Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat toimia näin (koulun "häiriköstä" kyse(
30.09.2015 |
Mun pojan luokalla (4.luokka) on poika jota kuvaa parhaiten sana häirikkö. Poika heittelee kirjoja ym, kaataa pulpetteja ja tuoleja suuttuessaan, häiritsee opetusta niin että opettajan aika kuluu tähän yhteen lapseen, kiusaa, huutaa ym Poika tuli 3.luokalla uutena oppilaana luokalle ja on alusta asti ollut tällainen. Asiaa on ilmeisesti jo pitkään pyöritelty eri pöydissä (olen kuullut, suhteellisen pieni paikkakunta ja juoruavat äidit) ja nyt poikaa on suositeltu laitettavaksi erityisluokalle. Sekä luokanopettaja, koulun rehtori, erityisopettaja ja kai psykologi tä kuraattori kaikki ovat tätä mieltä. Mutta. Vanhemmat kieltäytyvät. Voiko näin tehdä?! Mikä avuksi? Menee koko muun luokan koulunkäynti ihan mäkeen kun aika kuluu yhden lapsen hillitsemiseen.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:18"]Tän täytyy olla keksitty juttu. Sillä luettelet henkilöitä joilla on ammattinsa puolesta täysi vaitiolovelvollisuus joten et voi tietää mitä mieltä he ovat tuosta asiasta. Tai sitten lapsen äidin tulee nostaa syyte ehitä kaikkia vastaan.
[/quote]
No juorut kulkee, ikinä et pysty täysin salata mitään. Ja vanhemmat on varmaan itse puhuneet ja päivitelleet.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:29"]
Problem solved: Kaikilla on vaitiolovelvollisuus, joten asiasta ei voida keskustella.
Vaitiolovelvollisuuden taakse on niin helppo kätkeytyä. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, kun kukaan ei saa puhua mitään. Tulee ihan järjettömiä tilanteita, kun mietitään vain vaitiolovelvollisuutta.
[/quote]
Ja opettajat ovat vain mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Haluavat vaan huonosti käyttäytyvät pois luokalta todellisen vastuun sijaan.
[/quote]
Ei vaan ne ei halua kontolleen luokassaan tapahtunutta pahoinpitelyä tai hätävarjelun liiottelua.
Ilmeisesti voi. Mun lapsen luokalla on poika, joka on jotenkin häiriintynyt, syö koulukirjoja, ääntelee, joskus alkoi masturboimaan kesken tunnin jne. Olisi siirretty jollekin luokalla jossa vammaisoppilaita ja häiriintyneitä, mutta huoltajat kieltäytyivät. "Kyllä meidän mattipekka on ihan normaali poika, vain hiukan erilainen!!!!!" Säälittää niin tuo poika, erityisluokalla olisi voinut saada tarvitsemansa avun ja tuen mutta vanhempien status taitaa olla tärkeämpi...
Erityisluokka on ennenvanhanen tarkkis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:09"]Ilmeisesti voi. Mun lapsen luokalla on poika, joka on jotenkin häiriintynyt, syö koulukirjoja, ääntelee, joskus alkoi masturboimaan kesken tunnin jne. Olisi siirretty jollekin luokalla jossa vammaisoppilaita ja häiriintyneitä, mutta huoltajat kieltäytyivät. "Kyllä meidän mattipekka on ihan normaali poika, vain hiukan erilainen!!!!!" Säälittää niin tuo poika, erityisluokalla olisi voinut saada tarvitsemansa avun ja tuen mutta vanhempien status taitaa olla tärkeämpi...
[/quote]
Syö koulukirjoja vähän huono ilmaisu, tarkoitin lähinnä pureskelee
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:11"]Erityisluokka on ennenvanhanen tarkkis?
[/quote]
Ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:39"]Vanhempien päätös. Yleensä koulu taipuu ja lapsi saa oman avustajan [/quote] Avustajaa ei saa meidän kunnassa ilman diagnosoitua sairautta/vammaa. Eikä välttämättä silloinkaan vaikka kriteerit täyttyisi.
[/quote]
Juu ei valitettavasti tipu avustajaa noin vain. Ainakin täällä stadissa sen saa vain vaikeavammaiset oppilaat tai sellaiset, joilla on hengenvaarallisen sairauden takia jatkuva valvonnan tarve. Esim. omalla autistiselle lapselleni ottaisin riemusta kiljuen avustajan, mutta no chance!
