Lue keskustelun säännöt.
Sisältyykö mielestäsi toisen ihmisen rakastamiseen se, että on valmis uhraamaan henkensä toisen puolesta?
05.04.2022 |
Jos kumppanisi sanoo sinulle että rakastaa sinua, oletatko että tämä rakkaus pitää sisällään myös sen että kumppanisi olisi siis myös valmis vaikkapa ottamaan luodin puolestasi?
Eli jos suhde ensin on ihastumisvaiheessa, ei voi sanoa olevansa rakastunut. Sitten kun ihastuminen syventyy rakkauteen, mitä se rakkaus siis on? Mitä se pitää sisällään, mitä se tarkoittaa?
Voiko siis sanoa kumppanille, että rakastan sinua, mutta vaikka sanoo näin, ei kuitenkaan tarkoita että olisi valmis uhraamaan jopa oman henkensä sen rakastetun puolesta?
Tunne siitä että haluaisi jopa uhrata oman henkensä toisen pelastaakseen, olisi siis oma erillinen tunteensa, eikä rakkauteen tai rakastamiseen liittyvä.
Kommentit (19)
Minä en kyllä voi kuvitellakaan sanovani kenellekään muulle kuin lapsilleni että uhraisin henkeni heidän puolestaan. Ja myös tekisin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskeeko tämä uhrautuminen yleisesti vain omia lapsia? Eikö vaikkapa oman sisaruksensa tai oman kumppaninsa puolesta olisi valmis kuolemaan?
Ei sisälly. Kumppani ei ole oma lapsi. Kumppani on täysin irrallinen aikuinen ihminen joka on omasta halustaan elämässäsi ja tämä halu voi muuttua milloin tahansa. Et ole missään velvollisuudessa jonkun toisen ihmisen velvollisuuteen.
Ennenkuin saimme lapsia, pelastin kerran kumppanini hengen oman henkeni kaupalla. Olin silloin kyllä todella rakastunut. Nykyään en ehkä lasten takia viitsisi enää riskeerata, vaikka haluaisinkin.
En tietenkään uhrautuisi kenenkään muun kuin oman lapseni puolesta. Tuskin kukaan muukaan, ainakaan täysjärkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellä sisältyy, kenellä ei. Itselläni ei, enkä pitäisi puolisoanikaan ihan täyspäisenä jos hän olisi valmis kuolemaan puolestani.
Lasten puolesta kuolemisessa on evolutiivisesti järkeä, sillä omien geenien jatkumisen voisi turvata uhrautumalla tietyssä tilanteessa. Kumppanin puolesta kuolemisessa ei ole järjen hiventä.
En tiedä. Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että lasteni puolesta olen valmis vaikka kuolemaan. Ja oletan, että mieheni ajattelee samoin. Mutta jos meillä ei olisi lapsia, ajattelisinko ehkä samoin silloin miehestäni? Vaikea sanoa, ehkä nuorempana jossain suurimmassa rakkaudenhuumassa olisin voinut ajatella. Mutta en ehkä enää, vaikka miestäni rakastankin ja hänen kanssaan haluan elämäni jakaa. Jotenkin rakkaus lapsiin on niin eri luonteista, täysin pyyteetöntä ja kyseenalaistamatonta. Toivottavasti kukaan meistä ei koskaan joudu miettimään tällaisia tositilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään uhrautuisi kenenkään muun kuin oman lapseni puolesta. Tuskin kukaan muukaan, ainakaan täysjärkinen.
Moni on henkensä kaupalla mennyt pelastamaan lemmikkiään. Voineeko pitää täysjärkisinä.
Eihän sitä voi varmasti tietää, jos ja kun ei tuollaista tilannetta tule vastaan. Luulen, että toiminta lähtee silloin aika selkäytimestä. Kuvittelisin kuitenkin, että sekä minä että mieheni ottaisimme luodin toisen puolesta. Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, ei lapsia. Lapset varmaankin muuttaisi skenaariota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenellä sisältyy, kenellä ei. Itselläni ei, enkä pitäisi puolisoanikaan ihan täyspäisenä jos hän olisi valmis kuolemaan puolestani.
Lasten puolesta kuolemisessa on evolutiivisesti järkeä, sillä omien geenien jatkumisen voisi turvata uhrautumalla tietyssä tilanteessa. Kumppanin puolesta kuolemisessa ei ole järjen hiventä.
Rakkaus on itselleni järjen tuolle puolen ulottuva alue. Kun lapsia ei ole, puolisoni on elämäni tärkein henkilö. Siis itseni lisäksi tietenkin, mutta en pystyisi elämään itseni kanssa, jos en olisi suojellut rakkaintani.
Ei missään nimessä! Mitä rakkautta tuo edes olisi? Kuulostaa häiriintyneeltä mielestäni, joku melodramaattinen Romeo ja Julia -satu.
Toisen hengen pelastaminen on lisäksi vielä täysin eri asia kuin toisen puolesta kuoleminen. Hädänalaisen pelastaminen kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin, miekkaan heittäytyminen ei.
Lasten suojeleminen erikseen, vaikka ihan heti ei tule mieleeni tilannetta, jossa lapsen hengen voisi pelastaa vapaaehtoisesti kuolemalla itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä sisältyy, kenellä ei. Itselläni ei, enkä pitäisi puolisoanikaan ihan täyspäisenä jos hän olisi valmis kuolemaan puolestani.
