Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte arkea teinien kanssa
07.04.2022 |
Mulla meinas loppua jaksaminen.
Ainaista vastaan sanomista, ovien paiskomista, "älä puutu mun asioihin" -huutoa. Ja tämä teini on vielä melko hyväkäytöksinen, tulee sovitusti kotiin, tekee sen mitä pyydetään, yllensä, mutta kamala draama ja huuto ennen kun tapahtuu. Ja musta tuntuu, että tämä on vasta alkusoittoa...
Kommentit (29)
Meillä teini käyttäytyi meitä kohtaa hyvin, mutta kaikki säätäminen kyllä toi huolta. Välillä tultiin kännissä kotiin ja kavereita jäi kiinni huumeista. Oli tosi stressaava ajanjakso, mutta ohi meni. Voimia! Myös niille teineille❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiin asioihin voi vaikuttaa omalla käytöksellä.
Eli miten?
Kyselemällä, miten päivä meni? -raivoa, ei kuulu sulle.
Antamalla tilaa, kyllä. Mutta miten paljon? Antaa olla huoneessaan koko ajan. Antaa olla ja mennä miten haluaa? Vaatimalla tekemään kotihommia? Kyselemällä missä ja kenen kanssa liikkuu?
Mä en osaa. Tää nuori on niin sähikäinen.
Minkä ikäinen? Meillä jo 17 v ja ei oo huutanut kun paristi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teini käyttäytyi meitä kohtaa hyvin, mutta kaikki säätäminen kyllä toi huolta. Välillä tultiin kännissä kotiin ja kavereita jäi kiinni huumeista. Oli tosi stressaava ajanjakso, mutta ohi meni. Voimia! Myös niille teineille❤️
Oliko teillä mitään rajoja lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teini käyttäytyi meitä kohtaa hyvin, mutta kaikki säätäminen kyllä toi huolta. Välillä tultiin kännissä kotiin ja kavereita jäi kiinni huumeista. Oli tosi stressaava ajanjakso, mutta ohi meni. Voimia! Myös niille teineille❤️
Oliko teillä mitään rajoja lapselle?
Ei se aina siitä ole kiinni, vaikka olisi kuinka rajoja ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vastaan sanomista, mykkäkoulua, ikävää kuittailua ja asettumista etävanhemman puolelle minua vastaan.
Se menee ohi.
Yleensä hyvin, välillä huonosti. 100% yksinhuoltajana välillä kaipaa toista aikuista jakamaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kivat teinit, joiden kanssa ei ole mitään ongelmia.
Meillä oli pedantti tiukkis, joka lopulta sairastui syömishäiriöön. Sanotaanko, että joitaikin vuosia vaihtaisin pois, oli meko ilotonta elo tuolloin. Nyt asiat onneksi hyvin.
Muistan, että mietin, että olisipa normaali kaljaa juova raivoava teini. Ja näiden ajatusten jälkeen häpesin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännissä ja sammuneena jaksaa tosi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiin asioihin voi vaikuttaa omalla käytöksellä.
Eli miten?
Kyselemällä, miten päivä meni? -raivoa, ei kuulu sulle.
Antamalla tilaa, kyllä. Mutta miten paljon? Antaa olla huoneessaan koko ajan. Antaa olla ja mennä miten haluaa? Vaatimalla tekemään kotihommia? Kyselemällä missä ja kenen kanssa liikkuu?Mä en osaa. Tää nuori on niin sähikäinen.
Millainen itse olit teininä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis...elämällä arkea heidän kanssa.
Sori, en välttämättä edes ymmärrä kysymystä, koska mun mielestä siinä ei ole kyse jaksamisesta. Yhtälailla silloin vois kysyä teineiltäni, että miten he jaksavat arkea keski-ikäistyvän äitinsä kanssa.
On sujuvia päiviä ja sitten tervanjuontipäiviä. On kiukku, naurua, mökötystä, puheripulointia. Paukahtavia ovia, spontaaneja teinien tarjoamia halauksia. Auttamista, tukemista, kuuntelemista, olemista. Tavallista elämää.
En oikein usko, että sinulla on ollut ennen lasten teineyttäkään kovin kummoiset välit lapsiin. En usko, että heillä on ollut myöskään rakkautta ja rajoja, jos he kerran noin kehtaavat huutaa vanhemmalleen. Olisi siis kannattanut kasvattaa lapsukaiset ajoissa.
