Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan takaisin 2000-luvun alkuun, muita?
04.04.2022 |
Kaipaan mm. näitä asioita 2000-luvun alusta:
Nokia 33310, jonka akku kesti monta päivää, ja jota oikeasti käytettiin vain soittamiseen/tekstaamiseen.
Ihmiset juttelivat enemmän toisilleen esim. harrastuspaikoissa tai muuten vain, kun ei voinut paeta niska kyyryssä puhelinskrollaamiseen.
Tietokoneet ja puhelimet eivät vaatineet jatkuvia päivityksiä, uusia osia, tai jopa uusien laitteiden hankkimisia, kun kestivät pitkään. Joka paikkaan ei tarvinnut lukuisia käyttäjätunnuksia ja salasanoja muistettavaksi. Ylipäätään laitteet olivat kestäviä ja toiminnoiltaan yksinkertaisia.
Ei ollut somea, eikä vaadittu koko ajan läsnäoloa tai tavoitettavissa olemista. Ei ollut epätervettä somevertailua.
Ostoskeskuksissa oli enemmän vaihtelevuutta liikkeissä, nykyisissä ostoskeskuksissa ei ole mitään kiinnostavaa, kun joka ikisessä paikassa on ne samat Cubusit, Kappahlit ja Lindexit samoine huonolaatuisine vaatteineen. Vaatteet, laukut ja kengät olivat ylipäätään kivemman näköisiä kuin nykyään.
Ostoksia oli mukavampi tehdä, kun joka paikassa ei hyökännyt DNA-myyjät kimppuun "onko liittymäasiat kunnossa?"-kysymyksineen. Vaatekaupoissa myyjät ei jatkuvasti ahdistelleet "Voinko olla avuksi? Kiva tuo kukkakuosi tuossa paidassa, eikö niin? Onkos teillä meidän klubikorttia?"-kysymyksineen.
Lentokentillä, juna-asemilla yms. yleisissä paikoissa sai useammin asioida ihmisten kanssa, kun nykyään lähtökohta taitaa olla paikassa kuin paikassa, että asioidaan jonkin laitteen ja puhelimen kanssa.
Geisha-suklaa maistui paremmalta, kun siinä oli palmuöljyn sijaan oikeaa kaakaovoita.
Rahan ostovoima oli paljon parempi, silloisilla palkoilla eli leveämmin kuin nykyään.
Huoh. Entinen ei koskaan palaa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin vielä tuostakin 20 vuotta taaksepäin 1980-luvun alkuun.
Olen syntynyt 80-luvulla, joten en juurikaan tiedä millaista elämää silloin oli muuta kuin mitä olen kuullut. Mielikuva on, että silloin elettiin nousukautta, töitä oli runsain määrin tarjolla. Vanhempia kun kuuntelee, niin he tuntuivat vaan pitävän hauskaa silloin. Kavereita nähtiin ja yhdessä hengattiin kaiken aikaa. Ei ollut maailmantuskaa ilmastoasioista tai joka asia kiellettyä. Musiikkikin oli huippuhyvää. Katselin jotain youtube-videota, missä oli kuvattu Amerikassa koulu- ja college-elämää jostain 50-luvulta tähän päivään joka vuosikymmenenä, niin kiinnitin huomiota siihen, että sieltä 50-luvulta 90-luvulle nuorten elämä oli täynnä sosiaalisia rientoja, iloa ja hauskuutta. Sitten tapahtui jotain, ja alkoi laskusuunta. 2010-luvulla tultaessa kuvaavat nuoret vain istuivat jossain nurkassa vakavina pää kumarassa tuijottamassa omiin puhelimiinsa. Tosi surullista. Ero oli niin silminnähtävä.
Oletko katsonut 80-luvun Hittimittareita? Siinä näkee maakuntaraadeista, millaista vapautunutta hauskanpitoa oli kasarilla. Se ei kerro tietenkään kaikkea, mutta jotain olennaista sellaisesta vallinneesta hengestä, joka nykyään on jo harvinaista (jäyhyys ja vakavuus, ihmiset näyttävät nykyikäluokkiin verrattuna 10-20 vuotta vanhemmilta).
