Pitkään työelämästä poissa lasten takia

AP vastailee: ensinnäkin en ole lapseton. Kaksi lasta, joiden välissä olin osa-aikaisesti töissä. Rahatilanne ajoi töihin, en ehkä ole niin onnellisessa asemassa etten voinut jäädä kokonaan pois. Nyt nuorin 2v ja osa-aikaisesti teen töitä. Koen myös painetta että tippuu työelämästä, jos sitä ei pidä yllä (tietotaitoa siis). myös nautin työstäni, mukavaa vaihtelua kotipäiviin, jaksan paremmin

Mutta tämä ystäväni on tehnyt kaikki lapset 3v sykleissä eli vähän ennenkuin hoitovapaa lopouu niin alkaakun jo äitiysloma. Valittaa välillä kuinka on tiukkaa... En usko neljännen asiaa helpottavan... Tietenkin he rakastavat lapsiaan, en nyt sitä kyseenalaista.

Up

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:23"]Ja vielä pitää lisätä se, että monesti työelämään ei paljon kannata monen lapsen vanhempana lähteä. Meillä olisi hoitomaksut pahimmillaan olleet yli 600 €/kk ja lisäksi minun työmatkani päälle. Ja tietysti minun työpukeutumiseni. Kotona ole verkkariretkuissa, töissä tarvitsen pari jakkupukua vähintään. Aika paljon olisi pitänyt tienata, että töihin meneminen olisi noilla kustannuksilla kannattanut.
[/quote]
Anteeksi, mutta siihen päälle vielä työpaikan pukeutuminen :D

Mä olen ollut kauan pois työelämästä, ihan liian pitkään.
Lasten takia jäin kotiin. Mun äiti oli myös, samoin mieheni äiti.
Päätös oli yhteinen eikä mies ole kertaakaan sanonut, että mun olis aika lähteä töihin tai valittanut rahasta.
Meillä on toiminut tosi hyvin se, että mä pyöritän huushollia ja mies tuo rahaa kotiin. Viikonloput pyhitetty perheelle mahdollisimman vähillä kotitöillä.

Nyt kun lapset ovat jo isoja, mulla alkaa olemaan hieman tylsää ja harkitsen töihin paluuta. Tai siis työkkäriin tai johonkin kouluun hakemista.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 20:17"]AP vastailee: ensinnäkin en ole lapseton. Kaksi lasta, joiden välissä olin osa-aikaisesti töissä. Rahatilanne ajoi töihin, en ehkä ole niin onnellisessa asemassa etten voinut jäädä kokonaan pois. Nyt nuorin 2v ja osa-aikaisesti teen töitä. Koen myös painetta että tippuu työelämästä, jos sitä ei pidä yllä (tietotaitoa siis). myös nautin työstäni, mukavaa vaihtelua kotipäiviin, jaksan paremmin

Mutta tämä ystäväni on tehnyt kaikki lapset 3v sykleissä eli vähän ennenkuin hoitovapaa lopouu niin alkaakun jo äitiysloma. Valittaa välillä kuinka on tiukkaa... En usko neljännen asiaa helpottavan... Tietenkin he rakastavat lapsiaan, en nyt sitä kyseenalaista.
[/quote]

Tokihan työelämästä voi tippua pois. En minäkään tiedä, että onko minulle töitä oikeasti sitten kun töihin palaan. Onneksi minulla on 6 kk:n irtisanomisaika. Toivon parasta. En kuitenkaan sen takia olisi ollut valmis jättämään tätä aikaa kokematta. Lapseni ovat vain kerran pieniä, tämä aika ei tule ikinä takaisin. Töitä saan tehdä varmaan 70-vuotiaaksi. Helppo valinta siis.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:23"]Ja vielä pitää lisätä se, että monesti työelämään ei paljon kannata monen lapsen vanhempana lähteä. Meillä olisi hoitomaksut pahimmillaan olleet yli 600 €/kk ja lisäksi minun työmatkani päälle. Ja tietysti minun työpukeutumiseni. Kotona ole verkkariretkuissa, töissä tarvitsen pari jakkupukua vähintään. Aika paljon olisi pitänyt tienata, että töihin meneminen olisi noilla kustannuksilla kannattanut.
[/quote]
Anteeksi, mutta siihen päälle vielä työpaikan pukeutuminen :D
[/quote]

Kirjoitinkin mä jotain hassua? Ei aukea mulle nyt ollenkaan. :D

Oletteko laskeneet kuinka vähän saatte aikanaan eläkettä? Lillä olette kompwnaoineet maksamatta jääneet eläkemaksut?

