Mustasukkainen Vaimo

Se on totuus kirjoitti:

Nainen on käynyt vieraissa kun on tuollainen asenne puolisoon, tutki hänen puhelimet, meikit ym. Niin sieltä se selviää.

Näppäilyvirhe meikit=meilit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet tilanteen toiminnallasi aiheuttanut, nyt ruikutat täällä. Oletko kuullut: EI SAVUA ILMAN TULTA ?

Ei tuo ole aina totta. Sairaalloisen mustasukkaiset on mustasukkaisia ilman syytä.

 

Ja vauva-palstan kirjoittelijatko sitten nämä diagnoosit osaa tehdä??? Kyllä ne on todellisuudessa harvassa, jotka ovat sairaalloisen mustasukkaisia. Tätä nykydiagnosoinnin helppoutta: joka toinen on myös narsisti.

Jättäkää ammatilaisille diagnosointi!

Ja sinäkö tiedät että ap:n kumppani ei ole sairaalloisen mustasukkainen? En minä ketään diagnisoinut, sanoin vaan että voi olla myös "savua ilman tulta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä huomaa kuinka alapeukutetaan niitä, joissa totuus tulee esiin.

Katso ap itseäsi ja mieti MIKSI puoliso on mustasukkainen. Jotain vikaahan sinussa on, kun parisuhde on tuolla mallilla. Ei syy ole koskaan vain toisessa, sinä olet myös osallinen, mutta MITEN ja MIKSI?

Mieti näitä.

Kyllähän useinkin syy on vain toisessa. AP:n ainoa vika on se, että on pariutunut hullun kanssa, eikä ole tajunnut lähteä kun hulluus tuli ilmi. Mustasukkaisuutta ei ole mitään tarvetta sietää. Eikä muutenkaan kusipäistä ja hullua toimintaa.

Ja yksi diagnoosin tekijä lisää. Sinäkö tiedät uppooudosta ihmisestä, että on mustasukkainen hullu kusipää??

Taidat kertoa itsestäsi.

No ihan yhtä hyvin kuin sinä tiedät tuntemattomasta ihmisestä, että hän on pettävä kusipää.

Tietenkin tämän keskustelun lähtökohtana on, että aloittajan kertomus pitää suunnilleen paikkansa. Voit toki keksiä toisenlaisen tarinan, mutta se ei liity tähän keskusteluun.

Tämä palsta kyllä todella on ihan täysi pöpilä. :D

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tähän astisista kommenteista. Ehkä alkuun ei olisi pitänyt olla ihan niin rehellinen kuin olin. Kerroin hänelle edellisen suhteen kiemuroista, joissa en ollut se luotettavin kumppani. Siitä kai tuo juontaa juurensa. Tein aikoinaan, kun vaimon kanssa alettiin tapailemaan, itseni kanssa sopimuksen, etten petä ketään enää koskaan ja tuo sopimus on myös pitänyt.

Se mitä en tuossa aloituksessa avannut, on se hiipivä epäluulo että jospa hän peilaakin itseään ja omia juttujaan minuun. Tässä ajan kanssa on käynyt ilmi, että hänellä on samanlainen tausta edellisen miehensä kanssa, eli pettämistä on hänellä joskus ollut. Tästä hän ei ollut aikoinaan rehellinen. Jollekin joka kommentoi baaripanoista työreissuilla, ei ole reissuja enkä käy baareissakaan😅

Tottakai vaimosi peilaa omia kokemuksiaan ja kipujaan sinuun, yhtälailla kuin sinä peilaat mennyttä elämää vaimoosi. Näin me ihmiset toimitaan. Tässä teillä kummallakin olisi mahdollisuus parantua omista kivuliaista kokemuksistanne, jos uskallatte vain lähteä näitä yhdessä kohtaamaan. Niin valitettavan moni luovuttaa ja pakenee vastaavien vaikeiden asioiden edessä, ja ymmärrettävää toki, koska tunteet tuntuvat ylivoimaisen suurilta. Omaa itseään ei kuitenkaan pääse pakoon. Suosittelen lämpimästi lukemaan Tommy Hellstenin Virtahepo makuuhuoneessa -kirjan. T. 2. kommentin kirjoittaja

Olen samaa mieltä kuin ensimmäinen vastaaja: pariterapia. Mustasukkaisuusongelmaa on mahdoton ratksista ilman ulkopuolista asiantuntijaa, jos mustasukkainen osapuoli uskoo, että mustasukkaisuuteen on aihetta. Terveisin psykologi

Mun ex-aviomies oli todella mustasukkainen. Ei tuollaisella avoimella tavalla kuten ap:n vaimo vaan hiljaisella, pelottavalla tavalla. En tiedä tutkiko koskaan puhelinta, ei ainakaan avoimesti. Tietokoneen pääkäyttäjänä on hyvinkin voinut päästä käsiksi tiedostoihini.

