Ahdistaa
Hei!
Pyytäisin teiltä apua/ neuvoja/ mielipiteitä hieman kinkkiseen, monimutkaiseen juttuun.
Olen ammattikoulua käyvä 19 vuotias nuori nainen ja seurustellut nyt tasan 1v ja 4kk samaa koulua käyvän, minua vuoden vanhemman henkilön kanssa. Hän on ihana ja rauhallinen ja mukava. Mutta kun jotakin vakavempaa käy, hän romahtaa tyystin. Ei kuuntele juuri ollenkaan mitä sanotaan ja jos kuuntelee, sanoo vaan "joo joo" ja jatkaa sitä tunnin päästä. Tai sitten hän vetää helposti herneet nenään ja kun se tapahtuu, täytyy olla 2 henkilöä paikalla pitelemässä ettei tee hölmöyksiä.
Ja siis asiani koskee nyt sitä, että sain kuulla viimeviikon maanantaina, että yksi nainen toiselta linjalta kuin missä me olemme poikaystävän kanssa, on ihastunut poikaystävääni. Se ei tietenkään ollut kamala asia, mutta häiritsevä. Poikaystävää se ilmeisesti haittasi sitäkin enemmän, sillä tämä oli laittanut kaverillemme viestiä, että "Voitko laittaa ****lle viestiä että jättää mut ja mun tyttöystävän rauhaan?". Tämähän tapahtui, jolloin tämä kyseinen nainen otti siitä hirmuisen älämölön ja koetti monesti tulla puhumaan meille, mutta me vain kävelimme pois, sillä minä pelkään huutamista ihan ylitsepääsemättömästi, niin paljon, että menee ihan paniikkikohtauksen puolelle. Poikaystäväni taas ajatteli ettei asiasta ollut mitään puhumista kun oli selvää, että so what?
Päivä tästä eteenpäin, sain kuulla että kyseinen nainen oli vienyt asian VERSO:n asti. (vertaissovitteluun) ja syynä oli että poikaystäväni olisi muka ihastunut tähän naiseen, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tämä hakupyyntö Versoon oltiin hylätty, koska se ei ollut kunnollinen syy ja koko koulu tietää, että me poikaystävän kanssa ollaan erottamattomat ja ollaan oltu niin kauan yhdessä, että ei voi olla mahdollista tällaiseen.
2 pvää myöhemmin korviin kantautui, että kyseinen nainen oli puhunut suureen ääneen yhteisissä taukotiloissa kuinka minun poikaystäväni olisi ihastunut häneen ja että asia olisi pitänyt saada versoon. Tämän lisäksi tämä henkilö tuli meidän eteen, tuijotti ennen kuin korottaen ääntä sanoi "Mä en ole ollut iskemässä sua" ja siinä tilanteessa minä lähdin pois, koska paniikkikohtaus oli iskemässä ja poikaystävä tuli perässä, koska tiesi että nyt mut täytyi saada suljettuu tiukkaan halaukseen, jotta rauhotun. Kun rauhotuin, tämä kyseinen nainen oli lähtenyt paikalta suureen ääneen huutaen poikaystäväni nimellä jotakin, mistä en tiedä vieläkään mitään. Myöhemmin iltapäivällä minun ja poikaystäväni yhteinen kaveri tuli juosten ruokalasta ja kertoi että kyseinen, ärsyttävä nainen oli uhannut mennä viemään asian poliisille asti. Tässä vaiheessa poikaystäväni kiristeli hampaita ja jouduin kaverin kanssa pysäyttämään tämän, mutta mies vain tönäisi pois tieltä ja lähti marssimaan sisälle. Juoksin kaverin kanssa perässä saatiin lopulta rauhoitettua tilanne kertomalla, että tuskin poliisit tähän sekaantuisi, kun oli pelkästä riidasta kyse.
muutama tunti myöhemmin kerrottiin asiasta opettajalle, joka naureskellen sanoi, että on aika epätoivoista ja lapsellista toimintaa, kun kerran uhkailemaan on ruvennut. Ohjeeksi on annettu antaa asian olla ja olla ottamatta mitään kontaktia koko tyyppiin tai tämän yhtä ärsyttävään kaveriin. Se kuulosti helpolta, mutta siihen se helppous jäikin koska yhteinen kaverimme tuli jatkuvasti kertomaan lisää asioita, mitä oli kuullut. Sanoin tälle suoraan, että pitää juorut itsellään, sillä se pahentaa tilannetta. Mutta tämä kyseinen nainen on toista kertaa uhannut poliiseilla, tähän ei noteerattu mitenkään.
