Ideariihi: Kuinka saadaan poikani koulukiusaaminen loppumaan?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:01"]Ikävä sanoa, mutta se loppuu vasta kun poikasi alkaa antamaan takaisin. Kannattaa aloittaa se ennen kuin täyttää 15, niin ei tule rikosoikeudellisia seurauksia. Yläastelaiset ovat petoja, kiltteys ei ole siellä hyve. Tai sitten koulun vaihto. [/quote]Lapsi itse puhui jo toivovansa koulun vaihtoa tai muuttoa. Surullista. Ap

[/quote]

Me muutettiin ja samalla koulu vaihtoi, sekuntiakaan emme ole katuneet.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:06"]Toi välinpitämättömyys ei kyllä auta vittuakaan niissä tapauksissa joissa kiusaaminen on jo pinttynyt. Itsekin olin kouluaikoinani melko pahasti kiusattu ja kokeilin kaikki mahdolliset kikat läpi välinpitämättömyyden ja takaisin sanomisen välillä, mutta mikään ei tehonnut.
[/quote]Miten toivot että aikuiset olisivat auttaneet? Mikä olisi tilanteen saanut muuttumaan?

Mä kutsuisin yhden motoristituttuni hakemaan poikaa kolulusta pyörällään muutamana päivänä. Samalla vois kuuluvasti pyytää osoittamaan ketkä ne kusipääkiusaajat on. Vois vielä sanoa, että kannattaa olla varovainen kotimatkalla.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:56"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:49"]Seiskaluokkalaiset osaavat hienosti ajoittaa kiusaamisen niin, että opettajat eivät sitä näe. Jos itse kiusaisitte työkaveria, tekisittekö sen esimiehen nähden ja kuullen? Ratkaisu on kertoa asiasta luokanvalvojalle. Olen kaivanut esiin kiusaamiskuvioita ja saanut ne päättymään siten, että kiusattu ei ole leimaantunut. Kouluilla on keinoja ja henkilöitä, mutta tapahtumat pitää avata niille, jotka asiaan voivat puuttua. Se on kiusatun vastuulla. Loput jää kiusaajille ja niille, jotka asiaa hoitavat.
-aineenope
[/quote]Kiitos! Lapseni on tosiaan hirmuisen huolestunut siitä, että "vasikointi" tulisi julki ja joutuisi kaiken muun lisäksi kantamaan "kantelupukin" ja "itkupillin" taakkaa. Onko pojat aina olleet yhtä vittumaisia vai onko tämä nilkkeily eritoten tämän ajan ongelma? Ap
[/quote]
Kuten tuolla joku sanoikin, on niin "normaalia" että opettajatkaan ei jaksa puuttua ja ovat tilanteille sokeita. Pitää oikeasti sattua jotain että mitään tehdään. Jos kiusattu pääsee eroon kiusatuista niin ei voi mennä väliin koska voi taas joutua kiusatuksi jne. Jo päiväkodissa vanhemmat vetoaa tähän "pojat on poikia." Ja tosiaan, homottelut ym. on niin yleistä kuin olla ja voi, töniminen tai huutelu on ihan normaalia ja kuuluu yläasteelle vaikka siitä ei joku pitäisikään. Sinuna kyllä puuttuisin tähän siksi että koko luokka on mukana, se ei ole enää niin normaalia että opettajatkaan voisi laskea "pojat on poikia" -toiminnaksi mitä silloin tällöin tapahtuu jossain käytävän pimeässä nurkassa. Luokanvalvojan ja rehtorin kanssa on hyvä keskustella, terveydenhoitaja tai kuraattori mukaan myös koska lapsesi kärsii jo fyysisitä oireista. Toki, uskon siihen että poikasi omalla "oudolla käytöksellään" myös ruokkii kiusaamista, kuten kaikki kiusatut. Erilaisuutta ei kiusaaja salli, joten en voi olla varma miten opettajat asiaan voivat puuttua kun monellekaan se jälki-istunto ei ole uusi asia ja ne kiusaajien vanhemmat eivät välitä tai väheksyvät. Eli sinuna myös buustaisin poikasi itsetuntoa, vika ei ole hänessä vaan kiusaajissa ja jokaisen PITÄISI saada olla oma itsensä. (Eihän se näin mene kaikilla aikuisillakaan joten ei se mene yläasteelaisillakaan.)