Ja sitten se toinen puoli. Minua yritti yhden lapsen vanhempi saada pois omalta luokalta ja erityisluokalle, koska olin laitoslapsi. Surullisinta koko jutussa oli se, että lapsensa oli pahasti koulukiusattu, ja minä hänen ainoa kaverinsa. En vaan kelvannut mamman käsitykseen lapsensa ystävistä.
Noh, olin onneksi ollut tarpeeksi pitkään luokalla, joten muutamien muiden lasten vanhemmat puolusti minua. Enkä tasan häirinnyt ketään, vaan olin ujo ja arka, mutta kyllä se juorumylly jaksoi jauhaa ja tokihan oli syyllinen ihan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:39"]Vanhempien päätös. Yleensä koulu taipuu ja lapsi saa oman avustajan [/quote] Avustajaa ei saa meidän kunnassa ilman diagnosoitua sairautta/vammaa. Eikä välttämättä silloinkaan vaikka kriteerit täyttyisi.
[/quote]
Juu ei valitettavasti tipu avustajaa noin vain. Ainakin täällä stadissa sen saa vain vaikeavammaiset oppilaat tai sellaiset, joilla on hengenvaarallisen sairauden takia jatkuva valvonnan tarve. Esim. omalla autistiselle lapselleni ottaisin riemusta kiljuen avustajan, mutta no chance!
[/quote]
Jos sulla on autistinen lapsi vailla tuntiakaan avustajaresursseja, niin valita nyt hyvä ihminen asiasta. Ei ole todellakaan mikään helsingin yleinen linja.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:01"]Häirikön koko perhe tarvitsee tukea. Nähtävästi kotona ongelmia.
Tee lasu itse. Älä kerro kenellekään.
Meidän pojan luokalla samanlainen tapaus. Meni 9 kk kun saatiin jotain aikaiseksi.
Ryhmäytykää te muut vanhemmat - älkää luottaako, että koulu hoitaa. Pyytäkää ylimääräinen vanhempainilta. Ja kuraattori ja psykologi mukaan.
[/quote]
Jos ja kun vanhemmat vastustaa niin kukaan ei voi mitään. Turha siinä on vanhempainiltoja pitää ja mitä ne kuraattori ja psykologi siellä tekee? Eihän ne saa edes kertoa mitään. Muistakaa kaikki jos omasta oppilaasta tulee huonoa viestiä koulusta vaikka sitten yläkoulussa niin olkaa koulun kanssa oikeasti yhteistyössä oman sekä muiden lasten parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:47"]
Häirikkölasten vanhemmat diagnosoivat lapsellaan ADHD:n ja olettavat että sen varjolla saisi tehdä mitä tahansa. Toki joukossa on oikeitakin ADHD-tapauksia, mutta ei mikään sairaus oikeuta väkivaltaiseen käytökseen.
[/quote]
Juuri näin. Tai pahimmassa tapauksessa lasta pidetään väärin ymmärrettynä älykkönä, opettajaa huonona ja luokkakavereidenkin syy häirikön viat.
Pystytkö järjestäytymään muiden vanhempien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:01"]Häirikön koko perhe tarvitsee tukea. Nähtävästi kotona ongelmia.
Tee lasu itse. Älä kerro kenellekään.
Meidän pojan luokalla samanlainen tapaus. Meni 9 kk kun saatiin jotain aikaiseksi.
Ryhmäytykää te muut vanhemmat - älkää luottaako, että koulu hoitaa. Pyytäkää ylimääräinen vanhempainilta. Ja kuraattori ja psykologi mukaan.
[/quote]
Aika rajua syyttää, että kotona on ongelmia. Meillä yksi kolmesta riehuu. Eikä kotona ole tasan tarkkaan ongelmia. Tai on, yksi kolmesta riehuu.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:49"]Meidän koulussa oli yksi tälläinen täysin hullu poika joka pitkän tappelun jälkeen saatiin siirrettyä jonnekin muualle muitten kahjojen sekaan. En tiedä minne meni, eikä kiinnosta. Koulu rauhoittui kuin taikaiskusta. [/quote] apua, kuinka rumasti puhut lapsesta, jolla on sairaus! Ja noin paljon peukkuja ylös. Eikö yhtään hävetä. Kokemusta on itsellänikin, oman pojan luokalla oli muita vuotta vanhempi lapsi, jonka käytös oli kouluun sopimatonta. Ensisijainen huoleni ei ollut pojassa, vaan itselle vierasta lasta säälin. Mietin, kuinka pahasti asiat lapsella oli ja jaksaako hänen vanhempansa. Enaisijaisesti kärsijä on tuo lapsi, joka ei pysty olemaan tavallisessa koulussa, johon hänen on pakko mennä.
