Liian miellyttävä työkaveri

Ymmärrän ärtymyksesi. Minustakaan ei liieämmälti pidetä työssä, juurikin sen takia että osaan käyttää päätäni ja puutun asioihin. Olen kuitenkin huomannut, että monissa asioissa kannattaa vaan antaa asioiden kaatua. Hoidan oman hommani, ja muistutan itselleni etten voi toimia kaikkien isänä ja äitinä. Esimies kantakoot vastuut muista.

Muista pitää tauot töissä, ja keskity vapaa-ajalla mukaviin asioihin.

Ja minä olen se mukava ihminen, joustava ja suvaitseva, välillä tuntuu, että kaikkien vihaama. Työni teen tunnollisesti ja mahdollisimman tarkasti. Minkäs minäkään luonnolleni mahdan. Asiat ei keuhkoamalla ja muita haukkumalla parane, vaan mielestäni hyvällä yhteistyöllä. 

Mmmm

Niin, minä neuvoinkin poikaani hänen työhönlähtiessään: muista käytöstavat. Sano aina päivää, hei, näkemiin, kiitos, ole hyvä, kaunis kampaus jne. Tervehdi aivan kaikkia ja ole ystävällinen äläkä juorua kenenkään asioista tai ole selkäänpuukottaja. Älä kuitenkaan ole lipevä.  Näin kaikki alkavat pitämään sinusta, haluavat auttaa ja opettaa sinua ja katsovat pieniä virheitäsi sormien läpi. Näyttää toimivan. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:37"]

Ja minä olen se mukava ihminen, joustava ja suvaitseva, välillä tuntuu, että kaikkien vihaama. Työni teen tunnollisesti ja mahdollisimman tarkasti. Minkäs minäkään luonnolleni mahdan. Asiat ei keuhkoamalla ja muita haukkumalla parane, vaan mielestäni hyvällä yhteistyöllä. 

[/quote]

Yhteistyö ja säällinen käytös on tärkeää, myös yleisen työhyvinvoinnin kannalta. Epäkohdista pitää toki sanoa, mutta on niitäkin jotka haluavat vain päteä ironisilla kommenteilla.

Tässäkin saatiin yhden mielipide taas asiaan. Asiaa ei voi ratkaista, koska ei saada tietää toisen näkemystä.

Voisotko ottaa asian esiin hänen kanssaan? Miten hän muka ole hyvä työssään? Eikä ota kantaa asioihin?

Pitääkö hänen ottaa kantaa asioihin? Millaisia työtoverit ovat. Voiko heille sanoa työasioista suoraan, vai tarviiko pelätä reaktiota? Onko työyhteisössä itseriittoisia ihmisiä, joiden seurassa on parempi olla hajuton ja mauton?

On muuten melko peemäinen työ, jos työt on kerätty kasaan sieltä täälät eri puolilta organisatiota ja tietää näin pienen osan asioista monesta paikasta..., mutta ei oikeastaan mistään mitään.

Kaverilla oli juuri tuollainen työ. Ja työkavereina erilaisia erinomaisia puuskahtelijoita...

Huono johtaminen, vähäinen ammattiraidoton perehdytys ja työnkuvan kirjallisenohjeistuksen puuttuminen. Thats it. Kuka tahansa voi ottaa ihmisiä töihin, on eriasia saako työntekijänsä motivoitua ja yrittämäön parastaan. Työnantajille pitäisi olla myös henkilöstökoulutusta.

