En ymmärrä alkoholisteja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on oma valinta. Yleensä alkoholistit havahtuvat tilanteeseensa vasta 20 - 30 vuoden päästä kun kroppa jostain kohtaa poksahtaa. Minulla on useita tuttavia, jotka ovat juoneet vuosikymmenet, useimmilta meni perhe ja työpaikkoja. Korkki menee kiinni yleensä siinä vaiheessa, kun maksa ei enää jaksa tai tulee haimatulehdus.

Turha tulla kommentoimaan, että alkoholismi on sairaus. Ja paskat on. Syöpä on sairaus ja ms-tauti sekä parkinsonin tauti jne. Alkoholisti aloittaa itse ryyppäämisen ja myös lopettaa sen omasta tahdosta, kuten olen monen kohdalla nähnyt. Ei syöpää tai lihasrappeumatautia sairastava voi vain päättää, että lopetanpa nyt tämän sairastamisen. 

Alkoholismi voi olla riippuvaisuus mutta ei tosiaankaan sairaus. Sairasta on edes sanoa sellaista alkoholistille, joka saa siitä luvan ryyppäämiselle kun eihän sille sairaudelle mitään voi.

Onko syömishäiriöt sairaus

niin.tai syömällä LIIKAA itsellensä elintasosairaudet hankkinut?ja ne vasta maksaa yhteiskunnalle kuten yleistynyt rasvamaksa sekä 2 diabetes.alkoholismia tässä väheksymättä.muuten kukanpoltosta ei saa verotuloja haittojen korjaamiseen toisin kun alkosta

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on oma valinta. Yleensä alkoholistit havahtuvat tilanteeseensa vasta 20 - 30 vuoden päästä kun kroppa jostain kohtaa poksahtaa. Minulla on useita tuttavia, jotka ovat juoneet vuosikymmenet, useimmilta meni perhe ja työpaikkoja. Korkki menee kiinni yleensä siinä vaiheessa, kun maksa ei enää jaksa tai tulee haimatulehdus.

Turha tulla kommentoimaan, että alkoholismi on sairaus. Ja paskat on. Syöpä on sairaus ja ms-tauti sekä parkinsonin tauti jne. Alkoholisti aloittaa itse ryyppäämisen ja myös lopettaa sen omasta tahdosta, kuten olen monen kohdalla nähnyt. Ei syöpää tai lihasrappeumatautia sairastava voi vain päättää, että lopetanpa nyt tämän sairastamisen. 

Alkoholismi voi olla riippuvaisuus mutta ei tosiaankaan sairaus. Sairasta on edes sanoa sellaista alkoholistille, joka saa siitä luvan ryyppäämiselle kun eihän sille sairaudelle mitään voi.

Vaikka olen alkoholisti, niin allekirjoitan tämän täysin.

Tietenkin kaikki huolettaa. Terveysasiat, ulkonäön rapistuminen, tunne-elämän latistuminen ja suhde läheisiin. Kyllä minä ymmärrän järjellä, että tämä ei ole mitenkään hyvä tapa elää. Mutta joka ikinen hetki, joka ikinen päivä tuntuu kauhealta - paitsi nousuhumalassa. Ymmärrän myös, että masennus ei parane viinaa juomalla, pikemminkin se pahenee, mutta on vain hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta olla juomatta. Toivon, että joskus uskallan ottaa sen ensimmäisen askeleen ja hakea apua. Luultavasti kuitenkin kuolen tähän.

Miks alkoholismi sit luokitellaan krooniseks sairaudeks, jos ei se oo sairaus

Kun alkoholismin on hankkinut, on aivokemia lopullisesti muuttunut. Sitten se on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Miks alkoholismi sit luokitellaan krooniseks sairaudeks, jos ei se oo sairaus

Katsos kun ei ne lääkärit tiedä mistään mitään. Oikea tieto löytyy vauvapalstalta. /s

EI he ei välitä mistään!

Ei itsestään eikä Kenestäkään ei edes läheisistään.

Eivät pidä edes maskia käydessään kaupassa tuskin ottaneet rokotteita!

Eivätkä välitä myöskään Ukrainan sodastakaan

Vain Ainoastaan , välittävät siitä mikä menee , kurkusta alas!

🍻🥂🍾🍷.

Eivätkä välitä huolehtia Edes henkilökohtaisesta hygeniasta,

Voi olla pissat kakat housuissa.

Ei niin helppoa on olla Alkoholisti

Elää huoletonta elämää.

