Lue keskustelun säännöt.
Voiko vanhemmat toimia näin (koulun "häiriköstä" kyse(
30.09.2015 |
Mun pojan luokalla (4.luokka) on poika jota kuvaa parhaiten sana häirikkö. Poika heittelee kirjoja ym, kaataa pulpetteja ja tuoleja suuttuessaan, häiritsee opetusta niin että opettajan aika kuluu tähän yhteen lapseen, kiusaa, huutaa ym Poika tuli 3.luokalla uutena oppilaana luokalle ja on alusta asti ollut tällainen. Asiaa on ilmeisesti jo pitkään pyöritelty eri pöydissä (olen kuullut, suhteellisen pieni paikkakunta ja juoruavat äidit) ja nyt poikaa on suositeltu laitettavaksi erityisluokalle. Sekä luokanopettaja, koulun rehtori, erityisopettaja ja kai psykologi tä kuraattori kaikki ovat tätä mieltä. Mutta. Vanhemmat kieltäytyvät. Voiko näin tehdä?! Mikä avuksi? Menee koko muun luokan koulunkäynti ihan mäkeen kun aika kuluu yhden lapsen hillitsemiseen.
Kommentit (62)
Meidän tytöllä yhden häirikön takia lapset eivät käyneet oikeastaan koskaan missään. Siis ei luokkaretkiä, ei koulujen urheilukisoihin, ei joulukirkkoon ym sillä lasten turvallisuutta ei voitu taata. Eli kaikki muut kunnolliset kärsi yhden pikkuhirviön takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:47"]Häirikkölasten vanhemmat diagnosoivat lapsellaan ADHD:n ja olettavat että sen varjolla saisi tehdä mitä tahansa. Toki joukossa on oikeitakin ADHD-tapauksia, mutta ei mikään sairaus oikeuta väkivaltaiseen käytökseen.
[/quote]jos väkivaltaa niin kyseessä voi olla lievä pahoinpitely. Valokuva vammasta. Sitten lääkäri ja poliisi. Ei armoa häiriköille, sillä puhe ei auta
Mun mielestä on aivan kamalaa jo pelkästään sen häirikkölapsen kannalta kiusata lasta pitämällä väkisin tavallisessa luokassa. Sen lapsen koulupäivä on varmaan henkisestikin hyvin kaoottista ja stressaavaa eikä minkään diagnoosin varjolla saa käyttäytyä miten sattuu.
Minä menin rehtorin juttusille ja sanoin että teen omasta lapsestani lastensuojeluilmoituksen koska hän ei ole turvassa koulussa. Lähti häirikköpoika kuin leppäkeihäs sekä ip-kerhosta että luokalta.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:49"]Meidän koulussa oli yksi tälläinen täysin hullu poika joka pitkän tappelun jälkeen saatiin siirrettyä jonnekin muualle muitten kahjojen sekaan. En tiedä minne meni, eikä kiinnosta.
Koulu rauhoittui kuin taikaiskusta.
[/quote] apua, kuinka rumasti puhut lapsesta, jolla on sairaus! Ja noin paljon peukkuja ylös. Eikö yhtään hävetä.
Kokemusta on itsellänikin, oman pojan luokalla oli muita vuotta vanhempi lapsi, jonka käytös oli kouluun sopimatonta.
Ensisijainen huoleni ei ollut pojassa, vaan itselle vierasta lasta säälin. Mietin, kuinka pahasti asiat lapsella oli ja jaksaako hänen vanhempansa.
Enaisijaisesti kärsijä on tuo lapsi, joka ei pysty olemaan tavallisessa koulussa, johon hänen on pakko mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:49"]Meidän koulussa oli yksi tälläinen täysin hullu poika joka pitkän tappelun jälkeen saatiin siirrettyä jonnekin muualle muitten kahjojen sekaan. En tiedä minne meni, eikä kiinnosta.
Koulu rauhoittui kuin taikaiskusta.
