Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykylapset saavat kaikki lelut ja vempeleet
30.09.2015 |
En itse olisi näin jälkikäteen edes halunnut lapsena kaikkia leluaj ja juttuja, koska mielikuvitus kasvoi kun kaikkia leluja ei ollut valmiina ja joutui itse rakentelemaan enemmän. En puhu mistään käpylehmistä, vaan esim. legot olivat paljon parempia ja kaikki osat eivät olleet valmiina kuten nykyään. Joutui keksimään itse enemmän ratkaisuja. Tuntuu, että omiin lapsuusaikoihini verrattuna nykylapset saavat kaikki mahdolliset lelut jo pienenä ja mielenkiinto ei pysy kauaa yllä oikein mitään lelua kohtaan, koska vanhemmat ostavat liikaa kaikenmaailman muovista rihkamaa nurkat täyteen. Samalla monelta lapselta puuttuu intohimo oikein mihinkään. Tämä näkyy vielä koulussakin kun mikään urheilulaji tai peli ei nykylapsia kiinnosta, koska netti ja pleikkari tarjoaa paremmat virikkeet. Vierailemieni lapsiperheiden kodit hukkuvat paskaan ja lelujen määrä on ihan älytön. Sytymäpäivien tai Joulun viettokin tuntuu ihan turhalta lahjojen osalta, kun lapsilla on jo kaikki mahollinen ja uusia leluja ostellaan jatkuvasti. Omassa lapsuudessani joululahjoja ja synttärilahjoja mietittiin jo puoli vuotta etuajassa ja saadut lelut olivat aina sitäkin rakkaampia. Nykyään lapset leikkivät sen kaksi viikkoa uusilla leluillaan ja sitten ne jäävät jo nurkkaan pölyttymään uusien tieltä. Ihan älytöntä. Toivottavasti löytyy vielä toisellakin tavalla lapsiaan kasvattavia aikuisia. Ihmisen on hyvä oppia, ettei kaikkia tavaroita saa heti. Kyllä ärsyttää tällaisten lasten vanhemmatkin, kun tuntuu että lapset hallitsevat taloa eikä aikuiset.
Kommentit (5)
Ihan totta! Sano se tolle mun vaimolle. Ensin tuli wii, sitten playstation ja sitten I pad. Per..le!
Sitten viedään ihan joka paikkaan, on ilmaistapahtumaa, kaukomatkaa, kaupunkilomaa, hoplopia, huimalaa, linnanmäkeä, kylpylää, hotellia, teatteria, leffaa ja sirkusta. Kun pienenä saa kaiken ja koko ajan ei kohta ole kiinnostunut mistään. Ja maksaahan tämä ruljanssi vielä kaiken päälle mutta se ei ole se pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:48"]Ihan totta! Sano se tolle mun vaimolle. Ensin tuli wii, sitten playstation ja sitten I pad. Per..le!
Sitten viedään ihan joka paikkaan, on ilmaistapahtumaa, kaukomatkaa, kaupunkilomaa, hoplopia, huimalaa, linnanmäkeä, kylpylää, hotellia, teatteria, leffaa ja sirkusta. Kun pienenä saa kaiken ja koko ajan ei kohta ole kiinnostunut mistään. Ja maksaahan tämä ruljanssi vielä kaiken päälle mutta se ei ole se pointti.
[/quote]
Joo justiin tätä tarkoitan, hyvä että joku on mun kanssa kärryillä!
Minä taas näen asian niin, että lapsuus on lyhyt aika ja tavara on vaan tavaraa. Siitä pääsee nopeasti eroon kun sitä ei enää tarvita. Leluihin menevät summat ei ole isoja, niitä voi ostella kirppiksiltäkin ja näin päin pois.
Ennenhän ei aikuisetkaan ostelleet juuri mitään eivätkä käyneet esimerkiksi ulkona syömässä juuri koskaan. Nykyään kulutetaan enemmän, kaikki kuluttaa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:48"]
Ihan totta! Sano se tolle mun vaimolle. Ensin tuli wii, sitten playstation ja sitten I pad. Per..le! Sitten viedään ihan joka paikkaan, on ilmaistapahtumaa, kaukomatkaa, kaupunkilomaa, hoplopia, huimalaa, linnanmäkeä, kylpylää, hotellia, teatteria, leffaa ja sirkusta. Kun pienenä saa kaiken ja koko ajan ei kohta ole kiinnostunut mistään. Ja maksaahan tämä ruljanssi vielä kaiken päälle mutta se ei ole se pointti.
[/quote]
Minua ei viety yhteenkään tapahtumaan tai kylpylään. Ei lomille tai huvipuistoihin. Joskus sain käydä leffateatterissa, jos maksoin itse. Pelikonsoleitakaan en saanut.
Kaikki lapsuuteni muistot koostuvat siitä, että istuin hiekkalaatikolla sen yhden nuhjuisen leluni kanssa tai sitten pelataan persistä sillä samalla pihalla päivästä toiseen. Lapsena en tietenkään ymmärtänyt miten vanhempani heittivät hukkaan lapsuuteni, mutta muistellessani tuota vähää muisteltavaa kyyneleet nousevat silmiini.
Teini-iässä huomasin olevani masentunut, mutten osannut sanoa milloin masennus oli alkanut, koska olin aina luullut kaikkien elävän sitä samaa harmaata ja toivotonta arkea. Vanhempani olisivat yhtä hyvin voineet lukita minut tyhjään huoneeseen viideksitoista vuodeksi.
Päästyäni masennuksen yli aikuisiässä pääsin onneksi kokeilemaan noita huveja, joita vanhempani eivät sallineet, ja tein lyhyessä ajassa satoja ihania muistoja.
Alue: Aihe vapaa
Up