Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa?
M29
08.04.2022 |
En tahdo kertoa tarkemmin mistä häiriöstä on kyse, mutta minulla on kausia jolloin näen ja kuulen asioita jotka eivät pidä paikkansa. Tulkitsen ihmisiä jatkuvasti väärin ja ajatukseni ovat välillä hyvin vainoharhaisia. Sitten on aikoja, jolloin pystyn elämään lähes normaalia, tasapainoista elämää. Haluaisin rinnalleni jonkun, mutta pelkään että puuduttaisin hänet vaikeuksillani eikä kukaan ihminen tahdo olla ns. vastuussa toisesta. Myönnän, että pahimpina aikoinani olen todella raskasta seuraa. Kaikki edelliset suhteet on kariutuneet ongelmiini. En tiedä mitä tällä aloituksella edes haen.. kai uusia näkökulmia. Apua.
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jotenkin tykkään psykoista naisista.
Enkä usko olevani ainoa.
Eli naisilla on tässäkin helpompaa varmasti. Olen pahoillani ap, mutta naiset on tosi tarkkoja siitä, ettei saisi mitään erikoisuuksia olla miehellä. Mutta onhan naisia 3 miljoonaa Suomessakin, eli toivoton tilanne ei kai sentään ole.
jos sairaus on tasapainossa niin seurustelu on mahdollista. kumppanin on hyvä tietää sairaudesta.ensitreffeillä asiaa ei tarvi kertoa.pitkässä suhteessa kylläkin.
tiedän monia ihmisiä jotka masennuksesta jopa skitsofreniasta toivuttuaan, ovat palanneet työelämään jopa saaneet perheen. hyvä hoitokontakti ja terapiat ovat saaneet aikaan hyvän tuloksen.skitsotyyppisten on pakko syödä tarkasti lääkkeet ja haluta työstää sairauttaan, jotta mahdollisuus hyvään normaaliin elämään.
joillain ihmisillä skitsofrenia puhkeaa 20-30 ikäisenä lyhyt episodi, hoito heti tärkeää,osalla se yksi episodi jää myös ainoaksi ja saadaan hoidettua,joillain skitsofrenia jää krooniseksi ja se on vaikeaa.tasoeroja paljon myös psyykkisissä sairauksissa ja niiden syissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa mielenterveysongelmaisen kanssa. Mutta rehellisesti sanottuna: jos tämä liitto päättyy eroon, en enää lähde suhteeseen mielenterveysongelmaisen kanssa. Niin monta kertaa olen tullut satutetuksi tässä suhteessa. Puoliso on toki ollut äärimmäisen pahoillaan, kun mielentila on parantunut, mutta ei se poista niitä traumoja, joita olen saanut.
myös täysin terve ihminen voi avioliiton aikana sairastua,skitsofrenia voi puhjeta,synnytyksen jälkeen,trauman,onnettomuuden ym takia.
on perheitä jossa toinen kumppani sairastuu ja se on raskasta perheelle. mutta kuitenkin tämä sairas voi olla hyvä ihminen ja rakastava puoliso. terveen kumppanin jaksamiseen täytyy silloin erityisesti panostaa.
olen työskennellut mielenterveys potilaiden kanssa ja minusta moni heistä oli herkkä, mutta mukava ihminen. toisissa työpaikoissa olen työskennellyt"täysin terveiden" kanssa ja on ollut ilkimystä,narsistia tms. joten ei sekään paperilla oleva terveys ,ole tae mistään hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin joka viides suomalainen kärsii mielenterveyden häiriöstä tilastojen mukaan. Aika monet siis todennäköisesti seurustelevat tai ovat parisuhteessa henkilön kanssa jolla on mielenterveyden häiriö.
Mielenterveyshäiriöisiä naisiahan on Suomessa pilvin pimein, on vara mistä valita! Positiivista on siis, että olet Suomessa.
Harmillisesti eivät taida monetkaan heistä deittipalveluissa olla. Itsekin nuorella iällä sairastunut, mutta vähänlaisesti deittailin, kun tosiaan tuolloin ei ollut nettiä.
Tosiaan se puuttuva puoliso ei välttämättä tuo onnea mukanaan.
Kiinnittäisin tosin huomion tärkeämpiin asioihin, kuin parisuhde haaveet, mitä muita tärkeitä asioita on elämässäsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse jotenkin tykkään psykoista naisista.
Enkä usko olevani ainoa.
Eli naisilla on tässäkin helpompaa varmasti. Olen pahoillani ap, mutta naiset on tosi tarkkoja siitä, ettei saisi mitään erikoisuuksia olla miehellä. Mutta onhan naisia 3 miljoonaa Suomessakin, eli toivoton tilanne ei kai sentään ole.
