Apua!
Tiedän,ettei kenenkään muun lastenhoitoon saisi puuttua,mutta: olen huolissani tuttuni 4kk ikäisestä tytöstä,tunnen äidin ja olemme päivittäin kahvilla,joko toistemme luona tai sitten kahvilassa. Äiti on itseäni vuoden nuorempi ja itselläni on 3kk ikäinen tyttö.
Tässä asiat,joiden takia olen huolissani:Vauva ei ole koskaan lattialla,vaan aina sitterissä tai vaunuissa,eikös se ole liikkumisen kannalta hyvä pitää silloin tällöin lasta myös lattialla? Koko tänä aikana en ole nähnyt kuin korkeintaan 3krt äidin syöttävän lasta sylissä(ei imetä) vaan aina lapsi on joko sängyllä,sitterissä tai vaunuissa,pullo tuetaan ja lapsi jää yksin syömään.Eikös se ole hyvä esim syödessä tankata läheisyyttä?? Lapsi " seurustelee" mutta äiti ei koskaan vastaa lapselle,eilenkin kysyi minulta mitä toi vinkuu..lapsihan kaipaa kontaktia äitiinsä ja hyväksi olisi jos lapsen seurusteluun vastattaisiin. Lisäksi äiti " istuttaa" lasta vaunuissa,selkänoja on melkein istuvassa asennossa,onko vielä liian aikaista?? Niin ja sitten nämä kiinteisiin ja velleihin siirtyminen:eikös se ole niin,että aloitetaan miedoilla tuotteilla,totutetaan lapsi aluksi yhteen uuteen makuun ja siitä sitten pikkuhiljaa lisätään uusia makuja?? Näin ei kuitenkaan tapahdu vaan lapsi saa vellejä ja soseita sekaisin,useita eri makuja,jopa saman päivän aikana.. En tykkää puuttua muiden asioihin,mutta miten saisin hienosti sanottua asioista tälle äidille? En kuitenkaan halua loukata tai arvostella,mutta haluaisin kuitenkin,että hän huomaisi lapsensa paremmin. On kurjaa katseltavaa kun lapsi nukahtelee sitteriin tai sänkyyn ilman hellyyttä ja läheisyyttä...kun lapsi vähän inahtaa niin pullo vaan suuhun jne... Jos joku sai tästä mun omituisesta sepustuksesta jotain selvää,antakaa ihmeessä vinkkejä miten voin arvostelematta ja loukkaamatta sanoa tutulleni asiasta..
Värikästä syksyä kaikille!
Kommentit (45)
Kuulostaa kieltämättä vähän oudolta. Meillä kohta 4 kk vauva ja paljon sylitellään (tosin kyllä imetän, mutta muutenkin) ja ihan muutama kymmenen minuuttia päivässä sitterissä, muuten lattialla, sängyllä tms. On kuulemma hyväksi motoristen taitojen kehityksessä ja hyvä selällekkin maata tasaisella alustalla. Ei siis kannattaisi kovin paljoa pitää sitterissä kuitenkaan.
Kuulostaa vähän sitlä että tuttavasi ei olisi kovin herkkä lapsen viesteille, meillä ainakin välillä itketään ja inistään juuri sitä että halutaan syliin tai kanniskeltavaksi. Sitähän vatsen me äidit olemme että olemme vastaamassa vauvan tarpeisiin. Ja kyllä, kuuloistaa ehkä vähän ' kylmälle' että lapsi jätetään yksin syömään pullo tuettuna! Ainakin meillä lapsi tykkää tissiä imiessään katsella äidin kasvoja, käpistellä minun sormiani tms. Ja minusta on mukava pitää vauvaa sylissä ja ' seurustella' syömisen aikana. Näinhän lapsikin oppii että syöminen on sosiaalinen tapahtuma.