Voi olla myös, että ap ON juuri niin hankala ihminen kuin minä häntä pidetään. Joku, joka suuna päänä puuttuu toisten asioihin ja toisten työhön "epäkohtina", vaikka ei välttämättä edes tiedä, mitä toisten työhön kuuluu. Joka joka on omassa kunnianhimossaan ja erinomaisuudessaan kykenemätön näkemään, että muutkin tkevät kovasti töitä, heidän tehtävänsä vaan on tehdä ihan eri asioita kuin hänen ja kuin hän luulee. Ja joka siksi pitää itseään muita parempana ja kokee eoikeudenmukaiseksi sen, että muut eivät tunnusta tätä.

meillä on tämmöinen ihminen töissä. Pahinta on, että sen käytöstavat muutenkin heijastelevat itsekeskeistä asennetta (vaikka hän itse ei tietenkään näe sitä itsekeskeisen, hän mielestään puolustaa heikompiaa ja hyökkää yleisiä epäkohtia vastaan - hänellä ei vain ole mitään tajua siitä, mitä nuo asiat kokonaiskuvassa oikeasti ovat, eikä kykyä tai halua katsoa niitä muista kuin valitsemastaan näkökulmasta.) Se on melko kamalaa.

Tiedän ap:n mainitseman tapauksen. Nämä mukavat ihmiset käyttävät taktiikkana juuri tuota "mukavuutta". Hän on kaikkien kaveri eikä koskaan puhu negatiivisesti mistään. Tällainen ihminen saa psykologisen edun siitä että hänellä on tukijoita ympäri taloa koska on niin hyvin verkostoitunut.

Kiltti päivänsäde on myös erittäin hyvä käsikassara narsistisille tyypeille. Meillä eräs tällainen heikohko suoriutuja mutta erittäin pidetty päivänsäde liittoutui aina jonkun kiusaajan kanssa. Sitten tämä kiltti ihminen tuli valittamaan pomoille että se ja se ei tee töitään tai kiusaa muita tai myöhästelee. Näin narsisti pystyi piiloutumaan mukavan ihmisen selän taakse ja saamaan narsistille epämieluisia työntekijöitä pois alta ja omia asemia paranneltua. Tämä kiltti päivänsäde irtisanottiin muutama vuosi sitten yt:n tuloksena ja samalla irtisanoutui muita todella päteviä asiantuntijoita jopa toisessa kaupungissa olevasta toimipisteestä vain koska heistä oli niin väärin että kiltti ja herttainen työntekijä irtisanottiin.

Työelämä on hyvin pitkälti psykologiaa.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 07:39"]

Tiedän ap:n mainitseman tapauksen. Nämä mukavat ihmiset käyttävät taktiikkana juuri tuota "mukavuutta". Hän on kaikkien kaveri eikä koskaan puhu negatiivisesti mistään. Tällainen ihminen saa psykologisen edun siitä että hänellä on tukijoita ympäri taloa koska on niin hyvin verkostoitunut.

Kiltti päivänsäde on myös erittäin hyvä käsikassara narsistisille tyypeille. Meillä eräs tällainen heikohko suoriutuja mutta erittäin pidetty päivänsäde liittoutui aina jonkun kiusaajan kanssa. Sitten tämä kiltti ihminen tuli valittamaan pomoille että se ja se ei tee töitään tai kiusaa muita tai myöhästelee. Näin narsisti pystyi piiloutumaan mukavan ihmisen selän taakse ja saamaan narsistille epämieluisia työntekijöitä pois alta ja omia asemia paranneltua. Tämä kiltti päivänsäde irtisanottiin muutama vuosi sitten yt:n tuloksena ja samalla irtisanoutui muita todella päteviä asiantuntijoita jopa toisessa kaupungissa olevasta toimipisteestä vain koska heistä oli niin väärin että kiltti ja herttainen työntekijä irtisanottiin.

Työelämä on hyvin pitkälti psykologiaa.

[/quote]

Tällaisia juttuja lukiessa tulee mieleen että jokaikisen pitäisi vaihtaa työpaikkaa vähintään viiden vuoden välein tai useammin. Ei tulis tuollaista "seisovaa vettä". Olispa kiinnostavaa kuulla tän mukavan ihmisen ja kiusaajan näkökulma myös. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 22:19"]

Ongelma se on tämäkin. Yksi lähimmistä kollegoistani asiantuntijatyössä on mukava, hyväntahtoinen ja seurallinen. Hän ei oikeastaan koskaan tahdo kenellekään pahaa ja näkee aina valoa siellä, missä toiset näkevät ongelmia. Hän ei asetu toisten yläpuolelle, pyytää anteeksi kun töppää ja pärjää kaikkien kanssa.

