Mieheni saa jatkuvasti raivokohtauksia ja on nyt päättänyt ettei voi muuttua

Meillä on kaksi lasta. Olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta.

Miehestäni on tullut viime vuosina varsin kiihkeä, mutta ei niinkään siinä ihanassa muodossa. Puhuu aivan pakonomaisesti ja vauhdikkaasti, tuntuu ettei malta kuunnella mitään mitä sanon. Kiire on päästä jo puhumaan päälle omiaan, yleensä negatiivisia asioita ja vauhkoamista.

Suuttuu mitä pienemmistä seikoista, en aina edes pysy kärryillä mistä suuttuu. Ei voi tietää. Suuttui kerran siitä kun sanoin, että oma unelmani olisi joskus perustaa oma vaatemerkki. Siis veti niin hirveät kilarit siitä, että se meni ihan hulluksi. Häntä kuulemma vituttaa kuunnella sellaista paskaa, kun en ole mikään vaatealan ammattilainen eikä minulla ole edes mitään kontakteja joilla asiaa viedä eteenpäin. En kuulemma tajua miten paljon työtä se vaatii ja joopa joo. Kuuntelin ihan suu auki että mitä hittoa juuri tapahtuu. Itse hän on siis ihan insinööri rakennuspuolella.

Näitä raivareita on aivan koko ajan. Lika, naarmut, yleisestikin pienet haasteet elämässä - joita tulee lapsiperheessä viikottain- sekä aikataulun muutokset tai peruuntumiset. Hän ei voi sietää niitä laisinkaan. Raivokohtauksissa hän käyttäytyy raivokkaasti, huutaa kaikille ympärillä oleville eikä häneen saa mitään kunnon kontaktia. Ainoa tapa siinä on ottaa itse ohjat käsiin ja alkaa hoitaa asioita eteenpäin hänen raivotessaan. Tämä alkaa olla kymmenen vuoden jälkeen itselle jo ihan helvetin raskasta. Kun toinen ei näytä osaavan muuta kuin huutaa.

Eilen sanoi, että tällainen hän on eikä muuksi muutu. Muutama vuosi sitten yhden pahemman riidan jälkeen aneli minut jäämään, kun olin aivan vakavissani lähdössä pois. Lupasi hakea kaiken avun ja muuttua, tulla toisenlaiseksi että meillä olisi kotona hyvä olla. Hetken jaksoikin, mutta vuosien myötä on käynyt selville ettei pysty muuttumaan kuin ehkä hiukan, ehkä hetken.

Onko tämä oikeasti ota tai jätä tilanne. Ei hän tuosta muuksi muutu.