Jotenkin säälittää tuttavasi vauva, mutta toisaalta, voihan olla että hän kotona vauvan kanssa kaksin tai perheen kesken ollessaan esim pitää vauvaa enemmän sylissä ym. Mutta voisithan huomauttaa asiasta hänelle hienovaraisesti esim oman vauvasi kanssa kertomalla, että meillä viihdytään paljon sylissä, vauva usein lopettaa itkun kun pääsee syliin jua sitähän vauvat paljon tarvitsevat tms. Ja kertoa että esim neuvolassa suositellaan pitämän vauvaa ennemmin lattialla kun sitterissä.
unohtui mainita,että eilenkin oltiin tutteli ostoksilla ja mainitsin,että on suositeltu kiinteiden aloittaminen aluksi vain yhdellä maulla,hän siihen vain että en ole kuullu ja hyvin näyttää maistuvan...olen usein myös sanonut miten hyvin oma tyttö viihtyy sylissä ja pitää seurustelusta yms...hän vain sanoo että mun tyttö on ihan tyytyväinen sitterissä jne...miestä hänellä ei ole. hänen lapsi on niin suloinen,ollut pari kertaa hoidossani ja silloin aina olen pitänyt sylissä ja seurustellut,mutta eihän se ole minun tehtävä vaan lapsen äidin. Kamalaa kun täytyy huolehtia vielä muiden lapsista ilman että mitenkään voi " auttaa" ...
...sellainen tuli mieleen, että jos sinun on itse hankalaa ottaa asioita puheeksi hänen kanssaan (mikä varmasti onkin, ainakin minusta olisi - eihän sitä voi toisen neuvojaksi tuosta vaan ryhtyä), niin että puhuisit asiasta omassa neuvolassasi ensin omalle terveydenhoitajallesi. Hän sitten kenties saa selville, mikä tuttavasi terveydenhoitajan nimi on ja voisi ehkä ottaa asian puheeksi tämän terveydenhoitajan kanssa. He sitten voivat näin ammattilaisina miettiä, että mitä kannattaisi tehdä!
Näin ehkä itse tekisin. Hankala tilanne, mutta et voi ainakaan mitään pahaa aiheuttaa puhumalla tästä neuvolassasi. Kuulostaa niin surulliselta tuo tuttavasi vauvan tilanne!
Toivottavasti tilanne paranisi! Vauvathan eivät paljoa muuta tarvitse, kuin ravintoa ja LÄHEISYYTTÄ PALJON, PALJON!!
t annelie
tuli paha mieli sen lapsen puolesta.. =(
Sama ajatus minulle tuli kuin edelliselle kirjoittajalle, että ota yhteys neuvolaan ja kerro sinne ystäväsi nimi niin he saavat siellä ammattilaisina pohtia asiaa.
Miltä tämä kuulostaa?
siitä olisi jotain apua,pitää puhua siitä ensi neuvolassa.. Ahdistaa kun ei voi mitenkään mennä toiselle sanomaan: et hei kuule,sä et nyt tee melkein mitään oikein lapsesi kanssa :D kokeillaan sitä neuvolaa...
Ystävälläsi voi olla vaikka synnytyksen jälkeinen masennus ja se voi pahimmillaan olla jopa vaarallista sekä äidille että lapselle. Voihan äiti olla muutenkin uupunut ja väsynyt, ehkä ei jaksa ja kykene antamaan lapselleen hellyyttä. Kaikilla masennus ei ilmene apaattisuutena. Soita neuvolaan ja kerro tilanne. Muista, että lapsen etu on kaikkein tärkein ja yksinhuoltajana ystäväsi voi tarvita muutenkin tukea.
tuntuu pahenevan... Tuttuni liikkuu kaikki päivät kaupungilla tytön kanssa melko myöhään vasta tulee kotiin,eli ilmeisesti lapsella ei ole kunnollista päivärytmiäkään...Sen lisäksi tuli ilmi,että tuttuni käy n1-3krt ulkona bailaamassa,lapsi on milloin kenenkin kaverin luona hoidossa..tänään tyttö tulee meille,kun en vain osannut sanoa ei. Vähäiset määrät alkoholiakin taitaa mennä ystävien kanssa kotona,vaikka lapsikin on paikalla. Pahaa tekee... Kiitos kaikille jotka suosittelivat neuvolassa puhumista,otan asian heti huomenna puheeksi siellä. Sain myös neuvon ottaa yhteyttä lastensuojeluun,mikäli neuvola ei tuota tulosta. Meneeköhän se liian pitkälle?