Meillä mustasukkaisuus ilmeni mm. niin että ei ikinä kieltänyt minua menemästä minnekään mutta jos menin, siitä seurasi aina mykkäkoulua ja murjotusta päiväkausia-viikkoja. Ei olisi tullut mieleenikään vaikkapa tanssia jonkun muun kanssa, muutamissa juhlissa erehdyin näin tekemään ja sitä jäätävää hiljaisuutta ja mulkoilua kesti aina pari viikkoa kerralla.

Sitten tilanne alkoi pahentua niin että en päässyt enää kauppaan yksin, jos erehdyin hänen nähden hymyilemään vaikka kaupan kassalla, siitä seurasi yön mittainen kuulustelu miksi hymyilin… kaikki kaverit olivat epäilyttäviä ja lopulta oli mustasukkainen myös naispuolisille ystäville, joiden kanssa käytiin välillä vaikkapa päivän retkellä toiseen kaupunkiin.

Lopulta liitto päättyi eroon, mustasukkaisuuden lisäksi oli henkistä väkivaltaa ja alistamista ym. Tämän jälkeen mies vahtasi mun tekemisiä mm. lapsilta kyselemällä, mun asunnon ohi lenkkeilemällä ja aina välillä ihan suoraan viestittelemällä ja soittelemalla. Nyt kun ollaan oltu 1,5v erossa, vaikuttaa hieman rauhoittuneen.

Todellakin, suosittelen lämpimästi hankkiutumaan eroon. Sitä ei edes tajua kuinka paljon on elämäänsä rajoittanut siinä pelossa että toinen suuttuu.

Lue tämä Hesarin juttu https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008637183.html?share=254aaed05395…

Toivottavasti ymmärrät tilanteen vakavuuden itsellesi. Vaimosi toimii väärin sinua kohtaan. Suojele itseäsi ja lähde, vielä kuin voit. Hän ei muutu, mutta sinä muutut, jos jäät.

Taidanpa lukaista tuon, on ollut ajatuksena monta kertaa. Hankalaahan tämä on, kun huomaa että toinen kärsii myös ja yrittää kertoa että ihan syyttä. Muutaman kerran olen tehnyt selväksi että lähden jos homma ei muutu, hetki meneekin hyvin kunnes taas alkaa. Oravanpyörä pyörii ja niinkuin aloituksessakin sanoin, kokoajan on sellainen hälytystila päällä että jospa saa kuulla tästä. Sitten jätät kertomatta vaikkapa sen kahvilla käynnin. Sama lopputulos kuitenkin olisi jos kertoisikin suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Taidanpa lukaista tuon, on ollut ajatuksena monta kertaa. Hankalaahan tämä on, kun huomaa että toinen kärsii myös ja yrittää kertoa että ihan syyttä. Muutaman kerran olen tehnyt selväksi että lähden jos homma ei muutu, hetki meneekin hyvin kunnes taas alkaa. Oravanpyörä pyörii ja niinkuin aloituksessakin sanoin, kokoajan on sellainen hälytystila päällä että jospa saa kuulla tästä. Sitten jätät kertomatta vaikkapa sen kahvilla käynnin. Sama lopputulos kuitenkin olisi jos kertoisikin suoraan.

Sieltähän se syy sitten löytyikin, miksi vaimo on mustasukkainen: jätät kertomatta sen kahvilla käynnin.

Niin. Kenen kanssa pitää salaa käydä kahvilla? Mitä muuta teet salaa?

Ihme säätäjä olet. Mitä täällä ruikutat kun kerran itse keittelet soppasi?

Minkä ikäinen olet, joku 30 teini-ikään jäänyt?

Vierailija kirjoitti:

Taidanpa lukaista tuon, on ollut ajatuksena monta kertaa. Hankalaahan tämä on, kun huomaa että toinen kärsii myös ja yrittää kertoa että ihan syyttä. Muutaman kerran olen tehnyt selväksi että lähden jos homma ei muutu, hetki meneekin hyvin kunnes taas alkaa. Oravanpyörä pyörii ja niinkuin aloituksessakin sanoin, kokoajan on sellainen hälytystila päällä että jospa saa kuulla tästä. Sitten jätät kertomatta vaikkapa sen kahvilla käynnin. Sama lopputulos kuitenkin olisi jos kertoisikin suoraan.

