20-vuotiaat äidit, miten vanhemmat äidit suhtautuvat?

Olin 20-vuotias äiti esikoisen syntyessä (nykyään täytän kohta jo 35...).

Osa vanhemmista äideistä oli todella mukavia ja muutama otti minut jopa tavallaan "suojatikseen" ja tuki äitiydessä... mutta oli kyllä valitettavasti myös aika paljon sellaista röyhkeää ylenkatsomista ja ilkeää huutelua vanhempien tuntemattomien äitien taholta ja tuttujenkin puolelta joskus jotain piilopottuilua ikääni liittyen. :(

No olen 23 mutta todella nuoren näköinen :D Jotkut katsoo pidempään mutta ei minua kiinnosta, tiedän olevani loistomamma <3

Eivät tajunneet että olen niin nuori. Minun ikää on ollut aina vaikea arvioida, normaalisti joukkoon solahdin siinä missä muutkin.

En minä ole ollut koskaan missään mammaporukoissa, en nuorena äitinä enkä vanhana, ei ole kukaan kommentoinut koskaan mun äitiydestä mitään, mutta äidilleni oli aikoinaan iltakoulussa vanhat mummut kommentoineet että ai kun nuori äiti, kun äitini odotti nuorempaa pikkusiskoani ja oli 36v. ja minä olin jo muuttanut kotoa yläasteen jälkeen ja olin opiskelemassa.

Enemmän huomasin olevani kummajainen, kun olin 27v ekaluokkalaisen äiti vanhempainillassa. Ympärillä oli 20 vuotta vanhempia äitejä...

Olen jo 30v., mutta ilmeisesti niin babyface, että muut mammat puistoissa ja kerhoissa taitavat luulla mua parikymppiseksi. Monesti joku jonka tiedän olevan itse 30-35v. toteaa johonkin lapsiin liittyvään asiaan, että "sä oot vielä niin nuori, että sä jaksat, mä kun oon jo niin vanha että..". Siinä sitten vain nyökyttelen ja mietin, että minkähän ikäsenä mua pitävät.
Eipä ole ainakaan vielä löytynyt uusia kavereita puistoista tai kerhoista, liekö pitävät liian nuorena tai sitten olen vain tylsää seuraa :/

Ketään ei kiinnostanut ennen kuin lapseni meni kouluun. Olin itse suoernuorekas 27v. Ja tuntui että kaikki muut on 40-50v. mummoja.

Olin 20 kun sain esikoisen, nyt esikoinen on 7 ja mulla on myös kaksi pienempää. Itse jännitin jotenkin niitä n. 30v äitejä silloin 20v, mutta itse asiassa sain tosi kivasti kavereita perhekerhosta, puistosta, naapurista ym., eikä mua yrmitty. Yksi äiti porukassa kuittaili iästäni, mutta se oli sen tyyppinen, että kuittaili kaikille jostakin. Nyt kun esikoinen meni kouluun, ajattelen sit taas, etten kauheesti erotu enää joukosta, ei ole enää niin helppo sanoa, oonko 27,30 vai 32, kun taas 20v olin selkeästi tosi nuoren näköinen. Plus kolmella lapsella saa kans ikä lisää ihmisten arvioihin.