Lue keskustelun säännöt.
Velat, miettikää vielä.
28.09.2015 |
Olin aikaisemmin vela, siis minä ja vaimoni olimme. Nautimme elämästä ilman sitoumuksia, matkustelimme jne jne. Vannoimme että lapsia emme ikinä tee. No sitten vaimo alkoi valittaa aamuisin pahoinvointia ja testi varmisti pelätyn, raskaana. Shokki ja hirveä epäusko iski, ei sen näin pitänyt mennä. No abortti ei tullut edes mieleen joten siinä sitten alkoi odotus. Nyt kun tuo jälkikasvu on kolme vuotta niin pakko todeta että hän on parasta mitä elämällemme on tapahtunut. Eli ilman vahinkoa olisimme yhä veloja tietämättä mitä ihanaa ja hienoa pieni ihme tuo tullessaan. Eli kyllä Se vanhemmuus on jotain todella ainutlaatuista. Ja jos jotain fyysistä, psyykkistä tai muuta vakavaa syytä lasten hankinnalle ei ole niin kannattaa vielä miettiä sitä itsekkyyttään. Myönnän että meilläkin suurin este oli Se elämän vaivattomuus ja rahalliset resurssit. Mutta kun siitä naivista itsekkyydestä pystyy päästään irti niin Se todella kannattaa!
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 18:49"]Hupaisan naurettava "koska minulle tapahtui näin, se pätee kaikkiin ihmisiin" -selvitys.
[/quote]
Komppaan. Aloittajan täytyy ehdottomasti hankkia lauma koiria, käydä kasarirokkarien keikoilla ja muuttaa Keniaan norsujen orpokotiin työläiseksi, koska mitään upeampaa ei voi elämässä olla, minä vilpittömästi rakastan kaikkea noita, joten ei kannata kieltäytyä omaa itsekkyyttään näistä vaan tarttua toimeen. Kyllä aloittajallakin ääni kellossa muuttuu kun saa kokea tuon ihmiseen sisäänrakennetun alkukantaisen vaiston heräävän henkiin Afrikassa, meidän esi-isien mailla! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 20:03"]
No mietitäänpä. En halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Ihanteellisin ratkaisu tilanteeseen on, niin, mikä?
[/quote]
No se lapsi, tietty! Daa'a!
Minä tiesin jo varhaisteininä 40 vuotta sitten, etten haluaisi lapsia. Olen ihan samaa mieltä yhä ja ylen iloinen siitä, etten antanut kenenkään painostaa minua tekemään niitä - yrittäjiä kyllä oli.
Kuinkas nyt sitten teidän kannaltanne on sen toisen lapsen tekeminen, siis vielä autuaamman olon hankkiminen? Tuolla itäeurooppalaisissa orpokodeissa on lapsia pilvin pimein, niitä reppanoita, jotka eivät tule koko ikänään tietämään, mitä hyvinvoivassa perheessä kasvaminen ja eläminen on. Ethän sinä ole itsekäs, vaan haet lapsosellesi siskon tai veljen kasvinkumppaniksi? Kaksi lasta menee siinä kuin yksikin, ja eihän sen toisen tarvitse olla omista geeneistä tehty, vai mitä?
Olen jotenkin ajatellut, että vela tekisi abortin, eli ap eroaa hieman muista, kun molemmat olivat aborttia vastaan, eli olivatko veloja? Minä voin kyllä sanoa, että 3v pallero voi olla suloisinta, mitä maa päällään kantaa, mutta kymmenen vuoden päästä asia voi olla vallan toinen, valitetettavasti.
No enkä mieti. Ja jos olet yhtään lapsirakas (provo), niin kannattaa olla myös kehottamatta moiseen. Vai kehottaisitko hevosten inhoajaa tai vieroksujaa hankkimaan sellaisen lemmikiksi vain siksi kun olet itse eri mieltä, viis siitä että eläinsuojeluongelmia ja pahaa mieltä tulisi kaikille? Lapset ovat sitten jotenkin arvottomampia vai kun niiden teko on niin kevyt asia?
Kierukka (jota gyne hehkutti sterilisaatiotakin varmemmaksi!) petti, tulin raskaaksi ja halusin siitä vain äkkiä eroon. Ultrakuvaa katsoessa lähinnä inhotti, vaikka toisaalta oli ihan kiehtovaa seurata miten tuo oma kroppa toimii, ihan uteliaisuuden nimissä. Vaikka kuinka yritin tuntea jotain, oikein saada jotain äidillistä puserrettua irti itsestäni, niin ei mitään, vaikka juuri oli juhlittu häitä ja elämä oli niin mallillaan, että. Yleensä en juo alkoholia, mutta koin tarvetta siihenkin, papaijansiementen syömiseen ja ties mihin muihin poppakonsteihin operaatiota odotellessa, tuntui, että siten minä saan hieman edes vallattua tilaa omassa kehossani takaisin, minulla on valta saada se loinen ja kutsumaton vieras pois kehostani. Jos en olisi saanut aborttia, olisin hankkinut itselleni keskenmenon keinolla millä hyvänsä. Abortin jälkeen juhlimme takaisin saatua vapauttamme miehen kanssa ja vieläkin ajattelen sitä elämäni parhaana ratkaisuna. Tai no, itsestäänselvyyshän se oli. Nyt sterilisaation jälkeen ei tarvitse tuollaisiakaan murehtia.
Mutta tietenkin minun pitäisi lisääntyä jonkun muun mieliksi kun joku pyörän uudelleen keksinyt idiootti niin haluaa!
No mietitäänpä. En halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Ihanteellisin ratkaisu tilanteeseen on, niin, mikä?