Mikä homma man? Miks sä et ole luotettava mies. Etkö tajuu, että naiset tarvii turvaa ja luottamusta että esim. seksi sujuu. Sussa täytyy olla jotain pelottavaa, kun toinen ei koe sua turvalliseksi.

Ootko joku addikti: porno, alko, pelaaminen, syöminen vai mikä miestä vaivaa?

Vähän aikaa sitten oli psykoterapeutin haastattelu, missä otsikkona jo oli, että konfliktin välttelijä on kaikista epäluotettavin puoliso.

Oletko miettinyt, että se että piilottelet ym. välittyy kyllä ilmapiiriin ja sen voi vaistota? Pahentaa vain ongelmaa. Teidän on puhuttava ja nuo neuvot ammattilaisen kanssa ovat erittäin kannatettavia.

Moni pariskunta on selvinnyt yhdessä mustasukkaisuudesta ja saanut läheisen ja onnellisen suhteen. Se vaatii vain sen työvaiheen, mikä teiltä kuulostaa kokonaan jääneen väliin. Erokortin heiluttelu on myös vallankäyttöä, tiesitkö? Se lisää suhteen turvattomuutta ja se taas pahentaa mustasukkaisuutta. Suhteestanne pitää saada turvallinen kummallekin. Hakekaa apua ja ottakaa vastaan. Kukaties tekin saatte läheisemmän ja onnellisen suhteen!

Ap, mitä te teette yhdessä vaimon kanssa, jos sulla on aikaa käydä yksin kahveilla? Onko teillä mitään yhteistä tekemistä, muuta kuin riitely?

Mä luulen, en tiedä, että sä olet itse jotenkin hukassa ja sun vaimo vaistoaa sen. Sitten hän reagoi kun ei saa susta mitään järkevää selitystä irti.

Ja se, että kerrot miten jätät kertomatta, niin kyllä siihen reagoisi aivan terve äinenkin nainen, että mikä tää juttu on kun mies salailee!

Sun pitää olla rehellinen, avoin, turvallinen naisellesi. Siten hänkin voi luottaa suhun ja teidän yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen.

Ja hei, kykenetkö sä oikeesti PUHUMAAN asioista vai ootko niitä suomiäijiä jotka murjottaa nurkassa tai vaan valittaa vauva-palstalla?

Katsos, tosimies puhuu ja pussaa, pikkujesset juoksee karkuun ja käy tupakalla nurkan takana salaa!

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-aviomies oli todella mustasukkainen. Ei tuollaisella avoimella tavalla kuten ap:n vaimo vaan hiljaisella, pelottavalla tavalla. En tiedä tutkiko koskaan puhelinta, ei ainakaan avoimesti. Tietokoneen pääkäyttäjänä on hyvinkin voinut päästä käsiksi tiedostoihini.

Meillä mustasukkaisuus ilmeni mm. niin että ei ikinä kieltänyt minua menemästä minnekään mutta jos menin, siitä seurasi aina mykkäkoulua ja murjotusta päiväkausia-viikkoja. Ei olisi tullut mieleenikään vaikkapa tanssia jonkun muun kanssa, muutamissa juhlissa erehdyin näin tekemään ja sitä jäätävää hiljaisuutta ja mulkoilua kesti aina pari viikkoa kerralla.

Sitten tilanne alkoi pahentua niin että en päässyt enää kauppaan yksin, jos erehdyin hänen nähden hymyilemään vaikka kaupan kassalla, siitä seurasi yön mittainen kuulustelu miksi hymyilin… kaikki kaverit olivat epäilyttäviä ja lopulta oli mustasukkainen myös naispuolisille ystäville, joiden kanssa käytiin välillä vaikkapa päivän retkellä toiseen kaupunkiin.

Lopulta liitto päättyi eroon, mustasukkaisuuden lisäksi oli henkistä väkivaltaa ja alistamista ym. Tämän jälkeen mies vahtasi mun tekemisiä mm. lapsilta kyselemällä, mun asunnon ohi lenkkeilemällä ja aina välillä ihan suoraan viestittelemällä ja soittelemalla. Nyt kun ollaan oltu 1,5v erossa, vaikuttaa hieman rauhoittuneen.

Todellakin, suosittelen lämpimästi hankkiutumaan eroon. Sitä ei edes tajua kuinka paljon on elämäänsä rajoittanut siinä pelossa että toinen suuttuu.