Ongelma on se, että oikeastaan tuo ihminen ei ole kovin hyvä työssään. Hän on verkostoitunut kaikkien kanssa ja hänellä on rooli monessa paikassa, mutta kaikki hoituu vähän vasemmalla kädellä. Kukaan ei kuitenkaan ole hänelle vihainen, koska hän nyt vain on niin mukava ja helppo ihminen. Tärkeisiin asioihin hän ei useinkaan ota kantaa eikä sillä tavoin hanki itselleen "vihollisia" työyhteisössä. Hän pitää asiat kevyellä hassuttelun tasolla eikä edes tunnu välittävän siitä, että isoja asioita on menossa pieleen. Hän tyytyy tekemään omat hommansa mielestään riittävän hyvin.

Itse haluan vaikuttaa asioihin ja nostaa ikävätkin asiat puheeksi ja minulla on siksi hankalan ihmisen maine. Suhtaudun työhöni kunnianhimoisesti ja haluan olla siinä hyvä. Se ei ole helppoa. Ärsyttää, kun toinen vieressä kuorii kermat päältä olemalla ihan vain mukava. Huh, pitipä päästä purkamaan. Helpotti.

[/quote]

Jos ne tärkeät asiat eivät liity tämän mukavan ihmisen työnkuvaan, ei hänen tarvitsekaan ottaa niihin kantaa. Kärkkäästä kannan ottamisesta joka ikiseen asiaan ei ole kenellekään hyötyä, päinvastaoin.Silä luodaan helposti blokkeja työyhteisöön ja tulehdutetaan ilmapiiriä. Asiallinen ja muitakin kuin omia mielipiteitä arvostava keskustelu on tietenkin asia erikseen.

Entä kuuluvatko ne pieleen menevät isot asiat tämän mukavan ihmisen vastuualueeseen? Menevätkö ne pieleen nimenomaan hänen takiaan?

Töissä työpanokseksi pitää riittää että tekee omat hommansa riittävän hyvin. Johtajat sitten johtavat ja ohjaavat hommaa uusille urille jos näyttää että suunta on väärä.

AP:n kuvailema työntekijä on viisas. Mielestäni tuo on juuri oikea tapa tehdä töitä tiimissä, eli tehdä oma osuus riittävän hyvin, ja se on siinä. Onhan sitä muutakin elämää kuin työ, miksi tehdä siitä työstä niin kovin raskasta puuttumalla kaikkeen, kaikkien muidenkin hommiin ja hankkimalla vihamiehiä, siinähän saa sellaisen besserwisserin maineen hankalana tyyppinä. Rennolla mutta vastuullisella oman tonttinsa hoitamisella työ sujuu joustavasti, miksi pitäisi kireänä kilvoitella jos ei siihen koe tarvetta. Monille työ on kuitenkin vain osa elämää, ei koko elämä, ja hyvä niin. Mukavuus on hieno ominaisuus, kiltteys on aliarvostettua!

Tosi ikävää, että joku näkee siinäkin negatiivista, että joku käyttäytyy hyvin ja on ystävällinen muille ihmisille. Sosiaaliset taidot ovat tärkeä osa työelämän taitoja. Toisilla ihmisiltä ne tulevat luonnostaan heidän temperamenttinsa vuoksi. Usein tuollaiset ihmiset joutuvat ennemminkin hyväksikäytetyiksi. Ei ole mukavaa, että tuollainen ihminen joutuu silmätikuksi ja kateuden kohteeksi.

Olen itse seurannut hyvin läheteltä tätä työelämän dynamiikkaa. Useinhan se on niin, että jokaisella työpaikalla on 1-2 ihmistä, jotka ottavat voimakkaasti asioihin kantaa, tekevät asiat omalla tavallaan jne. Toisille taas jää se rooli, jossa heille jää tehtäväksi kaikki se, josta nuo ensimmäisenkaltaiset kieltäytyvät tai asiat, joissa kukaan ei edes heidän kantaansa kysy. Se tarkoittaa sitä, että toisille kasaantuu vähäisten vaatimusten vuoksi enemmän ns. "paskaduunia". Kun sitä on paljon, sitä on jopa mahdoton tehdä tarkasti tai minkään tietyn kaavan mukaan.

