sitä miestäkin. Yrittää ajatella hänenkin kannaltaan. Josko olisi joku muu syy joka sitten purkautuu sinuun? Se ei tietenkään ole ok kaataa pahaa oloaan toisen niskaan, mutta jos miehelläsi kuitenkin on olo ettei sinua kiinnosta, niin voisi jopa helpottaa kun tajuuaa sinua kiinnostavan :)
Tosin en minäkään sietäisi erolla uhkailua.
Arvostatko itse miestäsi?! Ja miksi sitten seksiä ei voi olla useammin?! En minäkään niin seksistä välitä, mutta silti mieheni saa minua 4krt viikossa, meillä myös pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan hänen ammattiaan ja sitä puolta ja arvostan häntä myös tiettyyn rajaan asti isänä. Hyvällä isällä pitäisi vaan olla myös kärsivällisyyttä. Arvostan myös että tekee kotitöitä.
Kun toinen on naama norsun sillä lähes päivittäin niin kyllä s.halut vähenee voin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 12:31"]Arvostan hänen ammattiaan ja sitä puolta ja arvostan häntä myös tiettyyn rajaan asti isänä. Hyvällä isällä pitäisi vaan olla myös kärsivällisyyttä. Arvostan myös että tekee kotitöitä.
Kun toinen on naama norsun sillä lähes päivittäin niin kyllä s.halut vähenee voin kertoa.
[/quote] no kyllä mun miehellänikin olis jos kassit painaa eikä saisi purkaa niitä :D eli kaikki syy on miehessäsi?! Miksi et voi kerätä niitä leluja jne jos se on miehestäsi ikävää? En itekään siedä muksujen leluja muualla kuin heidän omassa huoneessaan .....
Pikkulapsiaika on välillä julmaa. Teidän pitäisi saada olla kahdestaan ja ottaa aikaa toisillenne ja jutella.
Vaikka seksiä on, niin ei se pakkopullana oikein ole niin herkkua kuin himosta.
Miehes harrastaa melkoista henkistä julmuutta, jos jatkuvasti uhkailee erolla.
Onnea teille <3 :)
Tuo toisten ihmisten kunnioitus oikein paistaa kirjoituksistasi. Ihanaa loppuelämää teille universumin upeimmat olennot :D