Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua mihinkään, jossa on myös muita ihmisiä häiritsemässä
06.04.2022 |
Haluaa mennä metsään, luontopoluille, merkkttyjen reittien ulkopuolelle. Kaupassakin käy mieluusti aamukahdeksalta tai ennen, kun siellä ei ole muita nimeksikään. On hyvä kokki ja tekee hienoja annoksia, mutta ravintolaan lähteminen ei tulisi kuuloonkaan.
Uimahalli tai risteily ei tulisi kuuloonkaan, hotelli korkeintaan sesonkiajan ulkopuolella.
Kommentit (22)
Haaveilen löytäväni tuollaisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet löytänyt oikean aarteen! Toivottavasti osaat arvostaa miestäsi. Jos et, niin anna se sellaiselle joka osaa arvostaa!
Vähän kuin mä.Paitsi mä haluan matkustaa, missä on mahdollisimman vähän ihmisiä
Välttää varmaan monta ongelmaa. Entä ostoskeskus kun ei ole ruuhka-aika? Ai niin siellä on porukoita.
Sun miehellä on mun miehen luonto! Ja minun myös! :D
Me käymme paljon luonnossa liikkumassa, mutta menemme sellaisiin aikoihin kun siellä ei ole paljon porukkaa. Grillailemme notksilla makkaraa, mutta meillä on oma grilli autossa aina mukana, ja omat puut/hiilit jne, jos haluamallamme notskipaikalla on joku muu, niin menemme löytämiimme paikkoihin joissa ei ole ikinä ketään, ja grillaamme omalla grillillä :D
Uimarantoja tiedämme useita joilla ei käy juuri kukaan, joten siellä voimme viettää vaikka koko päivän parhaaseen kesälomasesonkiin, ja nähdä vain yhden koiranulkoiluttajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä halua koronaa, ihan viisasta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aika tavalla samanlainen.
Tietysti jos olet itse tyyppiä joka haluisi ihmisten sekaan niin sitten se voi olla teille ongelma. Sinänsähän kummassakaan ei ole mitään vikaa.
Ihan kuin miesversio minusta, inhoan yli kaiken ihmispaljoutta. Ainoa poikkeus tähän on keikat. Siellä ihmiset eivät häiritse, vaan on päin vastoin ihanaa sulautua osaksi ihmismerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä äijällä on varmaan vaan hoitamaton paniikkihäiriö. Siksi luikkii menemään kaikessa hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin nuorena että halusin ihmisvilinää ja "sykettä" elämääni. Sen mukaisia oli poikakaveritkin. Sitten yhtäkkiä kaupunkilomalla erään silloisen ihastuksen kanssa hän ei olisi millään halunnut lähteä kanssani hotellihuoneeseen, vaikka kello oli jo paljon, vaan olisi halunnut olla sosiaalinen tuntemattomien ihmisten kanssa ravintolassa. Vaihtoi parin naisen kanssa puhelinnumeroitakin. Ja tuon piti olla meidän lemmenloma :D
Sanoin hänelle tuon jälkeen että en halua enää jatkaa, olemme niin erilaisia. Ei mennyt kuin muutama kk, kun olin kaverin juhlissa. Siellä tapasin miehen jonka kanssa istuttiin kallioilla ilta-auringossa, hälyä paossa molemmat. Hän sanoi että jos rauhaa kaipaan niin hän voisi viedä minut mökilleen ensi vkl, että se on saaressa, eikä sinne kuulu mitään muuta kuin luonnon ääniä.
Näin teimme, ja nyt olemme olleet 10v naimisissa :D
Miten ne muut ihmiset ovat aina häiritsemässä häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin miesversio minusta, inhoan yli kaiken ihmispaljoutta. Ainoa poikkeus tähän on keikat. Siellä ihmiset eivät häiritse, vaan on päin vastoin ihanaa sulautua osaksi ihmismerta.
Et kai vain ole tehnyt lisää ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin miesversio minusta, inhoan yli kaiken ihmispaljoutta. Ainoa poikkeus tähän on keikat. Siellä ihmiset eivät häiritse, vaan on päin vastoin ihanaa sulautua osaksi ihmismerta.
Et kai vain ole tehnyt lisää ihmisiä?
Täh, kuinka niin? En, enkä ole tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne muut ihmiset ovat aina häiritsemässä häntä?
Olen eri, mutta häiriinnyn tuntemattomista ihmisistä silloin kun haluan olla yksin ilman heitä.
Mitään vaikeuksia ei tuota olla ihmisten parissa, mutta jos haluan mennä rannalle yksin, niin minua häiritsee jos siellä on joku toinenkin.
Tässäpä onkin keskustelemassa joukko perisuomalaisia ihmisiä.
En enää hmettele miksi tunnen itseni jotenkin erilaiseksi.
Jos suurin osa on näitä ko. ihmistyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä onkin keskustelemassa joukko perisuomalaisia ihmisiä.
En enää hmettele miksi tunnen itseni jotenkin erilaiseksi.
Jos suurin osa on näitä ko. ihmistyyppejä.
Sama juttu. Aina kun ollaan Suomessa, siellä asuvat sukulaiseni ihmettelevät puoli-suomalaisten lasteni välittömyyttä, hyviä käytöstapoja, auttamisen halua. Metsäsuomalaiset yksinäisyyttä hakevat jukolanjussit kasvattavat lapsistaankin hiljaisia hissukoita, pelokkaita tuppisuita. Ihan hirveä kierre.
Mä ymmärrän sun miestä. Käyn vain paikoissa, joissa ei ole juurikaan muita ihmisiä.
Remontoin juuri kesäkodikseni taloa keskellä korpea. Ah, siellä saan olla ihan keskenäni aina.
n49
Kuulostaa asiatyypiltä