Tänään, joskus kymmenen aikaan aamusta lepuutin päätä poikaystävän olalla ja aukaisin silmiä kun olin nukahtaa. Huomasin tämän kyseisen naisen seisovan edessämme ja vaati saada vastausta johonkin asiaan, mitä en kuullut koska minulla oli musiikit korvilla. Lopulta tämä huusi niin lujaa kun kurkusta lähti käytävällä missä oli ihmisiä "Mä en ole ikinä ollut iskemässä sua, usko jo!" jolloin minä nousin seisomaan, poikaystävä yritti pitää kiinni, mutta repäisin itseni irti ja lähdin hengitys nopeana pois paikalta. Paniikki iski äysillä ja kovaa ja voimalla, jolloin poikaystävä ja meidän kavereista muutama tuli perään. Tällä välin muutama koulun oppilas oli kyseiselle naiselle, että "voitko jättää noi kaks rauhaan? etkö voisi jättää asiaa sikseen kun se on ihan turha ja käsitelty juttu" mutta ei. Tämä jatkoi huutamista vielä poistuttuaan. Mulla meni ehkä kolme-viisi minuuttia siihen että vollotin, tärisin ja yritin rauhoittua saamastani paniikkikohtauksesta ennen opettajien tuloa. Kerroin tästä välikohtauksesta, mutta siihen ei reagoitu.
Miten jatkossa kannattaa tehdä? Mitä mieltä olette tilanteesta? Mua ahdistaa ihan helvetisti se, että tämä eräs henkilö ei suostu jättämään asiaa sikseen, ei kuuntele järkipuhetta, on ollut monessa puhuttelussa mutta jatkaa edelleen ja tietää, että mun lähellä ei saa huutaa, koska pelkään sitä ihan hirveästi.
Olen neuvoton. Poikaystäväni on asiasta hyvin harmissaan ja kärsii tilanteesta, samoin kuin minä, vaikka yritän olla rohkeampi ja varmempi osapuoli, mutta en jaksa kauaa.
Irtoaisiko teiltä neuvoja? Mielipiteitä? Kiitos etukäteen vastauksista ja anteeksi jos tuli pitkä. Piti saada purkautua edes johonkin!
Kommentit (4)
Sun pitää saada sun itsetuntoa hieman paremmaksi, uskon että on ahdistavaa mutta älä reagoi noin voimakkaasti. Vaikuttaa vähän siltä että otat tuosta hieman liikaa itseesi. Älä välitä, tuo nainenhan itsestään tosi nolon tekee :) tsemppiä.
En osaa auttaa pinnalla olevaan ongelmaasi mutta jos et vielä käy psykologilla/terapeutilla oman huutamisongelmasi takia niin mene. Huutamista tulee aina vastaan ja sinun olisi parasta käsitellä ongelmaasi luotettavan henkilön kanssa. Tsemppiä elämääsi!
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 01:28"]
Sun pitää saada sun itsetuntoa hieman paremmaksi, uskon että on ahdistavaa mutta älä reagoi noin voimakkaasti. Vaikuttaa vähän siltä että otat tuosta hieman liikaa itseesi. Älä välitä, tuo nainenhan itsestään tosi nolon tekee :) tsemppiä.
[/quote]
Mulla on hyvä itsetunto, olen itsevarma, mutta en ymmärrä miksi turhaan edes panikoidun. Se ei ole ollut minulla kauaa ja tullut muutama vuosi takaperin näin rajuksi. Taustana luultavasti lapsuuskaverin äiti koska tämä oli säikäyttänyt minut pahanpäiväisesti pienenä jolloin olin alkanut pelätä huutamista siitä hetkestä lähtien. Olin ollut tuolloin 8v. Ja muutenkin olen ollut pienenä hyvin herkkä. Nyt kun miettii, olen aina itkenyt ja pelännyt huutamista, ihan aina. Mutta nyt tästä on tullut ihan ongelma.
En ole miettinyt psykologia/ terapeuttia koska ajattelin että ei se kuitenkaan miksikään muutu. Toimintaterapiassa olen ollut, mutta peruskouluiän kiusaamisen vuoksi. Se ei tuntunut tehoavan. Pitääpi miettiä joskus uudestaan.
Kiitos kun vastasitte ja kiitos kun jaksoitte edes lukea tuon minun romaanin! :D
Lisäksi nyt tilanteeseen on tullut tämän kyseisen naisen kaveri joka on väittänyt että minä, minun kaksi kaveria olisimme haukkuneet häntä huoraksi ja kertonut sen jopa poikaystävälleen ja tämän poikaystävä olisi muka vienyt sen rehtorin korviin. Emme uskoneet tätä koska olisihan siitä jo tullut jo jotain sanomista. Tosin, kaveri joutui tämän takia VERSO:n. Tilanne on jo tarpeeksi suuri, joten mitä tässä voi enää tehdä?