[/quote]
Kuka tätäkin ALApeukutti?! Täytyy olla vahinkoalapeukku!
Vanhemmilla on oikeus vaikuttaa oppilaan opiskelu luokkaan onko tavallinen luokka vai erikoisluokka. Ainakin nyt pitäs hommata hälle avustaja. Kyse näyttäsi olevan jostakin sairaudesta tai kehityshäiriöstä. Onhan se harmillista jos opetus kärsii mutta tuohon asiaan on montaa näkövinkkeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:49"]Meidän koulussa oli yksi tälläinen täysin hullu poika joka pitkän tappelun jälkeen saatiin siirrettyä jonnekin muualle muitten kahjojen sekaan. En tiedä minne meni, eikä kiinnosta.
Koulu rauhoittui kuin taikaiskusta.
[/quote]
Kuka tätäkin ALApeukutti?! Täytyy olla vahinkoalapeukku!
[/quote]
Ei ollut vahinko, ei todellakaan. Sen verran ala-arvoisesti kirjoitettu kommentti.
Tän täytyy olla keksitty juttu. Sillä luettelet henkilöitä joilla on ammattinsa puolesta täysi vaitiolovelvollisuus joten et voi tietää mitä mieltä he ovat tuosta asiasta. Tai sitten lapsen äidin tulee nostaa syyte ehitä kaikkia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:35"]Erityisluokka on niin leimaava...
[/quote]entä erityislapsi, kuulemma halutaan näitä diagnooseja täyspäisillekin, koska niitä voi olla tavallisella luokallakin, mutta koulu saa enemmän rahaa.
Muistelen että jossain koulussa oli paperilla kovasti paljon tukiopetuksessa normaaleja lapsia, ja käytännössä tukiopetusta ei edes järjestetty.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:47"]
Häirikkölasten vanhemmat diagnosoivat lapsellaan ADHD:n ja olettavat että sen varjolla saisi tehdä mitä tahansa. Toki joukossa on oikeitakin ADHD-tapauksia, mutta ei mikään sairaus oikeuta väkivaltaiseen käytökseen.
[/quote]
Hetkinen. AD/HD ei tarkoita väkivaltaisuutta. Omallani on ADD (AD/HD:n eräs muoto) ja lapsi on pikemminkin vetäytyvä ja hiljainen. Ei missään tapauksessa väkivaltainen. Luokkatoverit eivät huomaa hänen pulmiaan koska ne eivät näy häiriökäyttäytymisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosin tekee aina erikoislääkäri (lastenpsykiatri), eivät vanhemmat...
Problem solved: Kaikilla on vaitiolovelvollisuus, joten asiasta ei voida keskustella.
Vaitiolovelvollisuuden taakse on niin helppo kätkeytyä. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, kun kukaan ei saa puhua mitään. Tulee ihan järjettömiä tilanteita, kun mietitään vain vaitiolovelvollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:29"]
Problem solved: Kaikilla on vaitiolovelvollisuus, joten asiasta ei voida keskustella.
Vaitiolovelvollisuuden taakse on niin helppo kätkeytyä. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, kun kukaan ei saa puhua mitään. Tulee ihan järjettömiä tilanteita, kun mietitään vain vaitiolovelvollisuutta.
[/quote]
Ja opettajat ovat vain mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Haluavat vaan huonosti käyttäytyvät pois luokalta todellisen vastuun sijaan.
En ole tuo jota lainasit eikä minulla vielä ole lapsia mutta koko peruskouluajan luokallani oli poika, joka käyttäytyi vaarallisesti opettajia, muuta henkilökuntaa ja toisia oppilaita kohtaan. Poika vielä asui naapurissamme enkä ollut mitenkään tämän pojan mieleen jostain syystä joten minähän sitten en ollut turvassa missään.
