Tekee mieli leipäressua!

On tuttu lapsuudesta.Meillä äitini teki usein kuivuneista leivän kannikoista.Mitään ei heitetty pois.Ihan pääruokana söimme leipäressua.

Jos sitä myytäisi nimellä Butterbread whit milk Starbuksissa niin jo vain maistuisi Teineille!

Hei me mennää syömää Budskuu Buksii! Siis OMG on hyvää.

Onko Kainuusta alunperin?

Ikinä maistanutkaan... Ja oon sentäs 46 v.

Hyi kun jotkut laittaa juustoakin siihen sekaan.

Minä söin sitä lapsena ja oli hyvää, Toinen vaatimaton herkkuruoka oli perunapuuro,sitä sanottiin Inkoon puuroksi. Vanhempani ovat kotoisin Uudeltamaalta, toinen Lopelta, toinen Vihdistä.

Hei, tyhmä kysymys tästä leipäressusta kun alkoi kiinnostaa.

Pitäisikö ruisleipä olla palasina vai yhtenä kokonaisena (toispuoleisena) palana?

Kun kuvitelen maitoa kaadettavan pannulle, luulisi sen palavan pohjaan ikävästi ja kärisevän. Näinkö ei silti käykään?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 00:14"]

Hämmästyin vain niitä ohjeita kun googlettelin: aivan outoja vanukkaita, puuroja ja pöperöitä! Minusta leipäressu on maitoon voissa käristetyistä kuivista ruisleipäpaloista tehty keitto. Maustettu vain voilla ja suolalla. Onko tuttu ollenkaan?

Se on mururessua, eikä mitään leipäressua.

Leipä viipaleina. Ja mikään ruispuikula ei käy, vaan pitää olla ihan oikeaa ruisleipää. Eikä maito kärise tietenkään jos et ihan täysillä liettä pidä. Ja tosiaan, hirveän hyvää on.

Perunavelliinkin kuuluu ruisleipäkuutiot... Tuo leipäressu on minulle täysin vieras, mutta houkutteleva!

Mä oon kaikkiruokainen ja maistan innolla uusia ruokia, mutta tuo kyllä kuulostaa sellaiselta, että en välttämättä haluaisi suuhuni laittaa :D

Leipäressua ja sammakonkutukeittoa, kutukeittoa tehdään helmisuurimoista :)

Mururessua meillä itä-suomessa :)

Isä on Kuusamosta ja pienenä syötiin leipäressua. Muistaakseni hän teki sen ruisleivästä ja vedestä puuroksi, saattoi laittaa maitoakin, en muista ja iso voinokare päälle, nam! Ja kampanisut, nam!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:54"]

On tuttu lapsuudesta.Meillä äitini teki usein kuivuneista leivän kannikoista.Mitään ei heitetty pois.Ihan pääruokana söimme leipäressua.

[/quote]Joo niin meilläkin, mutta meillä siihen ei laitettu maitoa(kuulostaa ....kamalalta) Vaan ihan vettä sen verran kun tarvitsi ja sitten sitä voita. Oli kyllä hyvää. pitäisi ihan yrittää joskus tehdä:)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 19:17"]

Hei, tyhmä kysymys tästä leipäressusta kun alkoi kiinnostaa. Pitäisikö ruisleipä olla palasina vai yhtenä kokonaisena (toispuoleisena) palana? Kun kuvitelen maitoa kaadettavan pannulle, luulisi sen palavan pohjaan ikävästi ja kärisevän. Näinkö ei silti käykään?

[/quote]Leipä pitäisi olla limppua ja kuivaa. Yleensä siihen käytettiin kuivia leivän kantoja. Meillä äiti vain liotti ne vähässä vedessä ja sitten niitä keitettiin ja lisättiin voita. Meillä niitä ei paistettu voissa ennen keittämistä,eikä keitetty maidossa vaan vedessä.Eli AP:n tapa on ollut toinen kuin meillä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 20:36"]

Isä on Kuusamosta ja pienenä syötiin leipäressua. Muistaakseni hän teki sen ruisleivästä ja vedestä puuroksi, saattoi laittaa maitoakin, en muista ja iso voinokare päälle, nam! Ja kampanisut, nam!

[/quote]Kampanisut on muuten tosi hyviä. Kiitos kun muistutit:) Täytyypä tehdä t:nainen Keski-Suomesta

Kampanisuja yritin kerran tehdä jonkun keittokirjan ohjeella. Ilmeisesti epäonnistuin kun eivät maistuneet hongalta, ei haavalta.
Onko hyvää ohjetta?

Nam. Ruisleipää (ihan sitä perinteistä) paistetaan ensin voissa molemmin puolin. Sen jälkeen lisätään maito (mieluummin suoraan tonkasta) ja annetaan kiehua kasaan niin että leipäviipale pehmenee, maustetaan suolalla ja koko komeus kumotaan lautaselle, pannulta maidot mukaan..

Nam..=)

YÄK