Lue keskustelun säännöt.
V. 2021 sairaanhoitajan peruspalkka 2352e/kk HUS
Kommentit (143)
"Työpaikkani, yliopistollisen keskussairaalan päivystysleikkausosaston, vuoroja tarjolla -taulu on taas täynnä päivystysvuoroja ilman tekijää. Virka-ajan aamuvuoroihin ei edes haeta tekijöitä poissaolijoiden tilalle. Tilanteesta on tullut viime vuosien aikana osastollamme arkea.
Puuttuvia työvuoroja on täytetty vuosia sillä, että joku tekee oman työvuoronsa päälle tuplavuoron, ottaa vapaapäivälleen ylimääräisen tai mikäli tilanne mahdollistaa, vaihtaa esimerkiksi aamuvuorosta iltavuoroon tai yövuoroon. Viimeiseksi mainittu tilanne ei ole tämän vuoden aikana ollut mahdollinen, kun olen vaihtoa työvuoroistani ehdottanut, sillä hoitajia ei ole. Mikäli aamuvuorosta otettaisiin hoitaja paikkaamaan iltavuoroa, ei aamuvuorossa olisi enää riittävästi henkilökuntaa.
Mielestäni tässä kulminoituu yksi hoitoalan suurimmista ongelmista; hoitoala nojaa täysin hoitajien jatkuvaan joustamiseen sekä huoleen potilaista ja omista kollegoista. Tämä nähtiin tänä keväänä jo pelkän ylityö- ja vuoronvaihtokiellon aikana, kun sairaanhoitopiirit eivät kestäneet päivääkään vaan toiminta kriisiytyi välittömästi.
Siksi lakon ensimmäisenä päivänä alkanut syyllistäminen potilasturvallisuuden vaarantamisesta ja siitä, kuinka lakkoilevat hoitajat tappavat potilaita, loukkaa minua hoitajana syvästi.
Hoitoala on huutanut apua jo vuosia, suurimman osan siitä liki kahdeksasta vuodesta mitä olen alalla ollut, mutta avunhuutoihin ei ole vastattu.
Yhteenkään kirjoittamaani vaaratilanneilmoitukseen en ole vuosien aikana saanut vastausta; ne on kuitattu lievänä haittana tai ei lainkaan haitallisina potilaalle. Olen näitäkin vastauksia ihmetellyt itsekseni, että jos minä, ruohonjuuritasolla potilaista konkreettisesti huolta pitävänä, koen, että toiminta on vaarantanut potilasturvallisuuden ja ilmoitan siitä, kuinka se voidaan kerta toisensa jälkeen jättää huomiotta? Missä on normaalitilanteessa ollut päättäjien, sairaalajohtajien, sairaalaylilääkärien ja muiden huoli potilasturvallisuudesta?
Hoitoala nojaa täysin hoitajien jatkuvaan joustamiseen sekä huoleen potilaista ja omista kollegoista.
Mediassa sairaalajohtajat valittelevat, kuinka eri yksiköille sovittu suojelutyöresurssi ei riitä potilaiden hoitamiseen, mutta silti esimerkiksi omassa yksikössäni lakkoajan resurssi on joidenkin työvuorojen osalta suurempi kuin normaalioloissa. Viime viikonloppuna töissä on ollut ympäri vuorokauden henkilökunta kahteen leikkaussalitiimiin; näin ei ole normaalisti.
Ammattiyhdistyksen kanssa on neuvoteltu vuorokohtainen pääluku, mutta työnantaja on täyttänyt työvuorot osaamisperusteisesti. Ihmettelenkin, että jos töihin on valittu työnantajan toimesta tekijät ja määrällisesti heitä on enemmän kuin normaalisti vastaavana aikana, miten tämä tilanne on työnantajan kannalta kestämätön? Nyt ollaan kuitenkin lakossa.
Potilasturvallisuuden turvaaminen vaatii rahaa, siitä ei päästä yhtään mihinkään. Jotta alalle riittää tulevaisuudessakin rautaisia ammattilaisia, tulee työstä maksaa sen vaativuutta, koulutusta ja osaamisvaatimuksia vastaava korvaus.
Jos palkkani erikoissairaanhoidossa korkeakoulun suorittamisen jälkeen on samaa luokkaa kuin mitä se oli lukion jälkeen varastotyöntekijänä, silloin mennään metsään ja kovaa. Silloin ei voi mielestäni myöskään syyttää tai ihmetellä, ettei alalle hakeudu riittävästi tekijöitä; miksi hakeutuisi, kun se kuuluisa kutsumus ei elätä eivätkä kiitoskortit käy kassalla?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä melkoiset lisät!