Jos joku, lähiomainen välittää voi tulla , vain naurua huutoa siitä kun puuttuu hänen elämään.

Pakkohoitoa kun ei ole,

Niin on alkoholisteille ja muille päihde ongelmaisille .

On hoitopaikkoja.

Mutta jos on 18-v täyttänyt ei ole pakkohoitoa.

Vaan on oltava Vapaa ehtoinen oma tahto päästä hoitoon.

Onneksi on olemassa karma tyhmiä ihmisiä varten.

Lopetin alkoholistina olemisen. Vitutti krapulat, menetetyt päivät ja lihoaminen. Nyt vaan ryyppään välillä (harvemmin kuin kerran kk) ja max 2 pv.

Tiedän alkoholisteja jotka ovat hyvinkin huolissaan terveydestään, urheilevat, tiedostavat holisminsa...ja silti on vaan ryypättävä liikaa. Osa on raittiinakin välillä jokusen viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on oma valinta. Yleensä alkoholistit havahtuvat tilanteeseensa vasta 20 - 30 vuoden päästä kun kroppa jostain kohtaa poksahtaa. Minulla on useita tuttavia, jotka ovat juoneet vuosikymmenet, useimmilta meni perhe ja työpaikkoja. Korkki menee kiinni yleensä siinä vaiheessa, kun maksa ei enää jaksa tai tulee haimatulehdus.

Turha tulla kommentoimaan, että alkoholismi on sairaus. Ja paskat on. Syöpä on sairaus ja ms-tauti sekä parkinsonin tauti jne. Alkoholisti aloittaa itse ryyppäämisen ja myös lopettaa sen omasta tahdosta, kuten olen monen kohdalla nähnyt. Ei syöpää tai lihasrappeumatautia sairastava voi vain päättää, että lopetanpa nyt tämän sairastamisen. 

Alkoholismi voi olla riippuvaisuus mutta ei tosiaankaan sairaus. Sairasta on edes sanoa sellaista alkoholistille, joka saa siitä luvan ryyppäämiselle kun eihän sille sairaudelle mitään voi.

Kyllä se on sairaus, nimittäin itseaiheutettu riippuvuus on sekoittanut aivotoiminnan, ja sitä nyt vaan tekee mieli juoda, varsinkin heikkoina hetkinä. Itsehillinnän puutetta se toki, lähinnä on, kuten lihavuuskin ja muut riippuvuudet, itseaiheutettuja sairauksia, vaikkeivät ihan sen perinteisessä merkityksessä. Kerran kun sen alkoholismin saa, niin vesiselvänä joutuu elämään, kun se yksikin juoma saattaa retkauttaa taas juomaputkeen. Eivät ne aivot enää siitä nimittäin palaudu ennalleen, ajatusmaailma on jotenkin vinksahtanut sen viinan suhteen, ei sitä ei-alkkis voi ymmärtää, että on pakko saada juotavaa, sitä heikompi mieli murtuu sen viinahimon edessä helposti.

Mistä tiedän sen olenko mennyt rajan yli eli olenko aiheuttanut itselleni sen alkoholismin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on oma valinta. Yleensä alkoholistit havahtuvat tilanteeseensa vasta 20 - 30 vuoden päästä kun kroppa jostain kohtaa poksahtaa. Minulla on useita tuttavia, jotka ovat juoneet vuosikymmenet, useimmilta meni perhe ja työpaikkoja. Korkki menee kiinni yleensä siinä vaiheessa, kun maksa ei enää jaksa tai tulee haimatulehdus.

Turha tulla kommentoimaan, että alkoholismi on sairaus. Ja paskat on. Syöpä on sairaus ja ms-tauti sekä parkinsonin tauti jne. Alkoholisti aloittaa itse ryyppäämisen ja myös lopettaa sen omasta tahdosta, kuten olen monen kohdalla nähnyt. Ei syöpää tai lihasrappeumatautia sairastava voi vain päättää, että lopetanpa nyt tämän sairastamisen. 

Alkoholismi voi olla riippuvaisuus mutta ei tosiaankaan sairaus. Sairasta on edes sanoa sellaista alkoholistille, joka saa siitä luvan ryyppäämiselle kun eihän sille sairaudelle mitään voi.

