Keskustelua sinkkuudesta

Olen 41-vuotias, vapaaehtoisesti sinkku. Olen eronnut 6 vuotta sitten, enkä halua enää parisuhdetta. Tapailen miehiä satunnaisesti, ja joitain lyhyitä suhteita on sinkkuaikana ollut, mutta en ole kiinnostunut vakavasta parisuhteesta. Mulla on niin mukavaa yksin, etten ole valmis tekemään mitään kompromisseja, joita parisuhteessa olisi väistämättä tehtävä. Vaikka alkaisinkin seurustella, en missään nimessä halua asua kenenkään kanssa yhdessä.

Olen sinkku, koska yrittäjänä vietän suurimman osan hereillläoloajastani töissä. Ja sen lopun vietän joko läheisteni kanssa tai vain yksin huopaan kääriytyneenä sohvalla maaten ja kirjaa lukien, netissä surffaillen tai telkkaria katsellen. 

Olen sinkku -yllätys- koska en ole löytänyt sitä minulle sopivaa. Olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että mieluummin olen yksin kuin jonkun kanssa väkisin. Ymmärrän, että parisuhteessa eläminen ja oleminen vaatii ennen pitkää enempi vähempi kompromisseja, etten sanoisi sopeutumista. Mutta yksinertaisena miehenä en ymmärrä miksi minun pitäsi seurustella jonkun kanssa vain siksi, että voisin sanoa seurustelevani. Toisaalta uskon, että parisuhde saattaisi antaa minulle enemmän kuin ikinä osaisiin nyt kuvitellakaan. - Mutta mitä kauemmin olen ja jatkan sinkkuna, sitä enemmän mielessäni on alkanut väijyä ajatus, että mahdonko oikeasti osata seurustella saati elää parisuhteessa kenenkään kanssa, kun olen huomaamattani ajautunut suhteeseen työn ja opiskelun kanssa.     

Monen pettymyksen ja synkkien päivien jälkeen on oppinut arvostamaan itseään eikä enää huoli ketä vain. Parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa. Kun on oppinut elään yksin, enää ei edes kaipaa ketään.

Minulle riittää friends with benefits -järjestely. Saa seksiä ja läheisyyttä tutun ihmisen kanssa lähekkäin, mutta ei joudu asumaan kenenkään kanssa. Rusinat pullasta.

Olen vapaaehtoisesti sinkku, koska en halua perhettä ja sitoutumista - haluan vain huomiota ja seksiä. Tapailemani miehet ovat hyvin äkkiä ottaneet esille haaveet perheen perustamisesta vaikkei ikää ole vielä kolmeakymmentäkään, joten helpommalla pääsee kun ei seurustele lainkaan.

Mä olen sinkku koska en ole kelvannut kenellekään. Olen sosiaalinen, avoin, ystävällinen ja asiakaspalveluhenkinen ihminen mutta en kelpaa naisille ulkonäköni takia. Olen siisti, pukeudun hyvin ja trendikkäästi budjettini mukaan (H&M, Zalando) ja olen treenattu. En saa naista, koska mulla on kuulemma liiankorkea otsa!!! Joo siis otsani on tosi korkea (varmaa n. 10cm jopa enemmänkin) mut se on se syy, jonka olen itsessäni kuullut syyksi miksi en kelpaa. Suoraan sanottuna vituttaa tällainen syy, koska joka päivä näkee  kasvoiltaan ja vartaloiltaan ja pukeutumiseltaan ihan vitun rumia miehiä parisuhteessa. Muijat jaksaa jankata jostain hiustensiirrosta... sit taas joka päivä näkee seurustelevia klanipäitä.