Mistä voi johtua: meidän kahdella lapsella on sama liikuntanumero todistuksessa vaikka
Toinen on hieman kömpelö, ylipainoinen ja mitään harrastamaton, ja toinen harrastaa lajia kilpatasolla ja on muutenkin liikunnallinen. Molempien numero todistuksessa 8. Hieman ihmetellään perheen sisällä tätä linjausta. Eri vuosiluokilla ovat ja eri opettajat, mutta silti.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ööö... Mikset kysy liikunnanopettajilta perusteluja arvosanoihin? Miksi vastaus löytyisi av-palstalta?
Ei tuo nyt niin iso asia ole, että viitsisin tehdä kärpäsestä härkästä. Ja vanhempi menee kohta yläkouluun niin opettaja vaihtuu ja tilanne voi muuttuakin. Ajattelin vain että jos täällä löytyisi kokemuksia tai näkemyksiä vastaavasta näin yleisesti anonyymisti kysymällä.
Ikävään sävyyn puhut eli ajattelet lapsestasi. Vaikka luulet ettei hän huomaa asennettasi, kyllä huomaa. Ylipainoinen kömpelö pullukka ja kilpaurheilija. Sillä lailla.
Jos numero annetaan sen perusteella, miten kovasti yksilö yrittää ja edistyy, tulee mieleen, miksi numeroita ylipäätään annetaan? Ymmärtääkseni tässä tapauksessa yksilöä varten. Että häntä palkitaan ja motivoidaan jatkamaan liikuntaa.
Jos tällä numerolla pyritään johonkin koulun ulkopuoliseen juttuun, niin se ei kerro mitään yksilön todellisista taidoista.
Eri aineissa on siis numeroille eri kohderyhmät? Kuka päättää ne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5.
Liian vähättelevä tapa, jolla vanhempi puhuu toisesta lapsestaan. "Mitään harrastamaton", "ylipainoinen", "tuota vähän pullukkaakin kannustetaan".
Lue opetussuunnitelmasta liikunnan hyvän arvosanan kriteerit. Ei siellä keskeistä ole vatsarutistusten määrät.
No en minä sille lapselle sentään noin puhu. Ja kannustan tietenkin molempia yhtä lailla. Mutta kyllähän sitä näkee selvästi erot mielessään lapsissaan, niin tuli mieleen tällaistakin asiaa ihmetellä, kun itsekin ihmettelevät.[/quote
Älä puhu muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Se pullukka on varmaan lapsipuoli ja se toinen oma lapsi...🤔
Ei näinkään. Molemmat on ihan yhtä rakkaita omia lapsia ruumiinrakenteesta ja liikunnannumerosta huolimatta ❤ Ehkä ei olisi pitänyt tehdä tätä avausta, kun tästä tuli näköjään ihan vääriä käsityksiä.
Harrastaa eri lajia kuin opettaja? Tätäkin on nähty.
Nykykriteerit liikunnan numerossa kieltävät mittaamasta suorituksia. Numero annetaan sen perusteella, millainen on asenne, eli miten kiltisti noudattaa opettajan käskyjä ja miten kohtelee toisia. Esimerkiksi toisten suoritusten arvostelusta saa heti numeron alennuksen, kympin oppilas välttää visusti leuhkimasta taidoillaa ja sen sijaan käyttää kaiken aikansa muiden kannustamiseen. Kympin oppilaan tulee saada nekin liikkumaan, joita ope ei onnistu...
t. yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pullukka on varmaan lapsipuoli ja se toinen oma lapsi...🤔
Ei näinkään. Molemmat on ihan yhtä rakkaita omia lapsia ruumiinrakenteesta ja liikunnannumerosta huolimatta ❤ Ehkä ei olisi pitänyt tehdä tätä avausta, kun tästä tuli näköjään ihan vääriä käsityksiä.
Miten niin väärinkäsityksiä, omia sanojasi on lainattu. Muille sanotut sanat lapsesta kantautuvat aina lopulta lapsen itsensä korviin. Mieti, haluatko lapsesi kuulevan näitä sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pullukka on varmaan lapsipuoli ja se toinen oma lapsi...🤔
Ei näinkään. Molemmat on ihan yhtä rakkaita omia lapsia ruumiinrakenteesta ja liikunnannumerosta huolimatta ❤ Ehkä ei olisi pitänyt tehdä tätä avausta, kun tästä tuli näköjään ihan vääriä käsityksiä.
Miten niin väärinkäsityksiä, omia sanojasi on lainattu. Muille sanotut sanat lapsesta kantautuvat aina lopulta lapsen itsensä korviin. Mieti, haluatko lapsesi kuulevan näitä sanoja.
En ole ikinä sanonut kenellekään näin tätä ennen.
Mitä minun olisi pitänyt sanoa täällä, että pointtini olisi tullut ymmärretyksi? Ei kai vaan "kehopositiivinen? Kun näen, että lapset ovat tässä suhteessa erilaisia ja heillä on eri vahvuudet. Myönnän, että kärjistin, ja olette oikeassa, oli typerää tehdä tämä koko aloitus. Case closed. Ap.
Minun lapseni ihmettelivät koko yläasteen ajan sitä, että eräillä oli liikunnasta 9 vaikka oli kaikissa huonommat tulokset kuin jonkun lapseni ja hänen kaverinsa tulokset. Heillä oli vain 7 tai 8, vaikka yksikin kaveri oli perusjäsen kunnan edustusjoukkueissa niin yksilö- kuin joukkuelajissa. Ja totta kyllä, ylipainoinen oli, mutta lajitkin niitä, joissa enimmäkseen ylisatakiloiset aikuisetkin menestyvät parhaiten. Liikunta jos joku arvostellaan täysin pärstäkertoimen perusteella. Liikunnanopettajilla on kyllä sille joku toinen nimi, olisihan motivaatio.