Kyllä se on sairaus, nimittäin itseaiheutettu riippuvuus on sekoittanut aivotoiminnan, ja sitä nyt vaan tekee mieli juoda, varsinkin heikkoina hetkinä. Itsehillinnän puutetta se toki, lähinnä on, kuten lihavuuskin ja muut riippuvuudet, itseaiheutettuja sairauksia, vaikkeivät ihan sen perinteisessä merkityksessä. Kerran kun sen alkoholismin saa, niin vesiselvänä joutuu elämään, kun se yksikin juoma saattaa retkauttaa taas juomaputkeen. Eivät ne aivot enää siitä nimittäin palaudu ennalleen, ajatusmaailma on jotenkin vinksahtanut sen viinan suhteen, ei sitä ei-alkkis voi ymmärtää, että on pakko saada juotavaa, sitä heikompi mieli murtuu sen viinahimon edessä helposti.

Voinko kysyä miten äitini joka joi koko meidän pienen ikämme yli 20 v heitti kertarysäyksellä pois ryyppämisen? Miten hän onnistui ilman AA kerhoa? Ei juo enää tänä päivänä ja kun kysyin jääkö putki päälle jos ottais ei kuulema...ihmettelen kyllä.

Häneltä alkoi vihdoin löytyä sitä itsehillintää, josta puhuin, vai pyhällä hengelläkö hän raitistui? Jos hän ei ole juonut sen jälkeen kun lopetti, nii mistä sitä tietää vaikka retkahtaisi uudestaan, voihan sitä kaikenlaista sanoa, eriasia on miten sitten loppujen lopuksi toimii. Toki äitees vois nykyisellä itsehillinnällä juodakin sen yhden ja jättää sen siihenkin, en sitä väitä. Mutta kyllä se aika helvetisti vaatisi häneltä henkisesti, verrattuna normaaliin alkoholinkohtuukäyttäjään, jolle se ei olisi sen vaativampi asia jättää sitä siihen yhteen pulloon/päivään. Ja oletkos nyt ihan rehellinen, ettei tuon 20 vuoden ryyppyputken aikana kertaakaan yrittänyt lopettaa juomista? Aika huono ihminen kyllä on äitisi ollut, jos on itsehillintää löytynyt kokoajan, muttei ole vaivautunut lastensa takia lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miks alkoholismi sit luokitellaan krooniseks sairaudeks, jos ei se oo sairaus

Luokiteltiinhan homouskin sairaudeksi ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on oma valinta. Yleensä alkoholistit havahtuvat tilanteeseensa vasta 20 - 30 vuoden päästä kun kroppa jostain kohtaa poksahtaa. Minulla on useita tuttavia, jotka ovat juoneet vuosikymmenet, useimmilta meni perhe ja työpaikkoja. Korkki menee kiinni yleensä siinä vaiheessa, kun maksa ei enää jaksa tai tulee haimatulehdus.

Turha tulla kommentoimaan, että alkoholismi on sairaus. Ja paskat on. Syöpä on sairaus ja ms-tauti sekä parkinsonin tauti jne. Alkoholisti aloittaa itse ryyppäämisen ja myös lopettaa sen omasta tahdosta, kuten olen monen kohdalla nähnyt. Ei syöpää tai lihasrappeumatautia sairastava voi vain päättää, että lopetanpa nyt tämän sairastamisen. 

Alkoholismi voi olla riippuvaisuus mutta ei tosiaankaan sairaus. Sairasta on edes sanoa sellaista alkoholistille, joka saa siitä luvan ryyppäämiselle kun eihän sille sairaudelle mitään voi.

Kyllä se on sairaus, nimittäin itseaiheutettu riippuvuus on sekoittanut aivotoiminnan, ja sitä nyt vaan tekee mieli juoda, varsinkin heikkoina hetkinä. Itsehillinnän puutetta se toki, lähinnä on, kuten lihavuuskin ja muut riippuvuudet, itseaiheutettuja sairauksia, vaikkeivät ihan sen perinteisessä merkityksessä. Kerran kun sen alkoholismin saa, niin vesiselvänä joutuu elämään, kun se yksikin juoma saattaa retkauttaa taas juomaputkeen. Eivät ne aivot enää siitä nimittäin palaudu ennalleen, ajatusmaailma on jotenkin vinksahtanut sen viinan suhteen, ei sitä ei-alkkis voi ymmärtää, että on pakko saada juotavaa, sitä heikompi mieli murtuu sen viinahimon edessä helposti.

Mistä tiedän sen olenko mennyt rajan yli eli olenko aiheuttanut itselleni sen alkoholismin?

Siitä että et voi olla juomatta, vaikka haluaisit, et vain kykene hillitsemään itseäsi.