[/quote]
Jossain vaiheessa väkivaltaisten raivokohtausten ja väkivallalla uhkailun suhteen vaan tulee mitta täyteen.
Omien lasteni ja muitten kunnollisten oppilaiden terveys ja koulumenestys kiinnostaa hiukan enemmän kuin epäsosiaalisen häirikön.
Eräästä vähemmän hullusta päästiin kun siirtyi yläasteelle. Sen ikäiseltä en enää siedä väkivaltaa joten rikosilmoitusten kautta hoidetaan suhdetta sinnepäin. Tulipahan perheelle totuus kerralla esille kun sossu otti yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:34"]
En ole tuo jota lainasit eikä minulla vielä ole lapsia mutta koko peruskouluajan luokallani oli poika, joka käyttäytyi vaarallisesti opettajia, muuta henkilökuntaa ja toisia oppilaita kohtaan. Poika vielä asui naapurissamme enkä ollut mitenkään tämän pojan mieleen jostain syystä joten minähän sitten en ollut turvassa missään. Ala-asteella häiriköinti oli vielä "kohtuullista" jos niin voi sanoa: poika piereskeli ääneen luokassa, puhui opettajan päälle (näsäviisastelu, "tyhmät" kysymykset, oli asiaa kaverille) välitunnilla kiusasi luokan ujompia lapsia (tyttöjä) nimitellen ja säikytellen sekä uhkaillen. Ei pärjännyt opetuksessa muttei myöskään ollut ikinä tukiopetuksessa erityisluokasta puhumattakaan. Asioihin ei puututtu. Opettaja (sama luokilla 2-5) oli jämpti muttei yksin kyennyt poikaa hillitsemään. Opetus häiriintyi. Yläasteella pojan käytös muuttui pelottavaksi. Alkoi pienten tavaroiden viskomisella (kynät, kumit, pienet muoviset roskapöntöt ym) kohti toisia, uhkaili heittää kohti jollain yllämainituista, kävi englanninopettajan kimppuun kun häiriköintiin kyllästynyt opettaja koitti kädestä pitäen taluttaa luokasta ulos, nosti metelin opettajan "oppilaaseen kajoamisesta" edellisen tapauksen jälkeen, raivostui useaan kertaan oppitunnilla ja todella heitteli pulpetteja silloin tällöin ties minne ennen poistumistaan luokasta ovet paukkuen, hajotti koulun esineistöä ja terrorisoi opetusta. Sai avustajan joka seisoi tumput suorana sivusta katsoen. Pelkäsi varmaan itsekin. Vietin monta vuotta koulussa peläten, että milloin sattuu. Minua tai jotain kaveria. Monta kertaa oli lähellä yhdeksän vuoden aikana. Vihasin poikaa, joka aiheutti mulle kotonakin epäturvallisen ja ahdistavan olon (varsinkin koiran kanssa lenkillä häneen törmätessäni). Mulla (niinkuin monella muullakaan) ei riitä sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Tuollaiset ihmispaskat aiheuttavat niin paljon harmia ja pelkoa muille että mulle on sama vaikka sammuisi joku kaunis talviyö hankeen ja jäisi sinne. Olkoon lapsi, teini tai aikuinen, minua ei kiinnosta. Mua raivostuttaa että minä ja muut luokkakaverit oikeesti elettiin usein pelossa odottaen että milloin sattuu. Se ei ole mun ongelma eikä huoli missä perheoloissa lapsi elää, se ei anna mitään oikeutta pilata toisten kouluvuosia. Lapsikin voi olla läpimätä, tämä poika ainakin oli.