Ymmärrän myös ap:n kaltaisia ihmisiä, joilla on vahva näkemys ja jotka tekevät OMAN työnsä tarkasti. Sitä täytyy kuitenkin oppia sietämään, että työelämässä on paljon erilaisia ihmisiä. Toiset ovat perusteellisia ja pitävät kiinni tietyistä toimitamalleista. Toiset ovat niitä, jotka joustavat ja tulevat vastaan. Molempia varmasti kaivataan. Ja sopu on aina tärkeää työhyvinvoinnin kannalta. Jopa yksi ihminen voi tehdä päivästä paremman ja työpaikasta helpomman paikan olla. Asiat voi nähdä niin monella tavalla.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 13:52"]

Työpaikoilla miehet on muuten tosi usein just ap:n kuvaamassa roolissa; mukava heppu ja kaikki tykkää vaikka työt tulee tehtyä sinnepäin ja työkaverit (naiset) sitten korjailee jälkiä. (Todellisuudessa kyse on siitä että miesten tunarointia katsotaan enemmän läpi sormien)

Mutta joo, hupaisaa että työkaverin mukavuus ja sosiaaliset taidot kääntyvät jonkun mielessä negatiiviseksi asiaksi.

[/quote]

Naisvaltaisilla aloilla korostuu. Miehet ovat mukavia ja reiluja, pitävät "kanalauman" ruodussa sukupuoleensa liittyvällä auktoriteetilla.

Meillä on tuommoinen nuoleskelija, tosi ärsyttävä.

Meillä on kans töissä yks tyyppi, jota kaikki kavahtaa, yksi jota kaikki rakastaa. Ensimmäisen ongelma on, ettei häntä uskalla lähestyä kukaan, toisen ongelma on, että hän on vähintään pari kertaa vuodessa burnoutin partaalla. Loput on sitä hovia, joka kumartelee ja pyllistelee vuoron perään milloin mihinkin suuntaan.

Ehkä hän on väärässä roolissa työpaikalla, kaikkihan ei ole omimmillaan toimimaan asiantuntijoita...kokeilisin miten häneltä sujuu töiden markkinointi ja asiakkaiden "viihdyttäminen".

Kyllä sulla ap on nyt omassa asenteessa vikaa. Verkostoituminen on erittäin tärkeä taito työelämässä ja riippuen tämän henkilön toimenkuvasta se voi olla olennainen osa hänen työtään. Sinulla ei välttämättä ole mitään käsitystä millaista työtä tämä henkilö tekee. Minua ärsyttää ihmiset, jotka ovat osoittamassa muiden virheitä. Nämä virheet ovat käytännössä aina tämän valittajan silmässä eikä todellisuudessa. Joskus tulee oikeita mokia ja ne pitää korjata. 

kaikesta saa näköjään ongelman.

Viisaita sanoja nro 15, olen kanssasi samaa mieltä! Yksi tärkeä työelämätaito on nähdä hienous siinä että on monia erilaisia tapoja tehdä työ riittävän hyvin. Olen itse ottanut itselleni oikein haasteeksi ihailla kollegoideni tapoja tehdä joskus melko vaativaakin asiakaspalvelutyötä omalla yksilöllisellä tavallaan. Yritän oppia heiltä jotakin, jota voin soveltaa omaan työtapaani ilman että menetän kuitenkaan omaa tapaani olla työntekijä. Arvostan työkavereitani, joskus tulee sanottua hyvinkin suoraan puolin ja toisin, mutta niin pitääkin. Meillä on yhteinen päämäärä, joka on työyhteisömme ykkösasia, jokaista tarvitaan. Kannattaa miettiä näkökulman vaihdosta jos työkaverin hyvä käytös on miinus, ehkä kyse on vain liian suppeasta katsomistavasta!