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:06"]Toi välinpitämättömyys ei kyllä auta vittuakaan niissä tapauksissa joissa kiusaaminen on jo pinttynyt. Itsekin olin kouluaikoinani melko pahasti kiusattu ja kokeilin kaikki mahdolliset kikat läpi välinpitämättömyyden ja takaisin sanomisen välillä, mutta mikään ei tehonnut.
[/quote]Miten toivot että aikuiset olisivat auttaneet? Mikä olisi tilanteen saanut muuttumaan?
[/quote]
En usko että mikään, oikeastaan.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:56"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:49"]Seiskaluokkalaiset osaavat hienosti ajoittaa kiusaamisen niin, että opettajat eivät sitä näe. Jos itse kiusaisitte työkaveria, tekisittekö sen esimiehen nähden ja kuullen? Ratkaisu on kertoa asiasta luokanvalvojalle. Olen kaivanut esiin kiusaamiskuvioita ja saanut ne päättymään siten, että kiusattu ei ole leimaantunut. Kouluilla on keinoja ja henkilöitä, mutta tapahtumat pitää avata niille, jotka asiaan voivat puuttua. Se on kiusatun vastuulla. Loput jää kiusaajille ja niille, jotka asiaa hoitavat.
-aineenope
[/quote]Kiitos! Lapseni on tosiaan hirmuisen huolestunut siitä, että "vasikointi" tulisi julki ja joutuisi kaiken muun lisäksi kantamaan "kantelupukin" ja "itkupillin" taakkaa. Onko pojat aina olleet yhtä vittumaisia vai onko tämä nilkkeily eritoten tämän ajan ongelma? Ap
[/quote]

Vastaan sulle myöhemmin. Nyt töitä :)
-aineenope.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 08:46"]

Tuttu oli aikanaan pienikokoisena poikana vastaavassa tilanteessa. Töniminen loppui siihen paikkaan, kun tämä poika oli ottanut ison parsinneulan käsityöluokasta mukaansa ja pitänyt vaivihkaan sitä tiellä, kun häntä yritettiin töniä. Tönijä oli saanut neulasta itseensä, mutta ei tietenkään voinut valittaa kenellekään, sillä itse oli aloittanut kiusaamisen. Tietenkään ei ole mikään suositeltava keino. Itse olisin varmaan yhteydessä rehtoriin.

[/quote]

Valitettavasti tämä oli ainoa keino, joka lopetti oman kiusaamiseni. Olin tyttö jota pojat läpsivät, löivät, huutelivat perään, heittelivät lumipalloilla jne. Oli kokeiltu kouluunsoittamiset, opettajallekertomiset, kaikki pehmeät keinot, mutta opettajia ei yksinkertaisesti kiinnostanut tehdä asialle mitään. Lopulta vastaväkivalta kättä pidemmällä lopetti kiusaamisen lopullisesti.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:18"]

Lapsi on tähän asti yrittänyt juuri sitä paikalta poistumista ja välittämättä jättämistä. Kiusaaminen on kuitenkin koko ajan vain pahentunut. Ja lapsi tosiaan on sosiaalisesti pikkuisen kömpelö. Sellaista professorityyppiä. Kertoo liian monimutkaisia vitsejä, ei pidä koululaisten läppiä hauskoina tai jos pitää, nauraa vähän liian myöhään, ei osaa liittyä sulavasti porukkaan jne. Mielestäni hänellä silti on oikeus saada olla rauhassa. Ap

[/quote]

... Tai entäpä poikasi vain on helmi sikojen joukossa? :) 
Ensimmäisenä ehdottaisin, että vaihtaisit vanhempana näkökulmaa: miten niin sinun lapsesi on sosiaalisesti kömpelö? Siksi, että hän on sellaisessa seurassa, joihin hän ei piirteineen syystä tai toisesta mahdu? Jossakin toisenlaisessa ympäristössä hän voisi vallan hyvin olla sosiaalisen kömpelyyden sijaan harkitsevainen, kuunteleva, filosofinen... Miten hän edes voisi päästä tuossa seurassa olemaan sosiaalisesti "reippaampi", jos hän on jo saanut sen porukan kyykytettävän aseman? Sitä asemaa on tosi vaikea muuttaa, puolustipa poikasi itseään fyysisesti, sanallisella nokkeluudella tai vetäytymällä tilanteesta. Kiusaaminen ei ole poikasi piirteiden, vaan kiusaajien aiheuttama ongelma! Sen kertoo jo nämä tarinatkin, joissa kyllästyttyään uhriinsa kiusaajat vain vaihtavat uhrinsa toiseen. 