Sinuna ottaisi nyt teinit perhepalaveriin ja osallistuminen on pakko. Siinä sorvaisimme säännöt yhdessä ja niitä myös noudatettaisiin, myös aikuiset saisivat siis sääntönsä, ei vain nuoret. Joka ikisellä perheenjäsenellä on oikeutensa, mutta myös vastuunsa ja velvollisuutensa. Kotitöiden tekeminen kuuluu kaikille, koulu ja työt pitää tietenkin hoitaa myös kunnialla, ystävällinen pitää olla ihan aina ja vaikka kuinka ketuttaisi, niin muille ei huudeta rumasti ja ovia ei paiskota. Mitään ei rikota, ei räyhätä ja talossa eletään talon tavoilla. Menemisistä ja tulemisista ilmoitetaan muille ja alaikäiset keskustelevat myöhään menevistä menoista asiallisesti vanhempien kanssa ajoissa.
Kyllä nuorten kanssa pärjää oikein hyvin kunhan vain ei mene kaikkeen mukaan, vaan on aikuinen. Lapseni ovat nyt 16, 18 ja 20 vuotiaat ja välimme ovat oikein hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä teini käyttäytyi meitä kohtaa hyvin, mutta kaikki säätäminen kyllä toi huolta. Välillä tultiin kännissä kotiin ja kavereita jäi kiinni huumeista. Oli tosi stressaava ajanjakso, mutta ohi meni. Voimia! Myös niille teineille❤️
Asumme pääkaupunkiseudulla, mutta niin omat lapseni, kuin heidän kaverinsakaan eivät ole päihteiden käyttäjiä. On tosi jännä katsoa miten fiksuja nuoria he ovat. Itse en ollut yhtään niin fiksu nuorena, vaikka ihan hyvin onneksi kaikki menikin.
Aiemmat kommentit hyviä. Rakkautta, rajoja, rahaa, sitähän ne teinit tarvii 😉
Helpotukseksi huomasin itse että sekä pojallani ja tytölläni rankin ja raivostuttavin aika taisi olla 8-luokka. Sen jälkeen kesällä oli riparit ja ihan kuin olisivat siellä kasvaneet henkisesti vähän. Ennen riparia oli tupakka-ja limuviina-kokeilut. Koulussa ja kotona jatkuvaa vastaansanomista ja kukkoilua aikuisille. Molemmilla tavoitteellinen urheiluharrastus, 15- vuotiaina tuli treeneistä poissaoloja, vaikka harrastus oli mieluisa ja omasta halustaan treenasivat.
Sitten ysiluokalla alkoi kiinnostaa arvosanat kun alkoivat miettiä jatkokoulutusta. Kesätyöt ysin jälkeen toivat omaa rahaa ja vastuuta sen käytöstä. Raha-asioista ei enää riidelty kotona kun näkivät miten kovan työn satasenkin eteen saa tehdä. Yhteiskunnalliset asiat alkavat monesti kiinnostaa tässä iässä, kiva tapa on kattoa iltauutiset yhdessä iltapalan ääressä.
Sitten tulivat tyttö- ja poikaystävät, sydänsurujakin, mutta pääasiassa positiivista oli nuorten pariutuminen. Ja ajokortit toivat taas lisää vapautta ja vastuuta.
Pointtini on että se kapinavaihe on monesti lyhyt ja "järki" kasvaa kyllä nuorten päähän. Pääasia että säilytätte yhteyden nuoriin. Ihanaa kun kertovat koulujutuista ja seurustelutilanteista.
Tsemppiä kaikille kasvattajille 😙
” Mulla meinas loppua jaksaminen.
Ainaista vastaan sanomista, ovien paiskomista, "älä puutu mun asioihin" -huutoa. Ja tämä teini on vielä melko hyväkäytöksinen, tulee sovitusti kotiin, tekee sen mitä pyydetään, yllensä, mutta kamala draama ja huuto ennen kun tapahtuu. Ja musta tuntuu, että tämä on vasta alkusoittoa...”
Ai sulta loppu jaksaminen… Mieti sitä yläkoulun opea seuraavan kerran kun lähetät wilmaviestin, miten hän jaksaa niitä 25 vastaavaa teiniä, hyväkäytöksistä teiniä ja huonosti käyttäytyviä…
Meillä teinielämä onnellisesti paremmalla puolella. Kaksi jo yli parikymppisiä, kolmas 15v. Meidän nuoriso harrasti/harrastaa aktiivisesti ja se on helpottanut kovasti isompia kuohuntoja. Koko heidän elämänsä olen halunnut huomata heistä hyvän. Uskon, että sillä on ollut myös suuri merkitys sille, miten hyvin teiniys on mennyt. Samoin korjaavaa palautetta on pystynyt antamaan, kun se ei ole ollut ainoaa. Nytkin toi 15v poikanen istuu meidän kanssa sohvalla ja höpöttelee juttujaan. Ihan parasta <3
Tuollaisiin asioihin voi vaikuttaa omalla käytöksellä.