Ala-asteella häiriköinti oli vielä "kohtuullista" jos niin voi sanoa: poika piereskeli ääneen luokassa, puhui opettajan päälle (näsäviisastelu, "tyhmät" kysymykset, oli asiaa kaverille) välitunnilla kiusasi luokan ujompia lapsia (tyttöjä) nimitellen ja säikytellen sekä uhkaillen. Ei pärjännyt opetuksessa muttei myöskään ollut ikinä tukiopetuksessa erityisluokasta puhumattakaan. Asioihin ei puututtu. Opettaja (sama luokilla 2-5) oli jämpti muttei yksin kyennyt poikaa hillitsemään. Opetus häiriintyi.
Yläasteella pojan käytös muuttui pelottavaksi. Alkoi pienten tavaroiden viskomisella (kynät, kumit, pienet muoviset roskapöntöt ym) kohti toisia, uhkaili heittää kohti jollain yllämainituista, kävi englanninopettajan kimppuun kun häiriköintiin kyllästynyt opettaja koitti kädestä pitäen taluttaa luokasta ulos, nosti metelin opettajan "oppilaaseen kajoamisesta" edellisen tapauksen jälkeen, raivostui useaan kertaan oppitunnilla ja todella heitteli pulpetteja silloin tällöin ties minne ennen poistumistaan luokasta ovet paukkuen, hajotti koulun esineistöä ja terrorisoi opetusta. Sai avustajan joka seisoi tumput suorana sivusta katsoen. Pelkäsi varmaan itsekin.
Vietin monta vuotta koulussa peläten, että milloin sattuu. Minua tai jotain kaveria. Monta kertaa oli lähellä yhdeksän vuoden aikana. Vihasin poikaa, joka aiheutti mulle kotonakin epäturvallisen ja ahdistavan olon (varsinkin koiran kanssa lenkillä häneen törmätessäni).
Mulla (niinkuin monella muullakaan) ei riitä sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Tuollaiset ihmispaskat aiheuttavat niin paljon harmia ja pelkoa muille että mulle on sama vaikka sammuisi joku kaunis talviyö hankeen ja jäisi sinne. Olkoon lapsi, teini tai aikuinen, minua ei kiinnosta. Mua raivostuttaa että minä ja muut luokkakaverit oikeesti elettiin usein pelossa odottaen että milloin sattuu. Se ei ole mun ongelma eikä huoli missä perheoloissa lapsi elää, se ei anna mitään oikeutta pilata toisten kouluvuosia. Lapsikin voi olla läpimätä, tämä poika ainakin oli.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 12:49"]Meidän koulussa oli yksi tälläinen täysin hullu poika joka pitkän tappelun jälkeen saatiin siirrettyä jonnekin muualle muitten kahjojen sekaan. En tiedä minne meni, eikä kiinnosta.
Koulu rauhoittui kuin taikaiskusta.
[/quote] apua, kuinka rumasti puhut lapsesta, jolla on sairaus! Ja noin paljon peukkuja ylös. Eikö yhtään hävetä.
Kokemusta on itsellänikin, oman pojan luokalla oli muita vuotta vanhempi lapsi, jonka käytös oli kouluun sopimatonta.
Ensisijainen huoleni ei ollut pojassa, vaan itselle vierasta lasta säälin. Mietin, kuinka pahasti asiat lapsella oli ja jaksaako hänen vanhempansa.
Enaisijaisesti kärsijä on tuo lapsi, joka ei pysty olemaan tavallisessa koulussa, johon hänen on pakko mennä.
[/quote]
VIERAILIJA 30.09.2015 klo 13:34 37/37
En ole tuo jota lainasit eikä minulla vielä ole lapsia mutta koko peruskouluajan luokallani oli poika, joka käyttäytyi vaarallisesti opettajia, muuta henkilökuntaa ja toisia oppilaita kohtaan. Poika vielä asui naapurissamme enkä ollut mitenkään tämän pojan mieleen jostain syystä joten minähän sitten en ollut turvassa missään.