Ehkä olen hyvä vastaamaan tähän..

Sain ensimmäisen lapsen 25vuotiaana. Sitä ennen ehdin olla työelämässä, mutta en kouluttaunut ammattiin. Perheeseemme syntyi lopuksi 6 lasta ja olin lasten kanssa kotona liki 18v. Ilman että olisin ollut missään välissä töissä. Olin ja olen edelleen sitä mieltä, että kun lapsia tekee/saa, ne myös itse hoitaa. Lapset eivät ole olleet hoidossa ulkopuolisella ja todella vähän edes esim. mummolassa. Siis hoitotarpeen takia.

Itse olen kokenut mielekkääksi olla kotona ja hoitaa lapsia. En kritisoi niitä, jotka toisin päättävät, mutta me ollaan valittu näin. Ja ennen kuin joku sanoo, että hyvähän se on , jos on varaa. No, meillä on on useinmiten todella tiukkaa, on asuntolainaa, joskus myös autolainaa yms. Mutta sitten ollaan eletty niin, että turhia tai ylimääräisiä ei ostella. Ei ole uutta omakotitaloa tai tila-autoa. Ei osteta uusia vaatteita tai hypätä parturissa jatkuvasti ym ym. Jos joku kodinkone, esim. astianpesukone hajoaa, niin sitten tiskataan käsin niin kauan, kunnes on varaa ostaa uusi.

Ja oliko minun vaikea palata työelämään, kun nuorin täytti 3v? Ilman ammattia tai mitään?

Olin työttömänä 8kk, kun sain työpaikan. Aloitin opiskelun työn ohella ja valmistuin keväällä. Olen edelleen töissä.

Totta kai pitkän kotona olemisen myötä voi syrjäytyä, mutta ei minun kohdalla ainakaan käynyt niin. Paljon on kiinni omasta asenteesta, haluaako jotain tehdä ja kuinka hyvin. Minun periaate on ollut se, että teen työni niin, ettei kenenkään tarvitse huomauttaa tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Ja kertaakaan en ole ollut reilun kahden vuoden aikana pois töistä, en oman tai lasten sairastamisen takia.

Ja lapset ovat kaikki pärjänneet koulussa hyvin (kun tästäkin aina kirjoitetaan, kuinka köyhät vanhemmat kasvattavat huonosti pärjääviä lapsia). Vanhin sai useamman stipendin lukioista, toisella on reilusti yli ysin keskiarvo, lopuillakin menee hyvin ja juuri nyt eskarissa olevasta on sanottu, että voisi taidoiltaan olla jo hyvin koulussa.

Kyllä meidänkin perheessä on puutteita tai vikoja, mutta en usko, että yksikään johtuu siitä, että olin kauan kotona lasten kanssa.

Minä olin liian pitkään kotona, ja siihen päälle vielä opiskelu, johon meni vuosia. En ole päässyt takaisin töihin. Minulla ei ollut kunnon ammattia kun jäin äiytiyslomalle, olin töissä elektroniikkateollisuudessa. Kuvittelin, että AMK-tutkinto auttaisi, mutta ei, kun ei ole sitä oman alan työkokemusta. Eläkettä on kertynyt naurettavan vähän, mutta laitan 5000€ vuodessa PS-tilille ja sijoitan osakkeisiin.

Taloudellisesti olemme pärjänneet ihan kohtalaisesti ja viimeiset pari vuotta ihan mukavasti, kun mies on alkanut saada kunnollista palkkaa. Mutta olisihan taloudellinen tilanne paljon parempi, jos minäkin saisin palkkaa enkä pelkkää työmarkkinatukea.