80-luvulla oli ydinsodan pelko ja oltiin tietoisia kehitysmaiden nälkäänäkevistä. Myös vihreä liike nosti päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin vielä tuostakin 20 vuotta taaksepäin 1980-luvun alkuun.
Olen syntynyt 80-luvulla, joten en juurikaan tiedä millaista elämää silloin oli muuta kuin mitä olen kuullut. Mielikuva on, että silloin elettiin nousukautta, töitä oli runsain määrin tarjolla. Vanhempia kun kuuntelee, niin he tuntuivat vaan pitävän hauskaa silloin. Kavereita nähtiin ja yhdessä hengattiin kaiken aikaa. Ei ollut maailmantuskaa ilmastoasioista tai joka asia kiellettyä. Musiikkikin oli huippuhyvää. Katselin jotain youtube-videota, missä oli kuvattu Amerikassa koulu- ja college-elämää jostain 50-luvulta tähän päivään joka vuosikymmenenä, niin kiinnitin huomiota siihen, että sieltä 50-luvulta 90-luvulle nuorten elämä oli täynnä sosiaalisia rientoja, iloa ja hauskuutta. Sitten tapahtui jotain, ja alkoi laskusuunta. 2010-luvulla tultaessa kuvaavat nuoret vain istuivat jossain nurkassa vakavina pää kumarassa tuijottamassa omiin puhelimiinsa. Tosi surullista. Ero oli niin silminnähtävä.
Vanhat elähtäneet mummelit nostalgisoimassa nuoruuttansa. Ei mitään uutta auringon alla.
Ei ne kyllä mitään mummeleita ole, vaan 50- ja 60-vuotiaita. Mielestäni heidän nuoruus on ollut iloisempaa, sosiaalisempaa ja menevämpää kuin nykynuorison, jotka lähinnä kököttää kotona syömässä herkkuja ja katsomassa Instagramien somevaikuttajilta mallia siihen, miltä oman elämän ja kodin pitäisi näyttää.
Moni 80-luvulla nuoruutensa viettänyt, nykyinen 50-60-vuotias on jo mummeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin vielä tuostakin 20 vuotta taaksepäin 1980-luvun alkuun.
Olen syntynyt 80-luvulla, joten en juurikaan tiedä millaista elämää silloin oli muuta kuin mitä olen kuullut. Mielikuva on, että silloin elettiin nousukautta, töitä oli runsain määrin tarjolla. Vanhempia kun kuuntelee, niin he tuntuivat vaan pitävän hauskaa silloin. Kavereita nähtiin ja yhdessä hengattiin kaiken aikaa. Ei ollut maailmantuskaa ilmastoasioista tai joka asia kiellettyä. Musiikkikin oli huippuhyvää. Katselin jotain youtube-videota, missä oli kuvattu Amerikassa koulu- ja college-elämää jostain 50-luvulta tähän päivään joka vuosikymmenenä, niin kiinnitin huomiota siihen, että sieltä 50-luvulta 90-luvulle nuorten elämä oli täynnä sosiaalisia rientoja, iloa ja hauskuutta. Sitten tapahtui jotain, ja alkoi laskusuunta. 2010-luvulla tultaessa kuvaavat nuoret vain istuivat jossain nurkassa vakavina pää kumarassa tuijottamassa omiin puhelimiinsa. Tosi surullista. Ero oli niin silminnähtävä.
Oletko katsonut 80-luvun Hittimittareita? Siinä näkee maakuntaraadeista, millaista vapautunutta hauskanpitoa oli kasarilla. Se ei kerro tietenkään kaikkea, mutta jotain olennaista sellaisesta vallinneesta hengestä, joka nykyään on jo harvinaista (jäyhyys ja vakavuus, ihmiset näyttävät nykyikäluokkiin verrattuna 10-20 vuotta vanhemmilta).
80-luvulla oli ydinsodan pelko ja oltiin tietoisia kehitysmaiden nälkäänäkevistä. Myös vihreä liike nosti päätään.
80-luku on yliromantisoitu. Kyllä tulisi monella pissi housuun, jos niihin aikoihin mentäisiin takaisin. IHAN JOKA asia oli hankalampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin vielä tuostakin 20 vuotta taaksepäin 1980-luvun alkuun.
