Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, että miten niin monet naiset rakentavat koko elämänsä yhden ihmissuhteen varaan?
06.04.2022 |
Otetaan mies, jota palvotaan, ei enää nähdä omia kavereita. Sitten tehdään miehelle lapsia, ollaan vuosia kotona ja taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Mies jatkaa omaa elämäänsä melko normaalisti käymällä töiden lisäksi harrastuksissaan. Nainen ei odota mieheltä kuin korkeintaan hoitoapua, ei tasavertaista vanhemmuutta. Ja sitten mies jättää, jolloin mielenterveys, taloudellinen tilanne ja koko maailma romahtaa.
Ei ikinä minulle tällaista elämää.
Kommentit (85)
Tuhkasta nousee Feeniks lintunen. Kostokropalla. 😜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko ymmärtääkään? Ei minunkaan ymmärrykseni riitä ihan kaikkeen, mutta miksi vaivata sillä omaa päätään. Muiden elämästä kun ei muutenkaan tiedä tarpeeksi, jotta kaiken voisi tajuta.
Eipä tuo nyt se täysin tavallinen tarina ole. Kyllä se elämä on useimmiten rakennettu niiden lasten varaan ja ihan tilastollisestikin se on nainen joka jättää ja miehen elämä siitä sortuu.
Tämä taitaa päteä enemmänkin x - sukupolveen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin tuttava piirissä on 0 tällästä naista. Joissakin perheissä mies hoitaa ruuanlaiton työpäivän päätteeksi. Itsekkin olen joskus syönyt miehen tekemää ruokaa ja on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.
Tunnistat kuitenkin varmasti ihmistyypin? Tämä ilmiö on nähtävissä mm. täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.
Tunnistat kuitenkin varmasti ihmistyypin? Tämä ilmiö on nähtävissä mm. täällä palstalla.
En tunnista. Enkä ainakaan palstalla ole sellaista huomannut. Avaisitko hiukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne juuri ketään, joka olisi tehnyt noin paitsi ehkä isovanhempieni sukupolvessa.
Se, että oma mies ja lapset on tärkeämpiä kuin kaverit, on täysin normaalia ja niin sen kuuluu ollakin.
Normaaleilla naisilla on työ ja tulot omasta takaa ja jos ero tulee, ei se elämä siihen romahda. Ei ne kaverit aikuisille niin tärkeitä ole, koska tärkeintä on hyvä suhde omaan puolisoon, lapsiin ja omaan työhön.
Kyllä minä sen ymmärrän, että kumppani on se tärkein ihminen elämässä, sillä sehän on koko jutun pointti. En silti ymmärrä sitä, ettei muita ihmissuhteita enää kaivata ensinkään. Luulisi sen rikastuttavan myös parisuhdetta, että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa ja saadaan jotain puheenaiheita joista keskustella kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin tiedän tän ilmiön. Mies on koko maailma ja pahimmillaan oma persoonallisuuskin häviää. En itse kaveeraa tällästen kanssa.
En ymmärrä tätä ”en tunne ketään tälläistä”- juttua. Kai te voitte keskustella aiheesta, josta ei ole omakohtaista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.
Tunnistat kuitenkin varmasti ihmistyypin? Tämä ilmiö on nähtävissä mm. täällä palstalla.
Linkkaa joku ketju tällaisesta. Ei pitäisi olla haastavaa, kerta on ihan ilmiö tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä sen ymmärrän, että kumppani on se tärkein ihminen elämässä, sillä sehän on koko jutun pointti. En silti ymmärrä sitä, ettei muita ihmissuhteita enää kaivata ensinkään. Luulisi sen rikastuttavan myös parisuhdetta, että ollaan tekemisissä ihmisten kanssa ja saadaan jotain puheenaiheita joista keskustella kumppanin kanssa.
Itse en ymmärrä tuota ihmissuhteiden arvottamista. Itselläni on kumppani, mutta myös esimerkiksi pari ystävää, jotka olen tuntenut lapsesta asti ja joita rakastan aivan äärimmäisen paljon. Jos ystävälleni esim. sattuisi jotakin kamalaa, niin menisin viivana hänen luokseen ja jäisi esim. aiemmin luvattu leffailta miehen kanssa kakkoseksi. Ja todellakin odottaisin, että mies tämän ymmärtää.
Minä olen osittain tuollainen nainen. Tosin töissä olen ja talous on turvattu, mutta ei minulla ole oikeastaan muita ihmissuhteita kuin mieheni. Eikä kyllä miehelläkään. Jotain liikuntaharrastuksia molemmilla on, mutta siellä käydään yksikseen.
Tilanne on vaan tullut tällaiseksi kun emme viihdy pitempään kenenkään muun seurassa kuin toistemme. Pidämme samoista asioista
ja tuntuisi tosi ikävältä jos joutuisi esim. elokuviin menemään jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen osittain tuollainen nainen. Tosin töissä olen ja talous on turvattu, mutta ei minulla ole oikeastaan muita ihmissuhteita kuin mieheni. Eikä kyllä miehelläkään. Jotain liikuntaharrastuksia molemmilla on, mutta siellä käydään yksikseen.
Tilanne on vaan tullut tällaiseksi kun emme viihdy pitempään kenenkään muun seurassa kuin toistemme. Pidämme samoista asioista
ja tuntuisi tosi ikävältä jos joutuisi esim. elokuviin menemään jonkun muun kanssa.
Oletko koskaan miettinyt, että mitä sitten, jos miehesi jättää? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin tiedän tän ilmiön. Mies on koko maailma ja pahimmillaan oma persoonallisuuskin häviää. En itse kaveeraa tällästen kanssa.
En ymmärrä tätä ”en tunne ketään tälläistä”- juttua. Kai te voitte keskustella aiheesta, josta ei ole omakohtaista kokemusta.
Aloituksessa esitetään väittämä, että tämä olisi tyypillistä monille naisille ja täten "en tunne ketään tällaista" kommentit ovat ihan relevanttia keskustelua aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.
Sama.
Mun tuttavapiirissä on 0 lääkäriä. Mä omistan 0 paria saappaita. Hemmetin hyvää keskustelua.
Mun tuttavapiirissä on 0 tällaista naista.