Lasten puolesta kuolemisessa on evolutiivisesti järkeä, sillä omien geenien jatkumisen voisi turvata uhrautumalla tietyssä tilanteessa. Kumppanin puolesta kuolemisessa ei ole järjen hiventä.
Rakkaus on itselleni järjen tuolle puolen ulottuva alue. Kun lapsia ei ole, puolisoni on elämäni tärkein henkilö. Siis itseni lisäksi tietenkin, mutta en pystyisi elämään itseni kanssa, jos en olisi suojellut rakkaintani.
Suojeleminen on eri asia kuin puolesta kuoleminen, kuten joku juuri sanoikin. Todellakin suojelen ja puolustan miestäni (mekin olemme lapsettomia), mutta kuolemaan en suostuisi. Ei hänen elämänsä ole yhtään sen arvokkaampi kuin minunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä sisältyy, kenellä ei. Itselläni ei, enkä pitäisi puolisoanikaan ihan täyspäisenä jos hän olisi valmis kuolemaan puolestani.
Lasten puolesta kuolemisessa on evolutiivisesti järkeä, sillä omien geenien jatkumisen voisi turvata uhrautumalla tietyssä tilanteessa. Kumppanin puolesta kuolemisessa ei ole järjen hiventä.
Rakkaus on itselleni järjen tuolle puolen ulottuva alue. Kun lapsia ei ole, puolisoni on elämäni tärkein henkilö. Siis itseni lisäksi tietenkin, mutta en pystyisi elämään itseni kanssa, jos en olisi suojellut rakkaintani.
Suojeleminen on eri asia kuin puolesta kuoleminen, kuten joku juuri sanoikin. Todellakin suojelen ja puolustan miestäni (mekin olemme lapsettomia), mutta kuolemaan en suostuisi. Ei hänen elämänsä ole yhtään sen arvokkaampi kuin minunkaan.
Jos skenaario olisi sellainen, että suojellakseni joudun itse kuolemaan, tekisin sen. Samaa mieltä elämien samanarvoisuudesta. Juuri siksi olisin valmis menettämään omani. Meillä on erilaiset arvot tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos puolisoni kimppuun kävisi joku tai kotiimme tunketuisi joku ja väkivaltaa käyttäisi, niin minulla on sellainen refleksi, että siinä saattaisi menettää henkensä se hyökkääjä, mutta vastaavasti myös minä jollen heti onnistuisi omassa aikeessani ...sillä naisena minulla on fyysisesti heikommat mahdollisuudet kuin miespuolisella hyökkääjällä.
Eli kyllä, puolustasin puolisoani viimeiseen asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä sisältyy, kenellä ei. Itselläni ei, enkä pitäisi puolisoanikaan ihan täyspäisenä jos hän olisi valmis kuolemaan puolestani.
Lasten puolesta kuolemisessa on evolutiivisesti järkeä, sillä omien geenien jatkumisen voisi turvata uhrautumalla tietyssä tilanteessa. Kumppanin puolesta kuolemisessa ei ole järjen hiventä.
Rakkaus on itselleni järjen tuolle puolen ulottuva alue. Kun lapsia ei ole, puolisoni on elämäni tärkein henkilö. Siis itseni lisäksi tietenkin, mutta en pystyisi elämään itseni kanssa, jos en olisi suojellut rakkaintani.
Suojeleminen on eri asia kuin puolesta kuoleminen, kuten joku juuri sanoikin. Todellakin suojelen ja puolustan miestäni (mekin olemme lapsettomia), mutta kuolemaan en suostuisi. Ei hänen elämänsä ole yhtään sen arvokkaampi kuin minunkaan.
Jos skenaario olisi sellainen, että suojellakseni joudun itse kuolemaan, tekisin sen. Samaa mieltä elämien samanarvoisuudesta. Juuri siksi olisin valmis menettämään omani. Meillä on erilaiset arvot tässä.
Pitää paikkansa. Minä en näe syytä miksi mieheni tai kissani pitäisi saada elää minun henkeni kustannuksella. Tai minun saada elää jomman kumman hengen kustannuksella.
Eläinkunnassa menee niin, että jos pesää uhkaa vaara, emot puolustavat pesää, mutta viime tingassa ne pakenevat. Liekö mikään lintu tai eläinlaji tietoisesti jättäytyisi kuolemaan poikasten takia.
Tositilanteessa ihmistä ohjaa sama vaisto.
Kyllä. Olisin koska tahansa valmis luopumaan hengestäni siskoni tai veljeni puolesta. Samaa en heiltä tosin toivo enkä toivoisi rakastamani kumppaninkaan tappavan itseänsä takiani, mutta tekisin itse.
Omien jälkeisten takia ollaan valmiita kuolemaan aina. Muita tärkeitä ihmissuhteita myös puolustetaan hengen kaupalla. Romanttinen rakkaus jää näissä häntäpäähän. Toki romanttisten tunteiden kohdetta myös puolustetaan hengen kaupalla, mikäli hän on muuten läheinen, tärkeä ja ystävä.
Up