Olen syntynyt 80-luvulla, joten en juurikaan tiedä millaista elämää silloin oli muuta kuin mitä olen kuullut. Mielikuva on, että silloin elettiin nousukautta, töitä oli runsain määrin tarjolla. Vanhempia kun kuuntelee, niin he tuntuivat vaan pitävän hauskaa silloin. Kavereita nähtiin ja yhdessä hengattiin kaiken aikaa. Ei ollut maailmantuskaa ilmastoasioista tai joka asia kiellettyä. Musiikkikin oli huippuhyvää. Katselin jotain youtube-videota, missä oli kuvattu Amerikassa koulu- ja college-elämää jostain 50-luvulta tähän päivään joka vuosikymmenenä, niin kiinnitin huomiota siihen, että sieltä 50-luvulta 90-luvulle nuorten elämä oli täynnä sosiaalisia rientoja, iloa ja hauskuutta. Sitten tapahtui jotain, ja alkoi laskusuunta. 2010-luvulla tultaessa kuvaavat nuoret vain istuivat jossain nurkassa vakavina pää kumarassa tuijottamassa omiin puhelimiinsa. Tosi surullista. Ero oli niin silminnähtävä.
Oletko katsonut 80-luvun Hittimittareita? Siinä näkee maakuntaraadeista, millaista vapautunutta hauskanpitoa oli kasarilla. Se ei kerro tietenkään kaikkea, mutta jotain olennaista sellaisesta vallinneesta hengestä, joka nykyään on jo harvinaista (jäyhyys ja vakavuus, ihmiset näyttävät nykyikäluokkiin verrattuna 10-20 vuotta vanhemmilta).
80-luvulla oli ydinsodan pelko ja oltiin tietoisia kehitysmaiden nälkäänäkevistä. Myös vihreä liike nosti päätään.
80-luku on yliromantisoitu. Kyllä tulisi monella pissi housuun, jos niihin aikoihin mentäisiin takaisin. IHAN JOKA asia oli hankalampi.
Jännä ajatus, että kaiken pitäisi olla tosi helppoa. Ei elämän tarvitse olla ylihelppoa niin, että sormia napsauttamalla kaikki vaan tapahtuu. Ihminen laiskistuu eikä saa enää mitään aikaiseksi. Elämän pitää olla merkityksellistä, ei välttämättä liian helppoa. Merkityksellisyys on kärsinyt, kun ihmisten aika menee vain somessa. Voisin moniakin asioita nykyajasta vaihtaa entiseen.
Kasariteini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin vielä tuostakin 20 vuotta taaksepäin 1980-luvun alkuun.
Olen syntynyt 80-luvulla, joten en juurikaan tiedä millaista elämää silloin oli muuta kuin mitä olen kuullut. Mielikuva on, että silloin elettiin nousukautta, töitä oli runsain määrin tarjolla. Vanhempia kun kuuntelee, niin he tuntuivat vaan pitävän hauskaa silloin. Kavereita nähtiin ja yhdessä hengattiin kaiken aikaa. Ei ollut maailmantuskaa ilmastoasioista tai joka asia kiellettyä. Musiikkikin oli huippuhyvää. Katselin jotain youtube-videota, missä oli kuvattu Amerikassa koulu- ja college-elämää jostain 50-luvulta tähän päivään joka vuosikymmenenä, niin kiinnitin huomiota siihen, että sieltä 50-luvulta 90-luvulle nuorten elämä oli täynnä sosiaalisia rientoja, iloa ja hauskuutta. Sitten tapahtui jotain, ja alkoi laskusuunta. 2010-luvulla tultaessa kuvaavat nuoret vain istuivat jossain nurkassa vakavina pää kumarassa tuijottamassa omiin puhelimiinsa. Tosi surullista. Ero oli niin silminnähtävä.
Vanhat elähtäneet mummelit nostalgisoimassa nuoruuttansa. Ei mitään uutta auringon alla.
