Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hylkäsin uskon ja mieliala parani
30.09.2015 |
Kertakaikkiaan niissä tiukoissa piireissä oli niin ahdistavaa, ettei ihme, että alkoi mieliala laskea. Kaikkeen suhtauduttiin niin kielteisesti ja epäluuloisesti. Jos kuuli vaikka katusoittajien rummutusta, niin se oli suoraan helvetistä, koska rummutus on helvetistä. Rakkaus lemmikkieläimeen voi erottaa Jumalasta. Pari kornia esimerkkiä mainitakseni.
En jaksa enää sellaista ja liukenin niistä piireistä. Oikein se vihoviimeinen pisara oli yksi seurakunnan kolmekymmentä vuotta uskossa ollut harras mies, joka ärjyi minulle, kun en kuulemma antanut hänelle tietä polkupyörineen (EI ollut vaaratilanne, ei sinne päinkään), kauheaa karjumista... hän ei tunnistanut minua.
Jotenkin mä en vaan jaksa uskoa, että kukaan uskoo ihan oikeasti ja muuttuu ihan oikeasti ja että Raamattu on edes totta kuin sieltä täältä, mutta mitkä on ne kohdat....? Mikä helpotus, kun ei tarvitse enää yrittää uskoa. Mieliala on valoisampi ja olen paljon empaattisempi ja sydämellisempi ihminen nykyään.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin oon jättänyt ne piirit jo ajat sitten, mutta muuten mulla ei ole mitään syytä olla uskomatta. Jeesus on minun Herra, mihin siinä muita ihmisiä tarvitaan?
Suurin osa suomalaisista uskovaisista ei olisi uskovaisia, jos kristinusko ei olisi koskaan rantautunut Suomeen.
Voi olla että srk oli sairas. Usko Kristukseen on aina vapauttavaa. Sinuna tutkisin itse Raamattua ja etsisin tervehenkisen srk jossa kaikilla on hyvä olo (sellaisia on)
Ei Jumalasta kannata luopua vaikka tiukan uskonyhteisön jättääkin. Suosittelisin sinulle esim. ev. lut. kirkkoa, koska siellä on "avaraa" ja voihan uskoa kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Lue evankeliumia, se on rakkautta ja armoa täynnä.
Siunausta... <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:14"]
Suurin osa suomalaisista uskovaisista ei olisi uskovaisia, jos kristinusko ei olisi koskaan rantautunut Suomeen.
[/quote]
Niinpä, yksin Herran armosta se rantautui tänne ja saamme olla Jumalan lapsia. <3
Minä lähdin jo 10 vuotta sitten helluntaiseurakunnasta. Ja todellakin, siitä alkoi mielialan nousu. Pelot ja ahdistukset, joita usko oli aiheuttanut, alkoivat poistua, ja sain alkaa oikeasti keskittyä konkreettiseen arkielämään. Oli se helppoa kun huolet oli tasoa että täytyykin vähän halvemmin elää että saa tämän ison vakuutusmaksun maksettua tai että töissä on vähän stressiä, eikä enää että henkivallat hyökkää ja täytyy käydä rukoustaistelua, tai helvetinpelkoa jonkun synnin takia josta ei pääse eroon vaikka kuinka yrittää, tai pelkoa että Pyhä Henki ei olekaan minussa jos en tunne mitään kokouksessa...
Mutta kyllä se hiton tiukassa on se uskovainen aivopesu. Vieläkin toisinaan yllätän itseni ajattelemasta taikauskoisia ajatuksia, että jos vaikka juon alkoholia, niin Jumala varmaan rankaisee, ehkä syövällä tai onnettomuudella tai jollain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:56"]
Ei Jumalasta kannata luopua vaikka tiukan uskonyhteisön jättääkin. Suosittelisin sinulle esim. ev. lut. kirkkoa, koska siellä on "avaraa" ja voihan uskoa kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.
Lue evankeliumia, se on rakkautta ja armoa täynnä.
Siunausta... <3
[/quote]
Minusta näyttää kiduttajan ja kiristäjän armon irvikuvalta, että ensin määrätään täysin kohtuuton helvettirangaistus, ja sitten ollaan niin muka tuomassa ilosanomaa ja ollaan armollista, kun suostutaan siitä luopumaan, kunhan ihminen noudattaa uhkaajansa käskyjä.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi olkoon, ihanaa että ymmärsit lähteä. Tolkun ap.