Olen samaa mieltä teidän kanssa, että asiasta kannattaisi puhua tälle kyseiselle henkilölle, mutta minun mielestä mennään liiallisuuksiin jos aletaan neuvolaan ja lastensuojeluun soittelemaan. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hengenvaarallisesta tai edes lasta vahingoittavasta asiasta. Kyse on vain erilaisesta tavasta kasvattaa ja hoitaa lasta. Älkää ymmärtäkö väärin..minunkin mielestäni kuvailemasi asiat on ikäviä ja harmittavia vauvan kannalta, mutta ei kuitenkaan anna vielä aihetta soitella minnekkän.
Mistä tiedät kuinka paljon lapsi kotioloissa on esimerkiksi lattialla? Tuskin te näette kaverisi kanssa 24/7? Enkä ole kuuna päivänä kuullut että joku lapsi ei olisi ikinä oppinut liikkumaan kun sitä ei ole tarpeeksi lattialla pidetty :) Ja mitä niihin ruokailuihin tulee, niin onhan se harmi että ystäväsi ei tajoa lapselle läheisyyttä. Se ei kuitenkaan vaurioita lasta, se vaurioittaa mahdollisesti vauvan ja äidin sidettä, mutta ei kaikilla ole samanlaiset siteet vanhempiinsa. Mietippä vaikka omia ystäviäsi, eiköhän kaikki ole erilailla kiintyneitä omiin vanhempiinsa? Ja siitä ei mitään vakavaa koidi jos montaa ruoka-ainetta antaa samana päivänä vauvalle. Se vain hankaloittaa sitä, että mikäli vauvalle tulis joku allergia, niin olisi vaikeampi selvittää mistä ruoka-aineesta allergia johtuu. Mutta mitään vahinkoa se ei aiheuta.
En nyt sitten missään nimessä puolustele kaverisi tekosia, mutta mielestäni niin pitkään kun vauvalle ei tehdä pahaa (eli minkään sorttista väkivaltaa) niin en lähtisi kommentoimaan toisten tekemisiä ulkopuolisille, koska totuus saattaa olla aivan muuta kuin mitä sinä näet. Koska jos ystäväsi kerta on yksinhuoltaja saattaa hänellä olla vähemmän aikaa pidelllä lasta sylissä. Ruokailutkin voivat olla hyviä hetkiä pestä pyykit tai jotain muuta.
Parasta mitä voit nyt tehdä on auttaa ystävääsi omien rajojesi mukaan. Ja sanoa hänelle rehellisesti mitä mieltä olet. Jos hän suuttuu, niin se on hänen oma häpeensä. Oletpahan ainakin sanonut ja luultavasti sen jälkeen tuttusi miettii asiaa itseksensä ja toivottavasti myös muuttaa tapojaan. Tsemppiä.
Ei lastensuojeluun ilmoittaminen tarkoita samaa, kuin lapsen huostaan ottaminen. Sitä juuri lastensuojelussa valitetaan, että liian myöhään ilmoitetaan kun tilanne on jo mennyt niin pahaksi että ei voi muuta kuin ottaa lapsi äidiltä. Lastensuojelun kautta saa myös tukea ja ihan konkreettista apua esim. kodin ja lapsen hoidossa ja se on perheelle maksutonta. Tosin riippuu kunnasta millaiset resurssit on käytössä. Eikä ne sieltä ryntää kotiin poliisin kanssa. Ehkä kutsuvat käymään tai soittavat, tai sitten ei edes aina tapahdu mitään. Tiedot jäävät vain " vastaisen varalle" , jos tulee esim. useita yhteydenottoja samasta perheestä. Neuvolassa voit ainakin puhua asiasta.
Milla -79:n kommenttiin haluaisin tarttua, lainaan hieman Millaa:
" Ja mitä niihin ruokailuihin tulee, niin onhan se harmi että ystäväsi ei tajoa lapselle läheisyyttä. Se ei kuitenkaan vaurioita lasta, se vaurioittaa mahdollisesti vauvan ja äidin sidettä, mutta ei kaikilla ole samanlaiset siteet vanhempiinsa."
Olen täysin toista mieltä Millan kanssa - läheisyys on vauvalle todella tärkeää. Lainaan Imetystukilistaa:
" Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. [...] Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta."