Ei ne kyllä mitään mummeleita ole, vaan 50- ja 60-vuotiaita. Mielestäni heidän nuoruus on ollut iloisempaa, sosiaalisempaa ja menevämpää kuin nykynuorison, jotka lähinnä kököttää kotona syömässä herkkuja ja katsomassa Instagramien somevaikuttajilta mallia siihen, miltä oman elämän ja kodin pitäisi näyttää.
Moni 80-luvulla nuoruutensa viettänyt, nykyinen 50-60-vuotias on jo mummeli.
Olen kylläkin mies, enkä vielä viittäkymmentä, mutta silti olisin edelleen menossa välittömästi sinne 80-luvulle, jos vain se olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo! Mut tiedän ainakin mitä en kaipaa! Leveälahkeisia housuja siihen aikaan niitä ei pitäny pahoina, mut onhan ne rumia. Nehän taas tullu muotiin, mut enpä kulje muodin mukana.
Paitsi nyt ne housut on sillä erotuksella 2000-luvun alkuun, että niissä on vielä korkea vyötärö ja muutenkin jotenkin tasapaksu leikkaus. Ovat rumempia kuin silloin. Itse en toki slim fiteistä vaihda enää takaisin trumpetteihin, mutta lähinnä teineillä näkee noita hirvityksiä.
Kummallisia hehtaarihousuja näkyy nykyään. Melkein kuin säkki olisi ommeltu housuiksi.
Tavallaan hauskaa että kaiklla ei ole enää strech-pillimakkarankuoria. Odottelen vaan hameiden paluuta. Vai onko ne jo kielletty sukupuolisyrjivinä?
Itis oli silloin kiva paikka. Ei tainnut olla yhtäkään tum m a h i piäästä koko keskuksessa. Muistan carrolsin ja miten hyvältä ne hampurilaiset maistuivat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo! Mut tiedän ainakin mitä en kaipaa! Leveälahkeisia housuja siihen aikaan niitä ei pitäny pahoina, mut onhan ne rumia. Nehän taas tullu muotiin, mut enpä kulje muodin mukana.
Paitsi nyt ne housut on sillä erotuksella 2000-luvun alkuun, että niissä on vielä korkea vyötärö ja muutenkin jotenkin tasapaksu leikkaus. Ovat rumempia kuin silloin. Itse en toki slim fiteistä vaihda enää takaisin trumpetteihin, mutta lähinnä teineillä näkee noita hirvityksiä.
Kummallisia hehtaarihousuja näkyy nykyään. Melkein kuin säkki olisi ommeltu housuiksi.
Tavallaan hauskaa että kaiklla ei ole enää strech-pillimakkarankuoria. Odottelen vaan hameiden paluuta. Vai onko ne jo kielletty sukupuolisyrjivinä?
Onhan ne myös 70 lukua. Aikamoisissa "jätesäkeissä" kyllä teinitytöt kulkee nykyään ainakin täällä Helsingissä. On oversize huppareita ja housuja.
Vierailija kirjoitti:
Itis oli silloin kiva paikka. Ei tainnut olla yhtäkään tum m a h i piäästä koko keskuksessa. Muistan carrolsin ja miten hyvältä ne hampurilaiset maistuivat :)
Carrols oli niin hyvä! Heti tulee mieleen juustohampurilaisen maku. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulla oli varmasti moni asia vaikeampi kuin nykyään, mutta tietynlainen helppous silloin oli. Töitä sai paljon helpommin eikä varsinaista työttömyyttä ollut, usein työttömät olivat työkyvyttömiä tai sairaita, mutta jos oli työkykyinen niin työtä oli aina tarjolla. Toista on nykyään, itselläkin vuoden työttömyys koettuna viime vuosina.
1980-luvulla myös perheitä arvostettiin enemmän. Yksinhuoltajille ja muille vaikeammassa tilanteessa olijoille oli paljon enemmän apua tarjolla. Oli kodinhoitajien ammatti, jotka tulivat tarvittaessa auttamaan kotiin, hoitamaan lapsia, jotta esimerkiksi yksinhuoltaja sai hetken lepotauon ja tämä apu tuli kunnalta ihan maksutta.
