Mistä olet kateellinen? Miksi? Kenelle (sukulainen, kaveri, tutun tuttu)?

Olen varmasti ikuisesti kateellinen (ja samanaikaisesti tosi surullinen) kaikille niille, joilla on rakastava, hyvä, osallistuva isä elämässään. Oma "isäni" on narsistinen ja väkivaltainen pahan ilmentymä. Ja tätä asiaa en pysty itse omalla toiminnallani ja teoillani muuttamaan, yritän vaan unohtaa faktat ja esittää että kaikki on elämässäni hyvin vaikka en koskaan ole kokenut minkäänlaista isän rakkautta. Minusta puuttuu palanen koko elämäni ajan. Helpompaa jos isä olisi vaikka kuollut.

Vanhemmalle serkulleni, joka sai ostettua pilkkahintaan äitini osuuden isovanhempiemme mökistä. Äiti oli liian kiltti ja itse olin silloin niin nuori etten ymmärtänyt.

Tai "kumpa minullekin kävisi joskus noin" :)

Itse en ole koskaan ollut sillä tavoin kateellinen kenellekään, kuten kateus yleensä mielletään. Olen tyytyväinen elämääni ja iloinen saavutuksistani ym. 

Eikä se ole keneltäkään pois jos haaveilee jotakin sellaista mitä on toisella kun se ei millään tavoin hallitse elämää eikä tee omasta huonompaa. :)

Ootte todella tosikkoja täällä ja niin niin pyhiä, että! ;D 

Monet aloitukset vaan puhuu ihan eri kieltä. Aivan sama. Te käsititte tän just niin kun ei pitänyt. Vissiin niin pelottava aihe.

Olen koska jotkut saavat kalliita lastenvaatteita :(

Omalle miehelleni hyvällä tavalla kateellinen. MIten se osaa aina uusienkin ihmisten edessä olla niin luonnollinen, hauska ja oma itsensä? Saa kaikkia ihmiset hurmattua ja säteilee charmia. Olisinpa itse edes puoliksi samanlainen.