Sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivänä kaupassakäynti on yhtä helvettiä

Oletko kokeillut tehdä näin: käy mahdollisimman pienessä kaupassa, käy sellaisena ajankohtana, jolloin kaupassa on mahdollisimman vähän porukkaa. Ainakin meidän kylän kaupoissa on hiljaisinta tiistai- ja torstaiaamuisin. Ei ole jonoja ollenkaan, ihanaa kun saa olla ihan rauhassa. Nosta käteistä rahaa ja maksa sillä, ei tarvitse jännittää kortin kanssa. 

CBD-öljystä voi olla apua myös, monelta olen kuullut, että auttaa. Itse otan sitä illalla ja pääsen paljon nopeammin uneen ja nukun paremmin. 

Ketään ei kiinnosta kenenkään käsien tärinä. Sehän voi olla joku sairauskin. Itse en tekisi mitään johtopäätöksiä käsien tärinästä.

Narkkariksi ajattelisin jos ulkonäöllisesti näyttäisi siltä.

Ahdistuksessa on se inhottava puoli, ettei siitä pääse eroon kuin altistumalla ahdistusta aiheuttavaan asiaan. En suosittele, että alat rajoittamaan elämääsi esim. käymällä ostoksilla vain tiettyyn kellonaikaan, käyttämällä vain itsepalvelukassaa, pukeutumalla aina hattuun, aurinkolaiseihin ja maskiin tms. Ahdistuksella on paha tapa löytää uusi kohde, jolloin elämästäsi tulee yhä rajoittuneempaa, jos juurisyyhyn ei puututa.

Itsesi altistamiseksi voisit ottaa esimerkiksi tavoitteeksi, että joka kerta käydessäsi kaupassa maksat ostokset näppäilemällä tunnusluvun vaikkei tarvitsisi. Kun olet tehnyt tätä muutaman viikon, on ahdistuksesi taso varmasti laskenut huomattavasti.

Missä ihmisiä, siellä ahdistus. Mitä enemmän ihmisiä, sen pahempi.

Pieni ja ahdas kauppa on kamala ilman muita asiakkaitakin, ei siellä pääse mihinkään väliin "piiloon", vaan ulos on päästävä nopeasti.

En minä vaadi, että kaikki ymmärtäisi täysin mistä on kyse, mutta en kaipaa siitä kiusaamistakaan. Kun joku sulle tästä avautuu etkä ymmärrä, sano ihan rehellisesti ettet ymmärrä mutta älä pilkkaa äläkä vähättele.

Ei se todellakaan läheskään aina mene niin, että "sitten vain harjoittelet niitä sosiaalisia tilanteita ja otat pari pilleriä". Vähän kärjistäen, olisitko pakottanut sotaveteraanin takaisin rintamalle parantaaksesi sodan kauhujen tuoman PTSD:n? Joillain se toimii, joillain ei, me ollaan kaikki erilaisia, eikä meitä voi samaan muottiin laittaa vaikka kuinka joku sitä haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Pienissä kunnissa ongelma ei poistu kokonaan, vaikka ei pelkäisi sosiaalisia tilanteita. Nimittäin osa ihmisistä on sellaisia kyttääjiä eli muistavat mitä kukin on ostanut, milloin, millaiseen autoon menee, millaiset vaatteet, lapset, kaverit kaikki sellaiset jutut mitä voi mahdollisesti saada selville kauppareissun aikana.

Eikö teitä huoleta yhtään nämä tuntemattomat ihmiset, jotka tietävät teistä niin paljon, mutta te ette tiedä heistä mitään? Mitä he niillä tiedoilla tekevät? Juoruilevat keskenään?

Joku voi tähänkin sanoa, että ei voi olla mahdollista, mutta jaan samoja ajatuksia myös itse. Kun nuorempana kiusattiin niin se lähikauppa oli ainakin heti pois laskuista, kun siellä aina joku ikävä tyyppi tietysti samaan aikaan. On minulle silti vielä aikuisenakin naurettu kaupassa esim äänestäni (selostin jotain toiselle) sekä kävelytyyliäni nuoret matkivat ja nauroivat toisilleen. Kävelen ihan normaalisti, mutta pitkä askel. Mietin vaan tämän jälkeen niitä joilla oikeasti jokin vamma tai sairaus niin kuinka ikävää pilkkaa he saavat. Maailma on julma paikka monesti. Samoin joku sanoo ettei saisi välittää, mutta kyllä se silti satuttaa välillä. Minun vaatteitani (ihan tavallisia) on myös arvosteltu ja joskus joku nuori on kuvannut ja olen varma tästä, koska sen huomasi selvästi ja puhuivat minusta. En keksi tätä vaan tämä on totta. Joskus täällä on ketjuja aiheeseen liittyenkin ollut. Iso kauppa ja eri paikkakunta missä ihan eri kaupat ovat joskus kivaa vaihtelua. Olen rennompi jos olen esim reissussa muualla. Joskus se tuttu kauppa taas ahdistaa enemmän.

Tilaa ruuat kotiin ja kirjoita tilaukseen, että jättäkää laatikko oven taakse. Tadaa.

Muistan teininä kun kaverini ei halunnut käydä Citymarketissa, kun siinä tuulikaapissa oli aina istumassa ja ilveilemässä koulun teinipoikia. Kaverini isä oli sitten valittanut Citymarkettiin ja pojat saivat huutia. Eli jos on muita häiriköiviä asiakkaita, kannattaa kertoa kauppiaalle.

Vierailija kirjoitti:

Siihen tottuu kun tekee vaan säännöllisesti, muuta keinoa voittaa ahdistus ei ole, se ei ole helppoa, mutta kannattavaa sun oman elämänlaadun kannalta.

Montako kuukautta tai vuotta ahdistuksen siedättämiseen menee?