Todennäköisesti ainoa syy tähän on se, että lapsilla on eri opettaja. Liikunnassa on kyllä jotain virallisia arviointikriteerejä, mutta läheskään kaikki opettajat eivät oikeasti noudata niitä liikunnassa. Yksi antaa kasin kaikille, jotka yrittävät parhaansa taidoista riippumatta. Toinen antaa ysin vain niille, jotka ovat luokan/ryhmän kolmen parhaan joukossa kaikissa vuoden aikana harjoitetuissa liikuntalajeissa. Kolmas antaa ysin niille, jotka ovat luokan parhaita opettajan lempiliikuntalajissa ja kaikille muille korkeintaan kasin, vaikka he olisivat kuinka hyviä kaikissa muissa lajeissa.
Ap:n on ihan turha lähteä miettimään syytä arvosanoihin jostain, mitä hänen lapsensa ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. 95 %:n todennäköisyydellä syy on vain siinä, että opettajat käyttävät ihan erilaisia kriteereitä arvostelussaan.
Vierailija kirjoitti:
Alakoulun ja yläkoulun liikunnan numeroissa oli eroa. Yläkoulussa liikunnanopettajaksi tuli aineopettaja ja suorituksia mitattiin ihan jatkuvasti, liikunnanilo katosi.
Sama on kävi meilläkin. Poika kilpailee yleisurheilussa ja numero on 8. No eipä haittaa, ei tuo hyvään lukioon pääsyä vaikeuta.
Vierailija kirjoitti:
Nykykriteerit liikunnan numerossa kieltävät mittaamasta suorituksia. Numero annetaan sen perusteella, millainen on asenne, eli miten kiltisti noudattaa opettajan käskyjä ja miten kohtelee toisia. Esimerkiksi toisten suoritusten arvostelusta saa heti numeron alennuksen, kympin oppilas välttää visusti leuhkimasta taidoillaa ja sen sijaan käyttää kaiken aikansa muiden kannustamiseen. Kympin oppilaan tulee saada nekin liikkumaan, joita ope ei onnistu...
t. yläkoulun opettaja
En ymmärrä tätä nykykoulua. Hyvistä oppilaista pyritään tekemään jotain pikkuopettajia.
Miten olet ap noin epäonnistunut äitinä ja kasvattajana? Miksi et ole kannustanut toista lastasi liikuntaharrastuksiin ja auttanut häntä painonhallinnassa?
Huvitti aikanaan kanssa tuo urheilu koulussa.Sukset piti raahata ensin linja-autossa sitten ne piti kantaa 3km päähän hiihtoladulle.Tyttäreni oli sairastunut juuri paksunsuolen sairauteen.Hän ei jaksanut joten soitin opettajalle eikö voisi vain kävellä.Hän sanoi ei että tulee 4 todistukseen johonka sanoin antaa tulla vaan hän ei urheilusta ammattia hae.Todistuksessa sitten kuitenkin loppujen lopussa oli 8.
Ukko39 kirjoitti:
Yhtä outoa kuin lukion musiikin kurssi.
Arvosana tuli nuottien osaamisen ja laulukokeen perusteella, vaikkei kumpaakaan taitoa kurssilla opetettu.
Oletus oli, että kaikki osaavat ne jo.
Meidän lukio oli oikein "musiikkilukio", eikä niitä pirun nuotteja opetettu siltikään. Mutta osata ne olisi silti pitänyt.
Minusta koulun liikunnasta ei pitäisi antaa mitään numeroja lainkaan. Pitäisi keskittyä ihan vaan liikkumiseen ja liikkumisen iloon sekä vaikutuksiin terveyteen. Monen itsetunto liikunnan osalta lytätään täysin, vaikka lapsena suoritetaan keskeneräisellä keholla.
Hyväksytty/hylätty riittää mainiosti ja hyväksytään sillä, että lapsi on paikalla ja osallistuu kykyjensä mukaan. Lahjakkuuksille oman treeniryhmät ja joukkueet, mutta näinhän se on muutenkin.
Liikunnanopettajan tärkein tehtävä on sytyttää lapsissa liikunnan riemu.
Valitettavan usein käy juuri päinvastoin.
Jostain syystä yläkoulussa on edelleen eritasonojapuut käytössä, jotka on mitoitettu lyhyiden tyttöjen mukaan. Tai sitten mitataan ja mitataan yhä uudelleen pituushyppyä, kolmiloikkaa, voi hitsi astuit laudalle. Ja taas tulee numero... huono sellainen. Vie liikunnasta ilon todella tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Ukko39 kirjoitti:
Yhtä outoa kuin lukion musiikin kurssi.
Arvosana tuli nuottien osaamisen ja laulukokeen perusteella, vaikkei kumpaakaan taitoa kurssilla opetettu.
Oletus oli, että kaikki osaavat ne jo.
Meidän lukio oli oikein "musiikkilukio", eikä niitä pirun nuotteja opetettu siltikään. Mutta osata ne olisi silti pitänyt.
Siis oikeasti ei opetettu nuotteja, ei lainkaan? Mitä ihmettä, itse en pidä henkilöä joka ei osaa lukea nuotteja minkään sortin muusikkona tai ammattilaisena tuolla kentällä.
Se pullukka on varmaan lapsipuoli ja se toinen oma lapsi...🤔