Vauva tarvitsee läheisyyttä ja paljon vuorovaikutteista ihmiskontaktia kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Lainaan myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuja:
" Vauvalla on alusta alkaen kyky ja tarve olla vuorovaikutuksessa. Ensimmäisissä ihmissuhteissa vauva oppii, minkälainen hän on, minkälaisia muut ihmiset ovat, miten hänen läheisensä kohtelevat häntä ja miten hän itse vaikuttaa heihin. Lapsen mieleen syntyy malli yhdessä olemisesta. Se on pohja sille, miten hän myöhemminkin ennakoi vuorovaikutustilanteita, osallistuu niihin, havainnoi ja tulkitsee niitä. Lapsi tarvitsee pysyviä ja lämpimiä suhteita häntä hoitaviin aikuisiin. [...] Kun vanhempi on herkkä vauvansa ja pienen lapsensa viesteille, tulkitsee niitä yleensä lapsen tarpeiden kannalta oikein, ja vastaa niihin johdonmukaisesti, lapselle rakentuu mielikuva: minä olen hyvä, minun tarpeeni ovat tärkeitä, minusta on iloa, maailma on hyvä paikka. Tämä perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus heijastuu lapsen myöhempiinkin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle ja kehittää empatiakykyä."
Että tässä nyt muutama ajatus siitä, kuinka TÄRKEÄÄ LÄHEISYYS vauvan ja hänen hoitajansa (=useimmiten isä ja äiti) kanssa on.
Hienoa, jos näet vaivaa tuttavasi ja hänen lapsensa eteen - et voi todellakaan vahingoittaa heitä puhumalla asiasta omassa neuvolassasi.
Tsemppiä huomiselle!
annelie
jos joku tuttumme päättää ottaa yhteyttä neuvolaan tai lastensuojeluun ja kertoa meidän kotioloista. Tätä elämää vaan pitää elää niin että ei ole aihetta sellaiseen, ja jos joku nyt kovasti huolestuu lähimmäisen kotoloista ja lastenhoitotaidoista niin harvemmin se aivan syyttä tapahtuu. Ehkä silloin on ihan hyvä että joku tsekkaa tilanteen ja ammattilaisena päättää mikä on lapsen edun mukaista. Kyllä ammattilainen näkee heti onko jutuissa perää, ei kauan tarvitse sivusta katsoa kun tietää todellisen tilanteen.
Kyllä minä ainakin toivon että meidän perheellä olisi mahdollisimman paljon välittäviä, ap:n kaltaisia ihmisiä ympärillä, jotka huolehtivat kanssamme lapsen parhaasta. Enhän voi tietää vaikka joku päivä itellä vintti pimenis ja se myös heijastuis lapsen hoitoon ja hyvinvointiin, ei sitä itse tiedosta että " Hei, nyt mä oon masentunu tai seonnu ja mun pitää hakeutua hoitoon, enkä voi hoitaa omaa lasta kun siitä vois olla enemmän vahinkoa kuin hyötyä!" Silloin toivoisin että nämä läheiset, välittävät ihmiset hakisivat minulle apua ja näin pelastaisivat aarteeni lapsuuden.
Kiteytettynä, ei siinä siis ole mitään pahaa jos on huolissaan aiheesta, mikä taas on aiheellista täytyy ap:n itse punnita ja päättää.
Kuvaamassasi äiti-lapsi-suhteessa olisin kuitenkin yhtä huolissaan myös äidistä ja hänen jaksamisesta, yksinhuoltajana ei välttämättä jää energia enää pohtia lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta mikäli se ei tule luonnostaan, vaan keskittyy selviämään päivän perusjutuista. Kaikki ei vaan ole vauvan viesteille herkkiä ja ns.äitityyppejä, mutta niillä taas saattaa suhde vahvistua kun lapsi kasvaa, onko se sitten huonoa äitiyttä, siihen en ota kantaa.
Minä taas olen yli herkkä kaikkien vauvojen viesteille ja haluaisin pelastaa kaikki maailman lapset, mutta ei se taida olla mahdollista.
