Miten jaksatte arkea teinien kanssa

Teini-ikä on onneksi vaihe. Säilyttäkää yhteys nuoriinne, se on tärkeintä. Antakaa tilaa, mutta olkaa tarvittaessa lähellä. Kuunnelkaa nuorianne, tukekaa ja ohjatkaa, mutta älkää tuputtako neuvojanne. Heidän pitää löytää oma tiensä, kaikkea ei voi tasoittaa valmiiksi. Ja valitkaa taistelunne, kaikesta ei kannata vängätä.

Itsellä kaksi aikuista lasta (parinkympin molemmin puolin) ja yksi 15-vuotias teini. Esikoisen teini-ikä oli helppo, keskimmäisen tosi haastava (viiltelyä yms. eli lähes jatkuvaa huolta noin 1,5 vuoden ajan) ja kuopuksen teini-ikä näyttäisi kulkevan sellaista tavistasoa.

Kaikkiin lapsiin on hyvät ja läheiset välit.

AP vastaa. Vanhempi teinini on kuin unelma verrattuna tähän nuorempaan. No jotain pientä joo, mutta tosiaan helppo. Se pieni kuohahtelu on jo ohi, uskoisin.

Tämä nuorempi on jo pienestä asti koetellut omalla räiskyvällä luonteeltaan. Ja pienesti toivoin, että koska räiskettä ollut koko elämän, niin teininä ei olisi enää niin pahaa koettelua. No väärässä olin... Koulusta harvemmin mitään ilmoitetaan, kaikki kohdistuu tällä hetkellä meihin vanhempiin. Pitäisi antaa turvallisesti irrottautua...

Rajoja ja rakkautta, sääntöjä ja vapauksia. Ja kohta harmaat hiukset täällä äidillä.

Meillä on nyt 14v jonka kanssa pärjää. Olen itse ollut paljon pahempi aikoinaan ja vanhemmat helisemässä. Kyllähän tuo räiskyykin ja esittää mielipiteensä,mutta vanhemmilleen se ei haistattele tms epäkunnioittavaa, tekee kotitöitä vaadittuna ja protestoiden,mutta tekee. Eniten sitä joutuu kouluun patistamaan aamuisin, lähtee kuitenkin joko viimetingassa naama rullalla tai hieman jopa ennakoiden ajankulua. Kotiin tulee sovitusti ja tuntuu kavereillakin olevan komento asiassa, helpottaa heitä kaikkia.

Huonosti. Sais loppua jo. Kohta 3v. kattonu teineilyä . Mitää ei tehdä, kaikkee pitäis silti saada ja tietenkin minä oon se pska. 

Paljon kaljaa auttaa jaksamaan. 

Se , joka väittää olevansa semmonen lehmänhermo ja aina rauhallinen vaikka teini aukois päätään, viduilis, ei tekis mitään, lintsailis koulusta: valehtelee. Tai väittää, että aina jaksaa ja jaksaa: valehtelee.

Ei vaan uskalla myöntää, että joskus ne teinit ottaa päähän niin paljon, että tekee mieli pakata kamat ja häipyä tai pakata sen teinin kamat ja käskeä häipyä.

Itsellä ei ikinä ollut tuolaista nuorean. Mutta äitini käyttäytyi juuri noin. Muistan miten julkisilla paikoilla hävetti joskus suunnattomasti. Jos teet saman mitä monet käyttää taaperoihin, herttuatar Catharinekin, kun on pahin temper tantrum meneillään, niin peilaat tunnetta itseesi täysillä ja draamailet ihan samalla lailla. Taaperoiden kohdalla se tarkoittaa mukana maahan heittäytymistä, teinien kohdalla varmaan ovan paiskomista. Jos teet sen julkisella paikalla vaikka aloittaen sanomalla:"Arvaa ketä äiti esittää?", on häpeä taattu ja se voi vaikuttaa nuoren käytökseen jatkossa. Itse olisin tehnyt mitä vain ettei olisi tarvinnut julkisesti katsoa äitiä riehumassa.

Meillä 14v. On oikeasti hyvä käytöksinen, hyvät arvosanat koulussa. Kavereita on ja noudattaa kotiintuloaikoja. Pesee mielellään omat vaatteet, opettelee ruuan laittoa ym. Suloinen poika.

Kun ei saa tehdä mitä haluaa eli olla puhelimella haluamaansa aikaa, alkaa tupina ja pään aukominen, ei paisko ovia. Osansa siitä sitten saa myös viaton nuorempi sisarus. Yleensä lopulta uskoo, kun ei anneta periksi. Aina ei itsellä hyvä päivä, joten sappi kiehuu ja annan kiehua.

Ajattelen kuitenkin aina, että poika on turvallisessa ympäristössä jossa huutaa ja päätä aukoo.

Hyvä merkki, kun osaa muualla käyttäytyä. Koti on se oikea paikka, jossa tunteet saa näkyä.

Yritä jaksaa, tää on mulla kolmas ja neljäs tulee perässä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Se , joka väittää olevansa semmonen lehmänhermo ja aina rauhallinen vaikka teini aukois päätään, viduilis, ei tekis mitään, lintsailis koulusta: valehtelee. Tai väittää, että aina jaksaa ja jaksaa: valehtelee.

Ei vaan uskalla myöntää, että joskus ne teinit ottaa päähän niin paljon, että tekee mieli pakata kamat ja häipyä tai pakata sen teinin kamat ja käskeä häipyä.

Vain nuorimman kanssa vaikeuksia kun peruskoulu loppui. Kerroin raatorehellisesti miten on jos et käy kunnolla koulua. En ala tappelemaan melkein aikuisen kanssa. Tein myös selväksi että alle puolitoista vuotta ja olet 18. Jos on vaikeaa niin kokeile yksin asumista. On ainakin yrittänyt sen jälkeen. 

 En ole mikään paras isä. Jostain sairaasta syystä mulle avautuu s..tana kaikki. Eksä, lapset ja vieraatkin. Mulla täytyy lukea itselleni näkymättömällä jotain otsassa. Kerro huolesi, tälle saa valittaa jne. Pahin oli aivan pienen lapsen hautajaiset. Alle vuoden ikäisen. 

Ei se ollut reilua kertoa mulle niin ikävää. Aivan kauheaa sen täytyi olla sille itselleen. Jäi siitä se että jos ja kun sanon jotain teinille niin olen mä silti piip iloinen että kersa on elossa. Siitä lapsen hautaamisesta jäi inhottava mielikuva kummittelemaan. Miten siitä voi vanhempi selvitä? Miten?