Jatkan tästä vielä että meillä mustasukkaisuuden taustalla oli mitä ilmeisimminkin miehen heikko itsetunto ja omat huonommuuden kokemukset. Lisäksi hänellä oli hyvin niukka historia seurustelun suhteen ennen meidän tapaamista, oli seurustellut kahden kanssa. Mulla taustalla kaksi pidempää ja kaksi lyhyempää seurustelua sekä pari yhden illan juttua. Puhuin niistä miehelle avoimesti ennen kuin alettiin seurustella ja se oli hänen omien sanojensa mukaan täysin ok. Toisaalta hän myös jossain kohtaa tunnusti että haluaisi harrastaa seksiä muidenkin kanssa ja oli siitä tietenkin päätynyt siihen johtopäätökseen että näin minäkin haluaisin tehdä.

Ikinä en häntä pettänyt, en tosiaan niiden parin kerran (jotka hän itse näki) jälkeen edes tanssinut muiden kanssa. Onnitteluhalaukset synttäreillä jäi nekin hyvin pieniksi ja pikaisiksi. Mutta tuo mitä joku sanoi että miksi jättää kertomatta jotain… niin, itselle muodostui niin orjallinen tapa esim. soittaa miehelle kun lähden töistä että meinaan soittaa sille vieläkin. Tunnollisesti raportoin kaikki kahvittelut, jos joku kävi hänen poissa ollessaan, kenet näin kauppareissulla jne. Aina vaan samaa murjotusta… jonka takia sitä sitten alkaa rajoittaa tekemisiään. Kaikessa. Lopetin mm. pitkäaikaisen uintiharrastuksen kun mies alkoi huomautella kuinka pervot miehet tuijottelee uimahallissa. Aloin pukeutua neutraalisti ja huomaamattomasti. Lakkasin meikkaamasta. En edes yrittänyt jutella kenenkään kanssa juhlissa tms.

Elin viimeiset 10v avioliitosta pystyyn kuolleena ja peläten sitä mistä se seuraavaksi suuttuu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidanpa lukaista tuon, on ollut ajatuksena monta kertaa. Hankalaahan tämä on, kun huomaa että toinen kärsii myös ja yrittää kertoa että ihan syyttä. Muutaman kerran olen tehnyt selväksi että lähden jos homma ei muutu, hetki meneekin hyvin kunnes taas alkaa. Oravanpyörä pyörii ja niinkuin aloituksessakin sanoin, kokoajan on sellainen hälytystila päällä että jospa saa kuulla tästä. Sitten jätät kertomatta vaikkapa sen kahvilla käynnin. Sama lopputulos kuitenkin olisi jos kertoisikin suoraan.

Mikä homma man? Miks sä et ole luotettava mies. Etkö tajuu, että naiset tarvii turvaa ja luottamusta että esim. seksi sujuu. Sussa täytyy olla jotain pelottavaa, kun toinen ei koe sua turvalliseksi.

Ootko joku addikti: porno, alko, pelaaminen, syöminen vai mikä miestä vaivaa?

Tai sitten nainen on vain luonteeltaan mustasukkainen sekopää. Tuo mustasukkaisuus on aika yleistä naisten keskuudessa. Itse on lopettanut useamman parisuhteen alun mustasukkaisuuden takia kun siihen ei ole ollut mitään syytä

Täytyykin muistaa tästä ketujsta kommentteja kun seuraavan kerran täällä joku nainen syyttää miestään mustasukkaisuudesta ja kääntää kaikki syyllisyys naisen niskaan

Pariterapiasta ei ole mitään hyötyä, jos toinen on mustasukkainen. Eli toisessa on vika.

T. Pariterapiassa käynyt syytön osapuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-aviomies oli todella mustasukkainen. Ei tuollaisella avoimella tavalla kuten ap:n vaimo vaan hiljaisella, pelottavalla tavalla. En tiedä tutkiko koskaan puhelinta, ei ainakaan avoimesti. Tietokoneen pääkäyttäjänä on hyvinkin voinut päästä käsiksi tiedostoihini.

Meillä mustasukkaisuus ilmeni mm. niin että ei ikinä kieltänyt minua menemästä minnekään mutta jos menin, siitä seurasi aina mykkäkoulua ja murjotusta päiväkausia-viikkoja. Ei olisi tullut mieleenikään vaikkapa tanssia jonkun muun kanssa, muutamissa juhlissa erehdyin näin tekemään ja sitä jäätävää hiljaisuutta ja mulkoilua kesti aina pari viikkoa kerralla.