Toivon että saat tilanteen selviämään parhaalla mahdollisella tavalla, puuttua joka tapauksessa kannattaa, mutta miten, se on sinun päätöksesi.
P.s Olen joskus tuttavalleni sanonut, jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla(9kk) esim että: Mitä oot mieltä, kun luin lehdestä ettei vastasyntyneellä kannattais käyttää tyynyä sängyssä pään alla(hänen vauvalla siis oli sellainen vauvatyyny),mitäköhän haittaa siitä voi olla?(esitän vähän tyhmää, jolloin saadaan aiheesta pohtivaa keskustelua)Kaveri vastaa:no en kyl tiedä, luulis et on kivempi nukkua. Minä siihen et: niimpä, mut toisaalta, eihän vauva oo tottunu tyynyyn. Kaveri:Nii.., johon minä et: Mäkin oon miettiny et pitäiskö laittaa tyyny(meillä ei Tod. ole!)mut nyt muistankin lukeneeni jostain et jos vauva nukkuessaan kierähtää mahalleen niin tyynyyn voi tukehtua, six pienillä vauvoilla pitää käyttää kovemman mallista patjaakin, ettei naama uppoa pehmeeseen.
Seuraavalla kerralla kyläillessäni huomasin tyynyn kadonneen ja kukaan ei loukkaantunut.
Milla 79 puhui että turha on neuvolaan soitella,no jos asiaa ajattelee ni kyllä se taitaisi olla paras ratkaisu,koska: Olen jo huomauttanut esim tuon ikäisen lapsen vaunuihin istuttamisesta,siis pitää lasta puoli-istuvassa asennossa,ei tietääkseni ole lapsen selälle tuossa iässä hyväksi..ei mitään reaktiota.Ja aina kun olen mennyt käymään niin tyttö on sitterissä.. tyttö syö sitterissä,mutta kyse ei tod ole siitä että saisi tehdä kotitöitä,silloin vaan istuu koneella tai muuta vastaavaa,se on tullut puheessa ilmi. Päivät hän on kaupungilla kahvilla yms lapsen kanssa,joten on rytmikin kateissa kokonaan... En ole sellainen henkilö,joka turhasta puuttuisi muiden asioihin. Nyt on vain kyse pienestä lapsesta,joka ei saa sitä mitä VAUVAT tarvitsevat. Parempi asioihin on puuttua ennenkuin on liian myöhäistä...
Minäkin kyllä soittaisin pikinmiten neuvolaan, tai kertoisin asiasta siellä jos aika olisi yhtä lähellä kuin mamilla on! Ei suinkaan ole ylireagointia, kaikki nuo piirteet puhuvat synnytyksen jälkeisestä masennuksesta huomioiden myös riskitekijöitä (=ei isää kuvioissa) Mielestäni lastensuojeluunkaan ilmoittaminen ei ole liioittelua, JOS neuvolassa ei oteta asiaa tosissaan, sillä heidän tarkoitushan on auttaa perhettä selviytymään tilanteesta ja tarjota mahdollisesti tukea siihen! Yksinhuoltajana tämän äidin voisi olla mahdollisuutta saada tukea ja ohjausta lapsen hoitoon esim perhetyöntekijän avulla tai saada tukiperhe tms.
Toivottavasti neuvolassa ottavat asian tosissaan ja selvittelisivät tilannetta ettei se menisi ainakaan pahempaan!
Hattara ja lapset 99, 01, 04, 06
Itse en koe olevani millään tavalla malli äiti, mutta jotain rajaa nyt sentään. Mä en ainakaan voi olla ottamatta vauvaa syliin jos se kitisee, saatikka olemaan juttelematta hänelle.
Mun tyttö vasta 3kk ja silti me jo tanssitaan ja lauletaan ja katsellaan kirjoja.
Mun mielestä lastensuojeluviranomaisiin voi ottaa yhteyttä, jos ei muu auta. Lapsen parastahan sä vaan ajattelet.