En tiedä olisinko tehnyt saman valinnan, jos olisin lapsen ollessa pieni tajunnut, että en pääse enää takaisin työelämään. Meillä on siis vain yksi lapsi. Koen antaneeni hänelle hyvän lapsuuden ja minun kotonaolo on tasapainottanut miehen epäsäännöllilsiä työssäkäyntiaikoja. Lapsesta on tullut reipas ja tasapainoinen ja uskon että hän tulee menestymään elämässään. Siitä on hyvä mieli enkä sillä tavalla koe, että olisin maksanut liian kovan hinnan. Mutta kun katsoo miten muut ovat töissä ja edenneet urallaan ja minulla ei ole edes työpaikkaa, niin kyllä se tietyllä tavalla pistää miettimään. Tuskin näiden uraäitienkään lapset ihan heitteillä ovat olleet. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 23:19"]Oletteko laskeneet kuinka vähän saatte aikanaan eläkettä? Lillä olette kompwnaoineet maksamatta jääneet eläkemaksut?
[/quote]

En mä luotta siihen, että täällä mitään oikeita eläkkeitä jaetaan enää siinä vaiheessa, kun mä jään eläkkeelle. Jotain suolarahoja. Eikä ikinä tiedä, että pääseekö sitä edes eläkkeelle. Voi heittää veivinsä vaikka huomenna. Mä aion eläkepäiviksi hommata velattoman asunnon, jonka kulut on vain yhtiövastike. Olen koko ikäni tullut toimeen vähällä, tulen pärjäämään vähällä myös eläkkeellä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:23"]Ja vielä pitää lisätä se, että monesti työelämään ei paljon kannata monen lapsen vanhempana lähteä. Meillä olisi hoitomaksut pahimmillaan olleet yli 600 €/kk ja lisäksi minun työmatkani päälle. Ja tietysti minun työpukeutumiseni. Kotona ole verkkariretkuissa, töissä tarvitsen pari jakkupukua vähintään. Aika paljon olisi pitänyt tienata, että töihin meneminen olisi noilla kustannuksilla kannattanut.
[/quote]
Anteeksi, mutta siihen päälle vielä työpaikan pukeutuminen :D
[/quote]
Kyllä kotiäiditkin voivat pukeutua näyttävästi, muulalla näkee korkkareita ja jakkupukuja hoikilla naisilla, jotka työntävät lastenvaunuja. Suomi on minusta tässä enemmän poikkeuksellinen maa kuin mikään normi.
Ranskatar ei lähtisi edes hengen hädässä ulos ihmisten ilmoille, kuin Suomessa on tavallinen normi etenkin kotiäideillä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 08:03"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:23"]Ja vielä pitää lisätä se, että monesti työelämään ei paljon kannata monen lapsen vanhempana lähteä. Meillä olisi hoitomaksut pahimmillaan olleet yli 600 €/kk ja lisäksi minun työmatkani päälle. Ja tietysti minun työpukeutumiseni. Kotona ole verkkariretkuissa, töissä tarvitsen pari jakkupukua vähintään. Aika paljon olisi pitänyt tienata, että töihin meneminen olisi noilla kustannuksilla kannattanut.
[/quote]
Anteeksi, mutta siihen päälle vielä työpaikan pukeutuminen :D
[/quote]
Kyllä kotiäiditkin voivat pukeutua näyttävästi, muulalla näkee korkkareita ja jakkupukuja hoikilla naisilla, jotka työntävät lastenvaunuja. Suomi on minusta tässä enemmän poikkeuksellinen maa kuin mikään normi.
Ranskatar ei lähtisi edes hengen hädässä ulos ihmisten ilmoille, kuin Suomessa on tavallinen normi etenkin kotiäideillä.
[/quote]

Voivat, mutta ei mua ainakaan huvita. Mieluummin oon mukavissa vaatteissa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:59"]

Meillä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja hoitomaksut olisivat yli 700 euroa kuukaudessa jos oltais molemmat töissä. Arvatenkin meistä huonompituloinen on kotona siihen saakka, kun nuorin täyttää kolme. Sen jälkeen esikoinen meneekin eskariin, jolloin hänen hoitomaksunsa vähän (n. 60 euroa) pienenee.

[/quote]

Missä noin korkeat maksut ovat? Helsingissä max kolmesta on n. 554e. Tiesitkö, että kolmannen maksu on vain 20% ensimmäisen maksusta (283e)

Mitä ihmeellistä tuossa on? Kyllä itsekin olisin pois töistä kymmenen vuotta, jos saisin siihen rahoituksen. Ei minulla ole mitään vaikeuksia saada aikaani kulumaan ilman palkkatöitä.

t. vela

Yleensä ne ihmiset, jotka haluavat hoitaa lapsensa kunnolla, hoitavat myös työnsä kunnolla, koska heillä on vastuuntuntoa. Omassa opiskeluryhmässäni monen lapsen äidit ainakin erottuvat tehokkuudellaan ja huolellisuudellaan, eikä pinna pala pienistä vastoinkäymisistä. 

