Millä mielellä teidän koirat on?

Meillä koirat vetää myrskyhepuleita pihalla umpihangessa. Naurattaa kun ne on niin riemuissaan tästä järkystä kelistä kun tuulee niin, että meinaa pää lähteä irti. Ja tyypit vaan juoksee, kisailee ja nauttii lumipyrystä. Tulee itsekin hyvälle tuulelle.

Joo, myrsky. Meidän koiralle se käy - tiettyyn rajaan asti. Ja se raja on siinä, jos korvat ei pysy enää alhaalla ja lunta sataa korviin. Se ei käy.

Eli tässä on nyt vedetty sitten kohtalaisessa tuulensuojassa ja pienessä tuiskussa, mutta aukealle ei ole asiaa. Hitsit mitä hepulia kun piti purkaa energiaa siinä parin-kolmensadan metrin matkalla edes takaisin (minä siis lähinnä seistä tönötin paksun talvitakkini suojassa ja koira veti hepuliravia eees taaaas; oma pihatie niin ihan rauhassa saa olla irti). Mut ei kyllä tarvinnut tänään pidemmälle lenkille lähteä, ei edes tädille asti. Tädillä on jemmassa namia ja sitä pitää käydä kerjäämässä joka ilta, mutta ei sitten tänään.

Aamu alkoi tavanomaiseen tapaan kissojen ja koiran lenkityksellä, kissat kyllä oikaisivat! Se ei koiraa haitannut, kun matkan varrella oli ketun jälkiä. Aamulenkin jälkeen alkaa mun työpäiväni, ja koirahan nukkuu sitten sujuvasti taukoihin asti. Se on nyt kaksi ja puoli vuotta ollut etätyössä mun kanssa, ja on kehittänyt oikein kunnon läheisriippuvuuden ja eroahdistuksen. Ei auta, vaikka kaikki muut ovat kotona, jos olen parin päivän työreissulla, niin raukka on ihan maassa.

Mutta nyt on siis käyty myrskystä nauttimassa (ja pissalla), jahdattu kissoja sisätiloissa ja ruinattu namia kissoille ja itselleen, niin nyt on hyvä rauhoittua. Tänään ei varmaan voi katsella jänistä pihassa, luulen, että se ei tuonne umpihankeen tule.

Tarjoilin iltapalaksi raakapullia, lohta. Ei tykännyt. Päästin vielä ulos ja nyt huutaa terassilla vaikka ketään ei näy. Ei suostu menenään hankeen pissalle joten näytti lorottavan mun terassiruukun juureen.

Jos pitäisi arvata mitä koirani miettisi tästä ilmasta niin varmasti olisi pihaulkoilut nyt jääneet. Olisi seissyt terassin ovella ja katsonut ihmetellen ulos päin, että tuonneko pitäisi mennä. Olisimme varmasti silti lenkillä käyneet. Tykkäsi lenkkeilystä, mutta sää tänään olisi ollut jo vähän liikaa vanhukselle. Oli tälläisellä säällä mantteli päällä.

Tapana oli myös haukkua tuulessa ja purnata säätä jos oikein satoi ja tuuli. Silloin oli kiire kotiin päin ja oikein niska kenossa puski eteenpäin, että mentäisiin mahdollisimman nopeasti. Ei tykännyt myöskään jos korvat nousivat tuulessa ylös. Oli tuulisella päällä riehakas ja onnistui esim pyörittämään iso pallo lelua jossa naru. Pyöritti sitä kuin moukaria pyörien ympäri. Illalla nukkui proto alla kippurassa. Ikävä omaa dobermannia.

Kaikki makoilevat sängyssä mun vieressä, kun ollaan jo aamuvirkkuina käymässä nukkumaan tähän aikaan.

Yksi koirista on eläinsuojelun kautta ja sitä on pahoinpidelty edellisessä kodissa. Ollaan nyt tehty reilu kaksi vuotta töitä sen eteen, että uskaltaisi luottaa siihen etten satuta sitä. Tänään sitten vahingossa astuin koiran tassun päälle ja kyllähän sen maailma siitä järkkyi. Nyt on vissiin asiat paremmin, kun tuli ihan mun kylkeen kiinni nukkumaan ja alkaa heiluttamaan häntää jos hymyilen sille.

Oli masentuunempi kun en ehtinyt lenkkeillä ja taas viimeaikoina koko ajan menossa, vaatimassa ja tuhahtelemassa. Terrieri.