Varsinkin tuo tytön vieminen hoitoon monta kertaa viikossa juhlimisen vuoksi on hieman hälyyttävää. Tuli mieleen tuosta jatkuvasta kuljeskelusta ja muustakin, että kuullosti hieman siltä kuin äiti-lapsi suhdetta ei olisi oikein päässyt kehittymään. Teet vain tod näk kaverillesi palvelukset jos hänet sitten neuvolan kautta ohjataan johonkin tukiryhmään tms.
kiitokset kaikille kannustavista kommemteista,nyt voin ilman " syyllisyyttä" yrittää auttaa. Tässä huomasin kun lapsi on ollut nyt täällä hoidossa niin tuo tyttö syö erittäin harvoin,eikä itke esim väsymystään vaan nukahtaa siihen missä on. Lisäksi huomasin,ikävä kyllä mustelman pepussa...tietenkin se on voinut tulla mistä vain tai muussa hoitopaikassa..Sylissä yritin syöttää niin ei hakenut minkäänlaista katsekontaktia ja rimpuili mahdottomasti..toivotaan nyt,että neuvolassa osaavat auttaa!
Siis oletteko te ihan tosissanne? Jotenkin huomaa että kaikilla alkoi heti mielikuvitus juoksemaan kun joku täällä kertoo kuinka kaveri ei tee sitä ja tätä ja tekee sitä ja tätä. Nyt joku siellä jo päätteli, että vauvaa ei oteta koskaan syliin kun se itkee. Mielestäni alkuperäinen ei missään vaiheessa kirjoittanut mitään sellaista? Kirjoitti vissiin, että joskus kun vauva inisi, niin äiti en ottanut syliin.
Ja tuohon läheisyyteen. EN missään nimessä väitä että vauva ei tarvitsisi läheisyyttä. EI! Minä puhuin syöttö tilanteesta, että se on harmi jos vauva ei saa syöttö tilanteessa läheisyyttä, mutta se luultavasti vaikuttaa maksimissaan vain vauvan ja äidin välisiin suhteisiin.
Olisi mukava kuulla tämän henkilön oma tarina siitä miten hän vauvansa kanssa elää. Sillä minusta kyllä vaikuttaa, että asiat pikkasen paisuu. Alkuperäinen kirjoittaja moittii ystäväänsä siitä, että tämä käy päivittäin kahvilla? SIIS MITÄ? Eihän se ole mitään vauvan huonoa hoitoa. Lapselle on hyvä tehdä muutakin kun kökkiä neljän seinän sisällä äidin kanssa kaikki päivät. Muut ihmiskontaktit ovat myös tärkeitä. Ja itse olen neuvolan antamasta ohejlappusesta, että vauvaa saa istuttaa tukea vasten 4kk eteenpäin ja ilman tukea 6kk eteenpäin. Että en nyt olisi varma tuostakaan asiasta.
Musta on hienoa, että ihmiset välittää myös toisten vauvoista ja pitääkin puuttua jos jotain tapahtuu. Mutta musta nyt henkilökohtaisesti noi jutut kuulostaa lähinnä siltä että teet kärpäsestä härkäsen. Ei kaikki äidit ole samanlaisia...
Ei ole asiat kohdallaan ystäväsi kotona:( Toivottavasti neuvolassa suhtaudutaan vakavasti asiaan ja sitä lähdetään heti viemään eteenpäin.
Ystävälläsi saattaa olla synnytyksenjälkeinen masennus, toivottavasti hän saa apua. Tätähän äiti ei yleensä itse huomaa, vaan justiin joku läheinen ystävä tai puoliso. Älä jätä ystävääsi yksin asian kanssa.
Kertomasi mukaan vauvalla ei todella ole hyvät oltavat tällähetkellä kotona. Huomiota ja rakkautta riittävästi saava vauva ei käyttäydy noin miten kuvailit:(
Mutta hienoa että ystävälläsi on sinut joka asian huomasi ja uskallat sen myös ääneen sanoa. Nyt sekä ystäväsi, että vauva saavat tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa.
Tämä on lähimmäisestä huolehtimista parhaimmillaan, uskaltaa puuttua ongelmiin. Ystäväsi kiittää sinua vielä!
vielä edelliseen,että jokaisella on omat tapansa,eikä kukaan saisi arvostella,mutta olisi hyvä jos asioista voisi sanoa,ilman loukkaamista. Sanokaan ihmeessä jos olen turhaan huolissani jne..