Minäkin olin pitkään kotona lasten kanssa, sitten opiskelin uuden tutkinnon koska omalla alallani on niin korkea työttömyys tällä hetkellä. Koen että olen saanut kaiken; sain hoitaa lapset kunnolla, sain olla lasten kanssa vielä opiskeluaikanakin, ja sain opiskella uudelleen tutkinnon, ja tehdä työtä josta aidosti pidän (enemmän kuin töistä joita tein ennen lapsia) ja joissa on parempi palkka. Ajatus siitä, että olisin tavallaan menettänyt paljon lasten varhaislapsuudesta, jos olisin tehnyt pienipalkkaisia ja raskaita hanttihommia (joita silloin oli tarjolla) vaan siinä pelossa että en sitten ikinä työllisty, ei tunnu hyvältä. Varsinkin, kun todennäköisesti olisin kuitenkin jäänyt työttömäksi viimeistään nyt, kun kavereita irtisanotaan oikealta ja vasemmalta riippumatta siitä että ovat olleet keskeytyksettä töissä. 

Perhe on ainoa pysyvä asia monen elämässä tällä hetkellä. Se on kaikista asioista se, johon kannattaa panostaa eniten, silloin kun pienet lapset sitä vaativat. Minä arvostan erittäin korkealle sitä, että ihmiset huolehtivat itse omista rakkaistaan niin pitkälle kuin pystyvät; lapsistaan, puolisostaan, omaisistaan, jos nämä sitä apua tarvitsevat. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:23"]Ja vielä pitää lisätä se, että monesti työelämään ei paljon kannata monen lapsen vanhempana lähteä. Meillä olisi hoitomaksut pahimmillaan olleet yli 600 €/kk ja lisäksi minun työmatkani päälle. Ja tietysti minun työpukeutumiseni. Kotona ole verkkariretkuissa, töissä tarvitsen pari jakkupukua vähintään. Aika paljon olisi pitänyt tienata, että töihin meneminen olisi noilla kustannuksilla kannattanut.
[/quote]

Ei hoitomaksut ole yli 600, jos et itse väkisin halua yksityistä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:59"]Meillä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja hoitomaksut olisivat yli 700 euroa kuukaudessa jos oltais molemmat töissä. Arvatenkin meistä huonompituloinen on kotona siihen saakka, kun nuorin täyttää kolme. Sen jälkeen esikoinen meneekin eskariin, jolloin hänen hoitomaksunsa vähän (n. 60 euroa) pienenee.
[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Eka lapsi maksimi 283€, toinen jotain 255€ ja kolmas maksimi 56€. Nämä on yhteensä alle 600€. Inhoan valehtelua!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:23"]Ja vielä pitää lisätä se, että monesti työelämään ei paljon kannata monen lapsen vanhempana lähteä. Meillä olisi hoitomaksut pahimmillaan olleet yli 600 €/kk ja lisäksi minun työmatkani päälle. Ja tietysti minun työpukeutumiseni. Kotona ole verkkariretkuissa, töissä tarvitsen pari jakkupukua vähintään. Aika paljon olisi pitänyt tienata, että töihin meneminen olisi noilla kustannuksilla kannattanut.
[/quote]

Onko teillä muka neljä päiväkoti-ikäistä lasta????!!!! Jos teillä on kolme alle eskari-iän, maksut jää alle 600€ maksimi.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 18:59"]Meillä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja hoitomaksut olisivat yli 700 euroa kuukaudessa jos oltais molemmat töissä. Arvatenkin meistä huonompituloinen on kotona siihen saakka, kun nuorin täyttää kolme. Sen jälkeen esikoinen meneekin eskariin, jolloin hänen hoitomaksunsa vähän (n. 60 euroa) pienenee.
[/quote]

Valehtelija !

Hyvä, että joku hankkii niitä lapsia. Jos kuitenkin ollut töissä aiemmin, niin varnaan siirtyy töihin takaisin sitten aikanaan. Hienoa, että pystyy olemaan kotona lasten kanssa ja jaksaa!

Anteeksi, mutta jotenkin typerä aloitus. Kyllä elämän tarkoitus on myös lisääntyä ja nauttia ajasta lasten kanssa, ei vain työnteko. Tuntuu, että tuo ajatus on ihan vieras nykyään. Kaikkien pitäisi vain raataa eikä kenelläkään saisi olla kivaa.