Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävä käytti minusta nimitystä EMÄNTÄ, mitä mieltä?
24.09.2015 |
Hyi hyi ja hyi! Puhui kavereilleen ja mainitsi minut lauseessa "Meillä emäntä hoitaa nuo laskujen maksut"
Olen 20-vuotias, en ole lihava, en omista lehmiä enkä kanoja, en pukeudu kukkamekkoon, EN OLE EMÄNTÄ.
Tämän tein myös hänelle selväksi.
Mitä nimitystä ei haluaisi sinusta käytettävän?
Kommentit (123)
Parempi tuo on ku EUKKO, jolla minun avomieheni minua kutsuu... Haukuin takas UKKO ja se vaan nauro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaantuminen varmaan johtuu siitä, että naisista käytettyjä termejä liitetään enemmän negatiivisiin yhteyksiin. Huudellaan ämmää ja muijaa jne.
"Nonnii emäntä ny pannaan ja lujaa!"- sikamaista
"Mitäs meijän emäntä täällä hääräilee:3" - hellyyttävää
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:33"]
Poikaystäväsi on maalta kotoisin.
En ole kenenkään emäntä - jos miesystävä niin sanoo niin on entinen miesystävä. Sama koskee muija-nimitystä ja muita vastaavia.
[/quote]
Huh mitä äärimmäisyyttä. Ehkä se ero olisi vain hyväksi miehelle.
Kieltämättä olin häkeltynyt kun 16-vuotiaana nykyinen mieheni seurustelun alkuvaiheessa kutsui minua emännäksi. Tuntui hassulta, mutta Itä-Suomessa pienessä kaupungissa ihan normaalia. Nykyään olen jo niin tottunut tuohon että ei väliksi. Pidän sitä enemmän sellaisena hellittelynimenä. Hallitusta kuuluu ystäväpiirissä vielä silloin tällöin myös.
Sen sijaan en tykkäisi jos mies kutsuisi minua akaksi, eukoksi tai muijaksi. En kyllä myöskään pitäisi siitä että mies kutsuisi minua muruksi kavereilleen niinkuin joku aiemmin kirjoitti. Kuulostaa jotenkin ällölle. Mies voi viitata minuun kavereilleen etunimellä, vaimona tai emäntänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:33"]Poikaystäväsi on maalta kotoisin.
En ole kenenkään emäntä - jos miesystävä niin sanoo niin on entinen miesystävä. Sama koskee muija-nimitystä ja muita vastaavia.
Mitä vikaa muija- sanassa on? En ole koskaan ymmärtänyt. Olen itse parikymppinen nainen, ja kutsun naisia muijiksi ja miehiä jätkiksi. Meillä päin (Tampere) ihan normaalit nimitykset.
Muija on alatyylinen ja normaalia työväenluokkaisella tampereella
Vierailija kirjoitti:
Joo tuo "emäntä"-sana on niin turn off! Hyi! "Muija" myöskin. En vaan siedä.
Juha Mieto kutsuu naisia yleisesti akoiksi eikä ymmärrä, miten se voi ketään loukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 14-v poikani käytti tyttöystävästään tuota sanaa "emäntä" ja minusta se kuulosti hupaisalta. Eikä varmasti tarkoittanut, että tyttö olis jotenkin "emäntämäinen" olemukseltaan. Vaan sitä, että yhdessäolo on vakavalla pohjalla. No ainahan se toki on 14-vuotiailla ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies kutsuu sinua emännäksi niin olet hänen mielestään aviovaimomateriaalia. Eli kelpaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole poikaystävää mutta on kissa, ja hänellä monta nimitystä. Yksi niistä on Isäntä.
Ja se nimitys pelkästä rakkaudesta.
Heh, minusta olisi hauska ja jotenkin lämminhenkinen nimitys. Sellainen, jolla osoitetaan, että olette vakiintunut pariskunta. Mutta minulla onkin maalla sukulaisia, jotka sitä käyttävät ja siksi tuntuu tutulta.
Emäntä on tosiaan alemman luokan ja maalaisten käyttämä nimitys, omalla lapsuuden kotipaikkakunnalla tavallinen. Sinänsä hyväntahtoinen, ns arvonimi, mutta onhan se jotenkin hupaisa jos sitä käytetään tyttöystävästä jonka kanssa ei edes asuta yhdessä :D Silloinen poikaystävä sai kyllä puhuttelun kun yritti tuota nimeä käyttää, minä nuorena ja kaupunkiin haikailevana en tosiaankaan voinut sietää sitä nimitystä. Jätetään se niille jotka tosiaan on emäntiä talossa tai haluaa semmoisia olla.
Voi kun joku söötti mies joskus kutsuisi minua emännäkseen tai ihan niksi vaan.
Vanhapiika
Alue: Aihe vapaa
Savosta kotoisin oleva miehenii kutsui minua kerran eukoksi, kun naimisiinmenon jälkeen kesälomalla käytiin hänen kotikonnuillaan. "Pitii eukko hakkee he-he piäkaupuntista asti, kun tiellä ol niin vähän valinnanvarroo" loihe tämä lausumaan kavereilleen. En tiedä, kuinka pikkusieluinen olen, mutta sai siinä mies kuulla kunniansa jälkikäteen.
Siitä lähtien hän kutsui minua aina etunimellä. Siitä sitten kai seurasi se, että lapsetkin käyttivät pienenä minusta etunimeä, mikä omien vanhempieni mielestä oli aivan outoa.