[/quote]
Asiaa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 15:42"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:34"]
En ole tuo jota lainasit eikä minulla vielä ole lapsia mutta koko peruskouluajan luokallani oli poika, joka käyttäytyi vaarallisesti opettajia, muuta henkilökuntaa ja toisia oppilaita kohtaan. Poika vielä asui naapurissamme enkä ollut mitenkään tämän pojan mieleen jostain syystä joten minähän sitten en ollut turvassa missään. Ala-asteella häiriköinti oli vielä "kohtuullista" jos niin voi sanoa: poika piereskeli ääneen luokassa, puhui opettajan päälle (näsäviisastelu, "tyhmät" kysymykset, oli asiaa kaverille) välitunnilla kiusasi luokan ujompia lapsia (tyttöjä) nimitellen ja säikytellen sekä uhkaillen. Ei pärjännyt opetuksessa muttei myöskään ollut ikinä tukiopetuksessa erityisluokasta puhumattakaan. Asioihin ei puututtu. Opettaja (sama luokilla 2-5) oli jämpti muttei yksin kyennyt poikaa hillitsemään. Opetus häiriintyi. Yläasteella pojan käytös muuttui pelottavaksi. Alkoi pienten tavaroiden viskomisella (kynät, kumit, pienet muoviset roskapöntöt ym) kohti toisia, uhkaili heittää kohti jollain yllämainituista, kävi englanninopettajan kimppuun kun häiriköintiin kyllästynyt opettaja koitti kädestä pitäen taluttaa luokasta ulos, nosti metelin opettajan "oppilaaseen kajoamisesta" edellisen tapauksen jälkeen, raivostui useaan kertaan oppitunnilla ja todella heitteli pulpetteja silloin tällöin ties minne ennen poistumistaan luokasta ovet paukkuen, hajotti koulun esineistöä ja terrorisoi opetusta. Sai avustajan joka seisoi tumput suorana sivusta katsoen. Pelkäsi varmaan itsekin. Vietin monta vuotta koulussa peläten, että milloin sattuu. Minua tai jotain kaveria. Monta kertaa oli lähellä yhdeksän vuoden aikana. Vihasin poikaa, joka aiheutti mulle kotonakin epäturvallisen ja ahdistavan olon (varsinkin koiran kanssa lenkillä häneen törmätessäni). Mulla (niinkuin monella muullakaan) ei riitä sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Tuollaiset ihmispaskat aiheuttavat niin paljon harmia ja pelkoa muille että mulle on sama vaikka sammuisi joku kaunis talviyö hankeen ja jäisi sinne. Olkoon lapsi, teini tai aikuinen, minua ei kiinnosta. Mua raivostuttaa että minä ja muut luokkakaverit oikeesti elettiin usein pelossa odottaen että milloin sattuu. Se ei ole mun ongelma eikä huoli missä perheoloissa lapsi elää, se ei anna mitään oikeutta pilata toisten kouluvuosia. Lapsikin voi olla läpimätä, tämä poika ainakin oli.
[/quote]
Asiaa.
[/quote]
Kiitosta vaan. Tää aihe saa mut helposti näkemään punasta, koska tuntuu sietämättömältä, että monet lapset joutuu kokemaan samaa kun minä ja muut luokka- ja koulukaverit. Halusin myös antaa esimerkin siitä, miten voi käydä jos ei apua saada ja häirikköä poistettua ajoissa. Tietysti häiriköitä pitää auttaa, jotta lopettaisivat toisten terrorisoimisen ajoissa ennen kuin jotain todella vakavaa käy, mutta sitä he saisivat saada ihan omassa seurassaan, kun ei kanssakäyminen muidan kanssa onnistu.
Itse olin "kiltillä" luokalla ja meille sitten aina roudattiin sosiaalitapauksia vaihtelevan pitkiksi ajanjaksoiksi.
Eihän niistä mihinkään ollut, osasivat vain polttaa tupakkaa ja myöhästellä.
Yksi sai lapsen 14-vuotiaana, toinen on sen verran ryhdistäytynyt että on lähiöräkälän tarjoilija, muut... en tiedä. Verolistojen kärjessä eivät ainakaan. :)
Ainoa konkreettinen mitä nuo yhteiskunnan hukkapalat saivat aikaan oli opetuksen eriasteiset häiriöt.
Meiltä oppilaisltahan ei tietenkään kysytty lupaa moiseen.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:39"]Vanhempien päätös. Yleensä koulu taipuu ja lapsi saa oman avustajan [/quote] Avustajaa ei saa meidän kunnassa ilman diagnosoitua sairautta/vammaa. Eikä välttämättä silloinkaan vaikka kriteerit täyttyisi.
[/quote]
Juu ei valitettavasti tipu avustajaa noin vain. Ainakin täällä stadissa sen saa vain vaikeavammaiset oppilaat tai sellaiset, joilla on hengenvaarallisen sairauden takia jatkuva valvonnan tarve. Esim. omalla autistiselle lapselleni ottaisin riemusta kiljuen avustajan, mutta no chance!
[/quote]
Jos sulla on autistinen lapsi vailla tuntiakaan avustajaresursseja, niin valita nyt hyvä ihminen asiasta. Ei ole todellakaan mikään helsingin yleinen linja.