Mikäli poikasi itse toivoo koulun tai edes luokan vaihtoa, kehotan harkitsemaan sitä. Kyse on kuitenkin poikasi koulurauhasta. Yhtä kaikki, yritä saada hänet taipumaan siihen, että asia on selvitettävä. Yhteys opettajiin ja rehtoriin, ja vaatikaa, että asia on selvitettävä, myös yhteistyössä vanhempien kanssa. Jo senkin tähden, että koko luokallinen poikia yhtä vastaan kertoo yksinkertaisesti siitä, että luokan ilmapiirissä tai kokoonpanossa olisi paljon parannettavaa. 

Ja mikäli koulu haluaa syystä tai toisesta sulkea silmänsä ja painaa asian villaisella, suosittelen minäkin sitten korkeampien tahojen puoleen kääntymistä. Kiusaamisen lopettaminen hyvissä ajoin on palvelus niin pojallesi kuin meille muillekin. Maailmassa on jo muutenkin tarpeeksi lopeensa murjottuja ihmisiä ja lapsen tasolle jääneitä kiusaajia, jotka eivät osaa työelämässäkään olla ihmisiksi.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:09"]

Lapseni on urheilullinen, ihan huippuja lajissaan, solakka, lihaksikas, ikäisekseen voimakas. Ei tämä ole mitenkään auttanut asiaa. Toki jos tappelu tulisi yhden pullakan lanittajan kanssa, niin poikani pistäisi sen pakettiin. Mutta kun on yli kymmenen yhtä vastaan ja osa noista on luokalle jääneitä 180 senttisiä mörssäreitä, niin... Ap

[/quote]

Puolustautuuko hän mitenkään, kun häntä otetaan niskasta kiinni tai tökitään kyynärpäällä kylkeen? Jos mietin itseäni, niin oma reaktioni olisi antaa samalla mitalla takaisin tai vähän enemmänkin ja huutaa samalla jotain. Siis ihan tällainen alkukantainen itsepuolustusvaisto ja sellainen asenne, että minuunhan ei kosketa. 

Missä nämä 10-vastaan-1-tilanteet tapahtuvat? Kotimatkalla? Välitunnilla? Eikö siellä ole silminnäkijöitä?

Olin itse kovin kiusattu ylä-asteella, koska olin kovin lyhyt ja sellainen joka ei varmasti pistä hanttiin. Kerroin asiasta äidilleni, joka kertoi luokanvalvojalleni ja koko kolmen vuoden aikana kiusaamista ei saatu kuriin.

Kuuntelin monet kerrat "nyt sille kiusaamiselle tulee loppu" -heittoja, mutta koskaan loppua ei kuitenkaan tullut. Ylä-asteeltä päästyäni kaikki kuitenkin muuttui paremmaksi kun uudet ihmiset ja uudet koulut astuivat kuvioihin.

Kiusaaminen on vaikea asia ja siihen ei mielestäni ole oikeassa maailmassa mitään järkevää ratkaisua. Kiusaajia ei voi oikein siirtää toiseen kouluunkaan, koska siellä se vain kuitenkin jatkuisi ja mikäli kiusattu vaihtaa koulua niin hänen tilalleen valitaan vain joku toinen.

Ainoa oikeasti toimiva keino on keino, jota kukaan ei sano ääneen ja se on väärin jne. jne. on että kiusattu pistää kunnolla hanttiin kiusaajalle tavalla tai toisella. Siihen se kyllä loppuu.

Sitten jos on niin kuin minä eikä halua / uskalla / tms. käyttää tuota ainoo toimivaa vaihtoehtoa, niin ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on kestää kiusaaminen ja ajatella sitä vaikka luonnetta kasvattavana voimavarana. Jälkikäteen voi sitten vielä katsella kiusaajien kuulumisia vaikka facebookista ja naureskella kiusaajien paskalle elämälle. Tärkeintä on tajuta että kiusaaminen ei yleensä ole varsinaisesti henkilökohtaista, sillä jos kiusattua X ei olisi niin tilalle valittaisiin vaan seuraava kiusattu Y. Se miksi joku nyt joutuu ensimmäiseksi kiusaajien tähtäimeen on vain paskaa tuuria.