Ala-asteella häiriköinti oli vielä "kohtuullista" jos niin voi sanoa: poika piereskeli ääneen luokassa, puhui opettajan päälle (näsäviisastelu, "tyhmät" kysymykset, oli asiaa kaverille) välitunnilla kiusasi luokan ujompia lapsia (tyttöjä) nimitellen ja säikytellen sekä uhkaillen. Ei pärjännyt opetuksessa muttei myöskään ollut ikinä tukiopetuksessa erityisluokasta puhumattakaan. Asioihin ei puututtu. Opettaja (sama luokilla 2-5) oli jämpti muttei yksin kyennyt poikaa hillitsemään. Opetus häiriintyi.
Yläasteella pojan käytös muuttui pelottavaksi. Alkoi pienten tavaroiden viskomisella (kynät, kumit, pienet muoviset roskapöntöt ym) kohti toisia, uhkaili heittää kohti jollain yllämainituista, kävi englanninopettajan kimppuun kun häiriköintiin kyllästynyt opettaja koitti kädestä pitäen taluttaa luokasta ulos, nosti metelin opettajan "oppilaaseen kajoamisesta" edellisen tapauksen jälkeen, raivostui useaan kertaan oppitunnilla ja todella heitteli pulpetteja silloin tällöin ties minne ennen poistumistaan luokasta ovet paukkuen, hajotti koulun esineistöä ja terrorisoi opetusta. Sai avustajan joka seisoi tumput suorana sivusta katsoen. Pelkäsi varmaan itsekin.
Vietin monta vuotta koulussa peläten, että milloin sattuu. Minua tai jotain kaveria. Monta kertaa oli lähellä yhdeksän vuoden aikana. Vihasin poikaa, joka aiheutti mulle kotonakin epäturvallisen ja ahdistavan olon (varsinkin koiran kanssa lenkillä häneen törmätessäni).
Mulla (niinkuin monella muullakaan) ei riitä sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Tuollaiset ihmispaskat aiheuttavat niin paljon harmia ja pelkoa muille että mulle on sama vaikka sammuisi joku kaunis talviyö hankeen ja jäisi sinne. Olkoon lapsi, teini tai aikuinen, minua ei kiinnosta. Mua raivostuttaa että minä ja muut luokkakaverit oikeesti elettiin usein pelossa odottaen että milloin sattuu. Se ei ole mun ongelma eikä huoli missä perheoloissa lapsi elää, se ei anna mitään oikeutta pilata toisten kouluvuosia. Lapsikin voi olla läpimätä, tämä poika ainakin oli.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 13:34"]
En ole tuo jota lainasit eikä minulla vielä ole lapsia mutta koko peruskouluajan luokallani oli poika, joka käyttäytyi vaarallisesti opettajia, muuta henkilökuntaa ja toisia oppilaita kohtaan. Poika vielä asui naapurissamme enkä ollut mitenkään tämän pojan mieleen jostain syystä joten minähän sitten en ollut turvassa missään. Ala-asteella häiriköinti oli vielä "kohtuullista" jos niin voi sanoa: poika piereskeli ääneen luokassa, puhui opettajan päälle (näsäviisastelu, "tyhmät" kysymykset, oli asiaa kaverille) välitunnilla kiusasi luokan ujompia lapsia (tyttöjä) nimitellen ja säikytellen sekä uhkaillen. Ei pärjännyt opetuksessa muttei myöskään ollut ikinä tukiopetuksessa erityisluokasta puhumattakaan. Asioihin ei puututtu. Opettaja (sama luokilla 2-5) oli jämpti muttei yksin kyennyt poikaa hillitsemään. Opetus häiriintyi. Yläasteella pojan käytös muuttui pelottavaksi. Alkoi pienten tavaroiden viskomisella (kynät, kumit, pienet muoviset roskapöntöt ym) kohti