[/quote]
Puhuttiin henkilökohtaisesta avustajasta. Ei luokkakohtaisista. Totta kai erityisopetuspäätöksellä tulee tukitoimia, omanikin on erityisluokalla. Mikä on kumminkin edelleen ihan eri asia kuin henkilökohtainen avustaja - jonka saadakseen pitää toden totta stadissa ja useimmissa muissakin kunnissa olla vaikeavammainen.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:34"]
En ole tuo jota lainasit eikä minulla vielä ole lapsia mutta koko peruskouluajan luokallani oli poika, joka käyttäytyi vaarallisesti opettajia, muuta henkilökuntaa ja toisia oppilaita kohtaan. Poika vielä asui naapurissamme enkä ollut mitenkään tämän pojan mieleen jostain syystä joten minähän sitten en ollut turvassa missään. Ala-asteella häiriköinti oli vielä "kohtuullista" jos niin voi sanoa: poika piereskeli ääneen luokassa, puhui opettajan päälle (näsäviisastelu, "tyhmät" kysymykset, oli asiaa kaverille) välitunnilla kiusasi luokan ujompia lapsia (tyttöjä) nimitellen ja säikytellen sekä uhkaillen. Ei pärjännyt opetuksessa muttei myöskään ollut ikinä tukiopetuksessa erityisluokasta puhumattakaan. Asioihin ei puututtu. Opettaja (sama luokilla 2-5) oli jämpti muttei yksin kyennyt poikaa hillitsemään. Opetus häiriintyi. Yläasteella pojan käytös muuttui pelottavaksi. Alkoi pienten tavaroiden viskomisella (kynät, kumit, pienet muoviset roskapöntöt ym) kohti toisia, uhkaili heittää kohti jollain yllämainituista, kävi englanninopettajan kimppuun kun häiriköintiin kyllästynyt opettaja koitti kädestä pitäen taluttaa luokasta ulos, nosti metelin opettajan "oppilaaseen kajoamisesta" edellisen tapauksen jälkeen, raivostui useaan kertaan oppitunnilla ja todella heitteli pulpetteja silloin tällöin ties minne ennen poistumistaan luokasta ovet paukkuen, hajotti koulun esineistöä ja terrorisoi opetusta. Sai avustajan joka seisoi tumput suorana sivusta katsoen. Pelkäsi varmaan itsekin. Vietin monta vuotta koulussa peläten, että milloin sattuu. Minua tai jotain kaveria. Monta kertaa oli lähellä yhdeksän vuoden aikana. Vihasin poikaa, joka aiheutti mulle kotonakin epäturvallisen ja ahdistavan olon (varsinkin koiran kanssa lenkillä häneen törmätessäni). Mulla (niinkuin monella muullakaan) ei riitä sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Tuollaiset ihmispaskat aiheuttavat niin paljon harmia ja pelkoa muille että mulle on sama vaikka sammuisi joku kaunis talviyö hankeen ja jäisi sinne. Olkoon lapsi, teini tai aikuinen, minua ei kiinnosta. Mua raivostuttaa että minä ja muut luokkakaverit oikeesti elettiin usein pelossa odottaen että milloin sattuu. Se ei ole mun ongelma eikä huoli missä perheoloissa lapsi elää, se ei anna mitään oikeutta pilata toisten kouluvuosia. Lapsikin voi olla läpimätä, tämä poika ainakin oli.
[/quote]
Syntyikö poika sitten sellaiseksi kuin oli?! Lapsi on aina viaton! Kaikille lapsille ei ole suotu esim. tunne-elämään kykenevää vanhempaa, joka opettaisi oikean ja väärän. Ymmärrätkö sinä suht normaalin lapsuuden eläneenä, että tuolla on tälläkin hetkellä tavaton määrä lapsia ja nuoria joita puuttuu kodin hoiva kokonaan?!
Heille ei kukaa kerro, että alusvaattee pitää vaihtaa joka päivä, heille ei kukaan tee ruokaa, he menevät näkäisinä nukkumaan, heidät jätetään yksin, eikä heitä kukaan sinne kouluun herätä.
Mikä on sinun selityksesi?! Tunnepuolen köyhyys, kyvyttömyys asettua toisen asemaan vai oletko ihan vaan yleisesti välinpitämätön?!
[/quote]
Niin kauan kun eivät aiheuta toisille vahinkoa olen sitä mieltä, että heitä tarvitsee auttaa ja koen kyllä empatiaa ja on tietysti surullista, etteivät kaikki lapset saa samanlaista lapsuutta kuin minulla oli (sellainen aika ideaali, oli rakkautta ja rajoja sekä hyvinvointia) mutta jos toisia aletaan satuttamaan henkisesti tai fyysisesti niin herkkyys loppuu. Siinä kohtaa voin ihan rehellisesti sanoa ettei enää kiinnosta kuinka kutjaa heillä on.