Ymmärrän kyllä että kirjoitukseni / mielipiteeni / ratkaisuni eivät todellakaan miellytä ketään, mutta yrittäkää ymmärtää että kovasti kiusatun näkökulmasta asia nyt vain näyttää tältä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:18"]

Lapsi on tähän asti yrittänyt juuri sitä paikalta poistumista ja välittämättä jättämistä. Kiusaaminen on kuitenkin koko ajan vain pahentunut. Ja lapsi tosiaan on sosiaalisesti pikkuisen kömpelö. Sellaista professorityyppiä. Kertoo liian monimutkaisia vitsejä, ei pidä koululaisten läppiä hauskoina tai jos pitää, nauraa vähän liian myöhään, ei osaa liittyä sulavasti porukkaan jne. Mielestäni hänellä silti on oikeus saada olla rauhassa. Ap

[/quote]

... Tai entäpä poikasi vain on helmi sikojen joukossa? :) 
Ensimmäisenä ehdottaisin, että vaihtaisit vanhempana näkökulmaa: miten niin sinun lapsesi on sosiaalisesti kömpelö? Siksi, että hän on sellaisessa seurassa, joihin hän ei piirteineen syystä tai toisesta mahdu? Jossakin toisenlaisessa ympäristössä hän voisi vallan hyvin olla sosiaalisen kömpelyyden sijaan harkitsevainen, kuunteleva, filosofinen... Miten hän edes voisi päästä tuossa seurassa olemaan sosiaalisesti "reippaampi", jos hän on jo saanut sen porukan kyykytettävän aseman? Sitä asemaa on tosi vaikea muuttaa, puolustipa poikasi itseään fyysisesti, sanallisella nokkeluudella tai vetäytymällä tilanteesta. Kiusaaminen ei ole poikasi piirteiden, vaan kiusaajien aiheuttama ongelma! Sen kertoo jo nämä tarinatkin, joissa kyllästyttyään uhriinsa kiusaajat vain vaihtavat uhrinsa toiseen. 

Mikäli poikasi itse toivoo koulun tai edes luokan vaihtoa, kehotan harkitsemaan sitä. Kyse on kuitenkin poikasi koulurauhasta. Yhtä kaikki, yritä saada hänet taipumaan siihen, että asia on selvitettävä. Yhteys opettajiin ja rehtoriin, ja vaatikaa, että asia on selvitettävä, myös yhteistyössä vanhempien kanssa. Jo senkin tähden, että koko luokallinen poikia yhtä vastaan kertoo yksinkertaisesti siitä, että luokan ilmapiirissä tai kokoonpanossa olisi paljon parannettavaa. 

Ja mikäli koulu haluaa syystä tai toisesta sulkea silmänsä ja painaa asian villaisella, suosittelen minäkin sitten korkeampien tahojen puoleen kääntymistä. Kiusaamisen lopettaminen hyvissä ajoin on palvelus niin pojallesi kuin meille muillekin. Maailmassa on jo muutenkin tarpeeksi lopeensa murjottuja ihmisiä ja lapsen tasolle jääneitä kiusaajia, jotka eivät osaa työelämässäkään olla ihmisiksi.
[/quote]Kiitos. Tiedätkö, multa pääsi itku. Ihan hyvällä tavalla. ;) ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:09"]

Lapseni on urheilullinen, ihan huippuja lajissaan, solakka, lihaksikas, ikäisekseen voimakas. Ei tämä ole mitenkään auttanut asiaa. Toki jos tappelu tulisi yhden pullakan lanittajan kanssa, niin poikani pistäisi sen pakettiin. Mutta kun on yli kymmenen yhtä vastaan ja osa noista on luokalle jääneitä 180 senttisiä mörssäreitä, niin... Ap

[/quote]

Puolustautuuko hän mitenkään, kun häntä otetaan niskasta kiinni tai tökitään kyynärpäällä kylkeen? Jos mietin itseäni, niin oma reaktioni olisi antaa samalla mitalla takaisin tai vähän enemmänkin ja huutaa samalla jotain. Siis ihan tällainen alkukantainen itsepuolustusvaisto ja sellainen asenne, että minuunhan ei kosketa. 

Missä nämä 10-vastaan-1-tilanteet tapahtuvat? Kotimatkalla? Välitunnilla? Eikö siellä ole silminnäkijöitä?
[/quote]Eri kokoonpanoissa tämä tyypit liikkuvat. Välitunneilla, opettajaa odottaessa ennen tunnin alkua, koulun alkaessa, koulun loputtua. Joskus kuulemma tunnillakin, etenkin tunneilla joilla saa puhua ja liikkua. Kuten kotitalous ja käsityö. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 17:41"][quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 09:09"]

Lapseni on urheilullinen, ihan huippuja lajissaan, solakka, lihaksikas, ikäisekseen voimakas. Ei tämä ole mitenkään auttanut asiaa. Toki jos tappelu tulisi yhden pullakan lanittajan kanssa, niin poikani pistäisi sen pakettiin. Mutta kun on yli kymmenen yhtä vastaan ja osa noista on luokalle jääneitä 180 senttisiä mörssäreitä, niin... Ap

[/quote]

Puolustautuuko hän mitenkään, kun häntä otetaan niskasta kiinni tai tökitään kyynärpäällä kylkeen? Jos mietin itseäni, niin oma reaktioni olisi antaa samalla mitalla takaisin tai vähän enemmänkin ja huutaa samalla jotain. Siis ihan tällainen alkukantainen itsepuolustusvaisto ja sellainen asenne, että minuunhan ei kosketa. 