Lisäksi pakko lisätä, että 1980-luvulla ei vielä kouluttauduttu vain koulutuksen tähden. Nykyään kaikilla pitäisi olla korkeakoulutus, vaikka suurin osa töistä ei vaadi sitä. Nykyään nuorille painotetaan, että on pakko opiskella vähintään AMK-tasoinen tutkinto, jotta saa töitä. Ennen näihin samoihin töihin pääsi ammattikoulun tai lukion käymällä. Tämä nykyinen "pakkokouluttautuminen" on aiheuttanut sen, että nykyään moni pääsee elämään "aikuista" elämää vasta 25-30-vuotiaana. Ja sen myötä kaikki viivästyy, perheen perustaminen, asunnon hankkiminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus, että kaiken pitäisi olla tosi helppoa. Ei elämän tarvitse olla ylihelppoa niin, että sormia napsauttamalla kaikki vaan tapahtuu. Ihminen laiskistuu eikä saa enää mitään aikaiseksi. Elämän pitää olla merkityksellistä, ei välttämättä liian helppoa. Merkityksellisyys on kärsinyt, kun ihmisten aika menee vain somessa. Voisin moniakin asioita nykyajasta vaihtaa entiseen.
Se on juuri näin, kyllä mä kuuntelen huuli pyöreänä kun työkaverit puhuvat kahvipöydässä miten katsovat arviolta 4 tuntia päivässä suoratoistopalveluita :D. V---u 4 tuntia! Eli töistä päästessä syödään ja sitten television ääreen vaan? En rehellisesti sanottuna pystyisi tuohon, käytän aikani mieluummin vähän mielekkäämmin kuin jenkkiroskan parissa. Vaikka sitten liikkumalla, remppaamalla, lukemalla, jne. Ihan mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä ajatus, että kaiken pitäisi olla tosi helppoa. Ei elämän tarvitse olla ylihelppoa niin, että sormia napsauttamalla kaikki vaan tapahtuu. Ihminen laiskistuu eikä saa enää mitään aikaiseksi. Elämän pitää olla merkityksellistä, ei välttämättä liian helppoa. Merkityksellisyys on kärsinyt, kun ihmisten aika menee vain somessa. Voisin moniakin asioita nykyajasta vaihtaa entiseen.
Se on juuri näin, kyllä mä kuuntelen huuli pyöreänä kun työkaverit puhuvat kahvipöydässä miten katsovat arviolta 4 tuntia päivässä suoratoistopalveluita :D. V---u 4 tuntia! Eli töistä päästessä syödään ja sitten television ääreen vaan? En rehellisesti sanottuna pystyisi tuohon, käytän aikani mieluummin vähän mielekkäämmin kuin jenkkiroskan parissa. Vaikka sitten liikkumalla, remppaamalla, lukemalla, jne. Ihan mitä vain.
Niinpä, ja merkityksellisyys alkaa hävitä, kun ei olla muiden ihmisten kanssa enää tekemisissä. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen. Suoratoistopalveluihin tai someen uppoaminen on hyvin keinotekoista sosiaalisuutta, tai oikeastaan sen vastakohtaa. Lopulta voi kehittyä tyhjä olo. Sen lisäksi että myös keho, terveys ja mieli kärsii siitä, että ihminen vain makaa ja tuijottaa näyttöpäätettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, vähäsen. Kaipaan kuitenkin enemmän nuoruuden vapautta ja huolettomuutta ja sitä kun kaikki ovet olivat vieä auki. Voisinpa nyt olla nuori taas, mutta nykyisellä elämänkokemuksella :D
Vierailija kirjoitti:
No joo, vähäsen. Kaipaan kuitenkin enemmän nuoruuden vapautta ja huolettomuutta ja sitä kun kaikki ovet olivat vieä auki. Voisinpa nyt olla nuori taas, mutta nykyisellä elämänkokemuksella :D
Joo, ollapa nuori tällä mielellä ja elämänviisaudella, mitä nyt on. Ei sillä, että olisin vieläkään kovin elämänviisas, mutta tekisin niiiin toisia ratkaisuja nyt. :D Ja suhtautuisin asioihin vähemmän dramaattisesti. Toisaalta, jokaisella varmaan on tuo nuoruuden sekoiluvaihe koettavanaan. Mihin sitä kehitystä voisi verrata, jos ei nuoruuden sekoiluun.
