Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies 29v + 1v miettii; kylmä vastaanotto yöelämässä

23.09.2015 |

Illasta jäi aika hyvät tunnelmat ja sitten kotona kuntoiltuani pistin kämpän kuntoon mahdollista yövierasta varten. Äkkiä kello olikin jo yksi. Muistan minkälainen iloinen hälinä ulkona oli yhdeksän ja kymmenen välillä illalla. Järkytyin vähän nähdessäni miten hiljaisia kadut olivat laskeutuessani niille, mutta pidin mieleni rohkeana.

Menin sitten täysimpään paikkaan ja kysyin joltakin opiskelijatytöltä josko hän aikoo laulaa karaokea. Vastaus oli vain jyrkkä ei. Hetken päästä hän valpastui ja kysyi olenko kotoisin tarinan tapahtumakaupungista. Minä tietysti sinisilmäisesti ajattelin hänen haluavankin yhtäkkiä tutustua minuun, mutta vastattuani kysyin samaa häneltä ja kuulemma se ei sitten ollutkaan tärkeä tieto, vaan ainoastaan se missä päin kaupunkia voisi syödä ko.aikaan. Ilmeisesti olin siis jonkinlainen neuvonta-automaatti, joka ei ansaitse peruskohteliaisuutta.

Paluumatkalla kotiin näin pari yksinään kulkevaa haalarinaikkosta ja siitä tuli jotenkin hirveän ristiriitainen olo; tavallaan arvostin heidän sievää ulkomuotoaan ja paremmalla tuulella olisin voinut sanoa jonkun sanasen, mutta tavallaan minulle tuli myös vastenmielisen kylmäävä tunne siitä, että he saattoivat suhtautua minuun vielä kylmemmin kuin ravintolan asuttajat; ainoana syynä luontaiseen arkuuteen sekoitettu uutisointi ja hätävarjelun liioittelemisen ja vainoharhaisuuden ruokkiminen erilaisilla palstoilla. Jotenkin siitä sielunmaailmojen kontrastin ajattelemisesta tulee niin hirveä olo, että sitä tavallaan sitten sittenkin haluaisi vain "kaltaisensa kohdata" pimeällä kadulla kuten siinä Tehosekoittimen laulussa, koska siinä tuollaista hirmukontrastia ei synny.

 

-Mies 29v + 1v-

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
23.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Mies 29v" time="23.09.2015 klo 02:51"]

Illasta jäi aika hyvät tunnelmat ja sitten kotona kuntoiltuani pistin kämpän kuntoon mahdollista yövierasta varten. Äkkiä kello olikin jo yksi. Muistan minkälainen iloinen hälinä ulkona oli yhdeksän ja kymmenen välillä illalla. Järkytyin vähän nähdessäni miten hiljaisia kadut olivat laskeutuessani niille, mutta pidin mieleni rohkeana.

Menin sitten täysimpään paikkaan ja kysyin joltakin opiskelijatytöltä josko hän aikoo laulaa karaokea. Vastaus oli vain jyrkkä ei. Hetken päästä hän valpastui ja kysyi olenko kotoisin tarinan tapahtumakaupungista. Minä tietysti sinisilmäisesti ajattelin hänen haluavankin yhtäkkiä tutustua minuun, mutta vastattuani kysyin samaa häneltä ja kuulemma se ei sitten ollutkaan tärkeä tieto, vaan ainoastaan se missä päin kaupunkia voisi syödä ko.aikaan. Ilmeisesti olin siis jonkinlainen neuvonta-automaatti, joka ei ansaitse peruskohteliaisuutta.

Paluumatkalla kotiin näin pari yksinään kulkevaa haalarinaikkosta ja siitä tuli jotenkin hirveän ristiriitainen olo; tavallaan arvostin heidän sievää ulkomuotoaan ja paremmalla tuulella olisin voinut sanoa jonkun sanasen, mutta tavallaan minulle tuli myös vastenmielisen kylmäävä tunne siitä, että he saattoivat suhtautua minuun vielä kylmemmin kuin ravintolan asuttajat; ainoana syynä luontaiseen arkuuteen sekoitettu uutisointi ja hätävarjelun liioittelemisen ja vainoharhaisuuden ruokkiminen erilaisilla palstoilla. Jotenkin siitä sielunmaailmojen kontrastin ajattelemisesta tulee niin hirveä olo, että sitä tavallaan sitten sittenkin haluaisi vain "kaltaisensa kohdata" pimeällä kadulla kuten siinä Tehosekoittimen laulussa, koska siinä tuollaista hirmukontrastia ei synny.

 

-Mies 29v + 1v-

[/quote]Ja se kaltainenhan voi tietysti olla vain toinen rakkaudettoman elämän tunteva mies. Lähellä kotia näinkin jonkun miehen kyyhöttävän kadulla ja mielessäni alkoivat pyöriä erilaiset skenaariot; olisiko hän surullinen, epätoivoinen ja mitä hän oikein tarvitsisi; rupesin heti mielessäni miettimään omia yhteystietoja ja erilaisia tukipalveluita ja humanitaarisia järjestöjä. Kun sitten ohitin hänet, näin jonkun kauniin tytön istuvan hänen vieressään ja he juttelivat toisilleen niin hiljaa, että puhetta vain täpärästi suomeksi tunnisti.

Kerrostalon parvekkeella näin myös jonkun hahmon seisovan ja vilkutin hahmolle ja hahmo takaisin. Se oli sentään positiivista.

 

-Mies 29v + 1v-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan yhdeksän