Missä nämä 10-vastaan-1-tilanteet tapahtuvat? Kotimatkalla? Välitunnilla? Eikö siellä ole silminnäkijöitä?
[/quote]Eri kokoonpanoissa tämä tyypit liikkuvat. Välitunneilla, opettajaa odottaessa ennen tunnin alkua, koulun alkaessa, koulun loputtua. Joskus kuulemma tunnillakin, etenkin tunneilla joilla saa puhua ja liikkua. Kuten kotitalous ja käsityö. Ap
[/quote]Ja pelkäänpä että poikani ei oikein osaa satuttaa toisia. Ellei nyt ihan hengenhätä olisi. Ap

59) juuri näin! Yksin on turha taistella joukkoja vastaan. Siinä tuhoutuu lapsen mielenterveys ja itsetunto. Ei kukaan aikuinenkaan jää taistelemaan susia vastaan työpaikalle vaan lähtee. Löytääkseen paremman ryhmän, jossa tulee hyväksytyksi. Koulun vaihto ainoa oikeasti toimiva keino.

Tsemppiä pojalle! Täällä kirjoittelee jo aikuinen entinen koulukiusattu kiltti tyttö, joka raivostui mielessään poikasi kiusaajille. Jos olisin opettaja, laittaisin kuriin typerät kiusaajat keinolla millä hyvänsä! Poikasi vaikuttaa kiltiltä ja fiksulta unelmapoikaystävältä jollekin kivalle fiksulle tytölle tulevaisuudessa :) Uskon, että viimeistään lukiossa kaikki helpottuu, kun poika pääsee oman tasoiseensa seuraan. 

Ihmettelen, mitä se auttaisi, vaikka kiusaajia uhkailtaisiin väliaikaisella koulusta erottamisella? Eivätkö he vain riemastuisi siitä, kun ei tarvitsisi mennä kouluun..? 

Jos minun lastani kiusattaisiin, pyytäisin pari miehen kaveria menemään joku päivä lasta vastaan koulusta ja samalla voisivat esittää pari tiukkaa kysymystä kiusaajille. Nämä miehen kaverit ovat siis "isoja, rumia ja parrakkaita", jotkut prätkäliivitkin taitaa löytyä joten uskoisin että saattaisi olla aika tehokas keino...

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä pojalle! Täällä kirjoittelee jo aikuinen entinen koulukiusattu kiltti tyttö, joka raivostui mielessään poikasi kiusaajille. Jos olisin opettaja, laittaisin kuriin typerät kiusaajat keinolla millä hyvänsä! Poikasi vaikuttaa kiltiltä ja fiksulta unelmapoikaystävältä jollekin kivalle fiksulle tytölle tulevaisuudessa :) Uskon, että viimeistään lukiossa kaikki helpottuu, kun poika pääsee oman tasoiseensa seuraan. 

Ihmettelen, mitä se auttaisi, vaikka kiusaajia uhkailtaisiin väliaikaisella koulusta erottamisella? Eivätkö he vain riemastuisi siitä, kun ei tarvitsisi mennä kouluun..? 

Up

Ja tämän vuoksi heidän kurkkunsa viillellään auki, ettäs tiedätte.

Mä sain koulukiusaamisen loppumaan sillä, kun sanoin kiusaajalle tää loppuu nyt, tai saat katua.

Nauroi mulle.

Seuraavana päivänä soitettiin koulun kansliaan pihapuhelu, lähiomainen on joutunut sairaalaan.

Poika lähti äkkiä koulusta ja olin pihalla odottamassa.

Sanoin jatkatko, vai joutuuko oikeasti sairaalaan,

Pari pv myöhemmin tuttu bodari tuli, nosti pojan ilmaan, laittoi repusta roikkumaan, kaverit ympärillä. Otti kuvan ja sanoi lopetatko.

Sanoi katso, sun kaverit on ympärillä ja kukaan ei sua auta.

Kuva lähti kiertämään koulun sisällä.

Kiusaaminen loppui heti

Ja tämän vuoksi heidän kurkkunsa viillellään auki, ettäs tiedätte.