toisia, uhkaili heittää kohti jollain yllämainituista, kävi englanninopettajan kimppuun kun häiriköintiin kyllästynyt opettaja koitti kädestä pitäen taluttaa luokasta ulos, nosti metelin opettajan "oppilaaseen kajoamisesta" edellisen tapauksen jälkeen, raivostui useaan kertaan oppitunnilla ja todella heitteli pulpetteja silloin tällöin ties minne ennen poistumistaan luokasta ovet paukkuen, hajotti koulun esineistöä ja terrorisoi opetusta. Sai avustajan joka seisoi tumput suorana sivusta katsoen. Pelkäsi varmaan itsekin. Vietin monta vuotta koulussa peläten, että milloin sattuu. Minua tai jotain kaveria. Monta kertaa oli lähellä yhdeksän vuoden aikana. Vihasin poikaa, joka aiheutti mulle kotonakin epäturvallisen ja ahdistavan olon (varsinkin koiran kanssa lenkillä häneen törmätessäni). Mulla (niinkuin monella muullakaan) ei riitä sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Tuollaiset ihmispaskat aiheuttavat niin paljon harmia ja pelkoa muille että mulle on sama vaikka sammuisi joku kaunis talviyö hankeen ja jäisi sinne. Olkoon lapsi, teini tai aikuinen, minua ei kiinnosta. Mua raivostuttaa että minä ja muut luokkakaverit oikeesti elettiin usein pelossa odottaen että milloin sattuu. Se ei ole mun ongelma eikä huoli missä perheoloissa lapsi elää, se ei anna mitään oikeutta pilata toisten kouluvuosia. Lapsikin voi olla läpimätä, tämä poika ainakin oli.
[/quote]
Syntyikö poika sitten sellaiseksi kuin oli?! Lapsi on aina viaton! Kaikille lapsille ei ole suotu esim. tunne-elämään kykenevää vanhempaa, joka opettaisi oikean ja väärän. Ymmärrätkö sinä suht normaalin lapsuuden eläneenä, että tuolla on tälläkin hetkellä tavaton määrä lapsia ja nuoria joita puuttuu kodin hoiva kokonaan?!
Heille ei kukaa kerro, että alusvaattee pitää vaihtaa joka päivä, heille ei kukaan tee ruokaa, he menevät näkäisinä nukkumaan, heidät jätetään yksin, eikä heitä kukaan sinne kouluun herätä.
Mikä on sinun selityksesi?! Tunnepuolen köyhyys, kyvyttömyys asettua toisen asemaan vai oletko ihan vaan yleisesti välinpitämätön?!
Eriarvoisuus on lisääntynyt myös Suomessa, ja valitettavasti taitaa olla niin, että se vain kiihtyy jatkossa. Jossakin vaiheessa ainakin isompiin kaupunkeihin tulee muun maailman malliin yksityiskouluja joihin pääsee rahalla. Tämä nyt ihan ot
Vanhemmat päättävät lapsensa asioista, ei siinä auta opettajan eikä rehtorin mielipiteet. Mikäli vanhemmat vastustavat erityisluokalle siirtoa, ei sitä voi tehdä ilma heidän lupaa. Nämä ovat juuri niitä hankalia tilanteita, joissa kaikki kärsivät yhden häirikön takia. En ymmärrä vanhempien kantaa, että lapsi jatkaa tuollaista käytöstä, joka selvästikään ei näytä loppuvan. Siitä kärsii tuo lapsi itsekin. Mutta mikä sitten avuksi... Sen kun tietäisi...terv.ope
Häirikön koko perhe tarvitsee tukea. Nähtävästi kotona ongelmia.
Tee lasu itse. Älä kerro kenellekään.
Meidän pojan luokalla samanlainen tapaus. Meni 9 kk kun saatiin jotain aikaiseksi.
Ryhmäytykää te muut vanhemmat - älkää luottaako, että koulu hoitaa. Pyytäkää ylimääräinen vanhempainilta. Ja kuraattori ja psykologi mukaan.