Et varmaan olekaan, onhan niitä muitakin hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Ite mt-tapaus enkä siitä huolimatta pystyisi seurustelemaan miehen kanssa jolla tällasia ongelmia.
Tiedän mitä on elää mielisairauden kanssa, mutta se ei tarkoita että sitä samaa jaksaisi katsella toisesssa ihmisessä.Enkä oo millään tavalla sosiaalisesti suuntautunut, tai kykenevä mihinkään sosiaalialan hommiin, en töissä, en yksityiselämässä.
Mutta kuitenkin oletat, että ihminen jolla ei ole mt-ongelmia, haluaisi mt-ongelmaisen kanssa seurustella, kun et itsekään pystyisi? Aika kiero ajatusmaailma; "minun ei tarvitse sietää ongelmaisia, mutta muiden soisi kuitenkin sietää minun ongelmiani". Ja olen ihan mt-ongelmaton ihminen itse, olen ollut mt-ongelmaisen kanssa, ja totta puhut, raskasta on, enkä enää semmoseen lähtis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin oikein hyvin, jos lääkkeet on kunnossa. Todennäköisesti on paremmassa kunnossa kuin joku tavis, jolla ei muka ole mielenterveysongelmia.
Tuskin alkaisin, mutta en mä sen takia häipyisi. Näin olen toiminutkin. Suhde loppui lopulta muista syistä. Tieten tahtoen en haluaisi vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on tuomittu skitsofrenian takia ja huomaan jopa lääkäreillä ja spykiatrilla selviä ennakkoasenteita, vaikka olen selvä järkinen ihminen. Ja tämähän se ihmetyttää. Meinaan jo jos lääkärit suhtautuvat sillä tavalla, vaikka pitäisi olla avoin ihminen niin voi kyyti olla kylmempää ns "tavallisilla" kansalaisilla.
Yleensä on hyödyllistä ettei näille taviksille kerro mt-ongelmista, koska eivät aina ymmärrä tai ole näkemystä siitä. Yleensä leimaavat ihmistä liikaa sekä ovat tuomitsevia.
Minä hoidan ammatikseni myös ihmisiä. Ammattiani en viitsi nyt tässä kertoa. Oikeasti syön lääkkeitä ja minulla on biboläärihäiriö. Biboläärihäiriöstäni ei tiedä kuin aivan lähimmäiset ihmiset. Hyvin kuitenkin olen menestynyt elämässä, pidän itseäni fiksuna ja sivistyneenä ihmisenä. Kukaan ulkopuolinen ei minusta kyseistä diagnoosia uskoisi.
Haluaisin ottaa yhteyttä vanhaan ystävään, jonka kanssa tiemme erkanivat joskus opiskeluaikoina ja myöhemmin hänellä puhkesi skitsofrenia. En vaan oikein tiedä miten lähestyä häntä. Hän ei varmaan tiedä, että minä tiedän hänen sairaudesta.
Kuulostaa cakavalta ongelmalta.. en siis voisi todellakaan, sorry
On tullut vastaan mies jos toinenkin jolla on masennus. Ja pakko sanoa, ettei niistä jutuista silloin oikein mitään tule. Eka oli oma aviomies 10 vuotta, en vaan jaksanut sitä kun toinen masennuskausissaan oli ihan poissaoleva tai sössi raha-asiat tms.
Sit nuo seuraavat tapaukset ei ole edenneet tapailua pidemmälle.. noh.. koska mies ei vaan kykene sitoutumaan sillä tasolla mitä terve parisuhde vaatisi. En tiedä, ehkä sitten jos sairaus olisi jotenkin tosi hyvin tasapainossa, voisi olla mahdollista.
Itse näkisin mielenterveysongelman olevan yksi osa ihmisestä ja jos muilla osa-alueilla synkkaa, niin voisin seurustella. Se jos etukäteen tiedän jostain ihmisestä mielenterveysongelman saattaa luoda itselleni paljon ennakkoluuloja, mutta jos ns. jalan oven väliin saatuaan (ei siis kirjaimellisesti) kertoo mt-ongelmistaan, niin siinä on saumaa.
Monillahan on jotain, vaikka ei olisi diagnoosia.
En voisi, koska olen itse mt-ongelmainen joten se suhde olisi alusta asti tuhoon tuomittu kun molemmat vaan ruokkisivat toistensa ongelmia.
Kun luin otsikkoa niin hämmästyin aloittajan ihmistuntemusta. Ihmisen elämänpituinen matka voi tarjota jotain sellaista että psyyke ei kestä ihan tasaisena. Lohduksi voin todeta että nykyisin on olemassa hyviä lääkkeitä ja.muuta hoitoa jos tuntuu että yksin ei jaksa. Mielenterveyden prakaaminen on sairaus josta usein toipuu.