Sitten tilanne alkoi pahentua niin että en päässyt enää kauppaan yksin, jos erehdyin hänen nähden hymyilemään vaikka kaupan kassalla, siitä seurasi yön mittainen kuulustelu miksi hymyilin… kaikki kaverit olivat epäilyttäviä ja lopulta oli mustasukkainen myös naispuolisille ystäville, joiden kanssa käytiin välillä vaikkapa päivän retkellä toiseen kaupunkiin.

Lopulta liitto päättyi eroon, mustasukkaisuuden lisäksi oli henkistä väkivaltaa ja alistamista ym. Tämän jälkeen mies vahtasi mun tekemisiä mm. lapsilta kyselemällä, mun asunnon ohi lenkkeilemällä ja aina välillä ihan suoraan viestittelemällä ja soittelemalla. Nyt kun ollaan oltu 1,5v erossa, vaikuttaa hieman rauhoittuneen.

Todellakin, suosittelen lämpimästi hankkiutumaan eroon. Sitä ei edes tajua kuinka paljon on elämäänsä rajoittanut siinä pelossa että toinen suuttuu.

Jatkan tästä vielä että meillä mustasukkaisuuden taustalla oli mitä ilmeisimminkin miehen heikko itsetunto ja omat huonommuuden kokemukset. Lisäksi hänellä oli hyvin niukka historia seurustelun suhteen ennen meidän tapaamista, oli seurustellut kahden kanssa. Mulla taustalla kaksi pidempää ja kaksi lyhyempää seurustelua sekä pari yhden illan juttua. Puhuin niistä miehelle avoimesti ennen kuin alettiin seurustella ja se oli hänen omien sanojensa mukaan täysin ok. Toisaalta hän myös jossain kohtaa tunnusti että haluaisi harrastaa seksiä muidenkin kanssa ja oli siitä tietenkin päätynyt siihen johtopäätökseen että näin minäkin haluaisin tehdä.

Ikinä en häntä pettänyt, en tosiaan niiden parin kerran (jotka hän itse näki) jälkeen edes tanssinut muiden kanssa. Onnitteluhalaukset synttäreillä jäi nekin hyvin pieniksi ja pikaisiksi. Mutta tuo mitä joku sanoi että miksi jättää kertomatta jotain… niin, itselle muodostui niin orjallinen tapa esim. soittaa miehelle kun lähden töistä että meinaan soittaa sille vieläkin. Tunnollisesti raportoin kaikki kahvittelut, jos joku kävi hänen poissa ollessaan, kenet näin kauppareissulla jne. Aina vaan samaa murjotusta… jonka takia sitä sitten alkaa rajoittaa tekemisiään. Kaikessa. Lopetin mm. pitkäaikaisen uintiharrastuksen kun mies alkoi huomautella kuinka pervot miehet tuijottelee uimahallissa. Aloin pukeutua neutraalisti ja huomaamattomasti. Lakkasin meikkaamasta. En edes yrittänyt jutella kenenkään kanssa juhlissa tms.

Elin viimeiset 10v avioliitosta pystyyn kuolleena ja peläten sitä mistä se seuraavaksi suuttuu…

Tässähän kuvaat parisuhdeongelmaa, et vain miehen ongelmaa. Selvää myös, että te(kään) ette hakeneet apua jo varhain?

Hakekaa ihmiset apua! Väkivaltaisesta suhteesta totta kai pitää lähteä.

Oletteko huomanneet, että parisuhteessa se mustasukkainen osapuoli sallii itselleen pieniä "vapauksia"?

Sinulle, joka jatkoit viestiäsi. Minulla on ihan samanlainen tilanne, jos kerrot rehellisesti asiat on luvassa syyttelyä ja mielipiolisia strategioita tapahtuman todellisesta luonteesta. Sitä jättää silloin herkästi kertomatta pienimmät, omasta mielestä vähäpätöiset asiat. Ja niille jotka olettaa etten osaa puhua, olette väärässä. Puhun tunteista oikein mielellään, mutta niinkuin jo aloituksessa kerroin ei keskustelut ja puhuminen oikein luonnistu kun toinen on jo tiloissaan ja syyttelee taukoamatta.

Mielenkiintoisia näkökulmia kommentoijilla täällä on, näinkin lyhyen kertoman perusteella. Ihan varmasti on niin että minussa ja tavassani toimia on paljonkin parantamisen varaa, mutta kysymys kuuluu, mihin saakka?