"Don't get caught up on what could have been. If it should have been, it would have."
Mä kaipaan vuosia 2016-2020 eli ikävuosiin 20-24. ❤ sillon oli jo nuori aikuinen mutta kuitenkin vielä nuoruuden huumassa ja voimissa
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa tällä tavalla.
20v kuluttua ihmiset kaipaavat tätä aikakautta. Eli 20v kuluttua asiat ovat todennäköisesti vielä huonommin.
Ihmisillä on 20 vuoden päästä käytössä entistä parempia teknisiä vekottomia, jos nykyinen kehitys jatkuu.
Tosin minä kuuntelen musiikkia edelleen ensisijaisesti CD- ja LP-levyiltä, joita varten minulla on stereot. En kuuntele koskaan musiikkia kuulokkeet päässä ihmisjoukon keskellä vaan ainoastaan kotona omassa rauhassa.
Minulla on myös toimiva Blu-ray-soitin, jolla voin katsoa 40 tuuman televisiosta DVD- ja Blu-ray levyjä, joita on kertynyt kohtuullisesti. Olen viimeksi katsonut Seinfeld - The Complete Series DVD-boksia, jonka hankin aikoinani edullisesti Anttilan konkurssin yhteydessä. Minulle paikallisen Anttilan levyosasto oli 1980-luvulta lähtien yksi kaupungin kiintopiste, jossa tuli käytyä aktiivisesti musiikkiäänitteiden, elokuvien ja tv-sarjojen takia.
Netissä surffaamisen aloitin oikeastaan Windows95 tienoilla, jolloin Netscape Navigator oli suosituin selain ja Altavista suosituin hakukone. Osallistuin myös Usenetin uutisryhmiin Pine (Program for Internet News and Email) ohjelmalla ja englanninkielisiin chatryhmiin 1990-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi pakko lisätä, että 1980-luvulla ei vielä kouluttauduttu vain koulutuksen tähden. Nykyään kaikilla pitäisi olla korkeakoulutus, vaikka suurin osa töistä ei vaadi sitä. Nykyään nuorille painotetaan, että on pakko opiskella vähintään AMK-tasoinen tutkinto, jotta saa töitä. Ennen näihin samoihin töihin pääsi ammattikoulun tai lukion käymällä. Tämä nykyinen "pakkokouluttautuminen" on aiheuttanut sen, että nykyään moni pääsee elämään "aikuista" elämää vasta 25-30-vuotiaana. Ja sen myötä kaikki viivästyy, perheen perustaminen, asunnon hankkiminen jne.
Minä opiskelin aivan vapaaehtoisesti yliopistossa haluamallani alalla 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Silloin oli mahdollista saada opintotukea 7 vuoden päätoimista opiskelua varten mutta se oli ensisijaisesti lainapainotteista. Kun valmistuin maisteriksi, minulla on opintolainaa nykyrahassa noin 25000 euroa. Lähes kaikki ottivat opintolainaa, jollei sitten asunut opiskelupaikkakunnalla vanhempiensa luona.
Opiskeluaika oli sosiaalisesti vireää aikaa ja vietimme kavereitten kanssa paljon aikaa yliopiston kuppilassa puhumassa ummet ja lammet. Kävin siellä valmistumisen jälkeenkin koska se oli yleinen tapaamispaikka törmätä vanhoihin tuttuihin ja juteltavaa riitti pelkän kahvin voimalla ilman kaljaa ja viinaa.
Olihan se kivaa, tyttö oli pieni silloin. Rankkaakin, mutta toivoisin välillä voivani palata.
Ei ne kyllä mitään mummeleita ole, vaan 50- ja 60-vuotiaita. Mielestäni heidän nuoruus on ollut iloisempaa, sosiaalisempaa ja menevämpää kuin nykynuorison, jotka lähinnä kököttää kotona syömässä herkkuja ja katsomassa Instagramien somevaikuttajilta mallia siihen, miltä oman elämän ja kodin pitäisi näyttää.