En usko virikkeisiin.

Pistä pehmustettuun huoneeseen. Nähdään sitten 15 vuoden kuluttua kuinka kävi ilman virikkeitä.

Ap:n tarkoittama normaalissa elämässä mukana pyöriminen on ihan riittävää virikettä lapselle.

tai esim viedä päiväkotiin niitä virikkeitä saamaan.



Uskon, että lapsi saa riittävästi virikkeitä kun on mukana perheen normaaleissa touhuissa.



ap

Ap. kertoo, ettei usko virikkeisiin ja silti hän uskoo

Vierailija:

... että normaalielämässä mukana pyöriminen antaa lapsille aivan riittävästi virikkeitä.

Jos vaikka kotielämä olisikin sellaista, ettei siellä paljon mitään tapahdu, niin se, että lapsi joutuu itse keksimään omat viihdykkeensä kehittää mm. hänen mielikuvitustaan ja luovuuttaan.

on juuri sitä virikettä. tuskin kuitenkaan yrität tieten tahtoen tehdä oman lapsesi elämästä mahdollisimman tylsää, ettei vaan opi vaatimaan liikaa?? jokainen valitsee oman tiensä mutta kyllä omista lapsistamme huomaa, kuinka pitkään he saavat iloa ja riemua esim. jumppaamisesta, koska se ei ole jokapäiväistä vaan ylimääräistä virikettä...kyllä sen ilon nähtyään ja kuultuaan (vielä viikonkin jumpan jälkeen) uskoo kummasti virikkeiden hyvää tuottavaan voimaan.



tuttavapiirissäni virikkeisiin eivät usko mm. ne äidit, jotka eivät jaksa vaivautua edes leikkipuistoon, koska " lapsille pitäisi pukea päälle" .

Jos useampikin pieni lapsi niin ei sitä niin aina ehdi kyläilemään ja kerhoilemaan. Täytyy ne pienempien/koululaistenkin tarpeet ottaa huomioon.

Tarkoitan siis, että minusta on turhaa tuntea syyllisyyttä jos ei kokoajan jaksa puuhata ja leikkiä lapsensa kanssa. Olen sitä mieltä että ei tarvikaan! Eikä ikävystyminen ole ollenkaan huono asia, mieluummin päinvastoin.



ap

Mutta mitä se normaali kotielämä on. Aivan varmasti se yhdessä perheessä sisältää enemmän niitä virikkeitä kuin toisessa.

Videot meni rikki ja niitä ei korjattu. Kyllähän ne lapset ensin vinkui, ettei ole mitään tekemistä. Sisko sitten aina antoi vinkkejä, mitä ne voi touhuta, leikkiä ja rakentaa. Ja kas, parin viikon jälkeen lapset osasivat jo itse kehitellä leikkejään ja koko ajan mielikuvitus kehittyi. Eli kyllä lapset alkoivat keksiä niitä virikkeitä ihan omasta päästään.

On ihan harhakäsitys että aikuisten pitäisi kokoajan järjestämällä järjestää niitä virikkeitä ja viihdykkeitä.

Vierailija:

Ja kas, parin viikon jälkeen lapset osasivat jo itse kehitellä leikkejään ja koko ajan mielikuvitus kehittyi. Eli kyllä lapset alkoivat keksiä niitä virikkeitä ihan omasta päästään.

ei hän niitä voi omasta päästään kehittää. Ihmiset, joilla on hurja mielikuvitus, ovat yleensä ruokkineet sitä erilaisella toiminnalla. Lapsi täytyy esim. opettaa leikkimään. Jos pidetään vauvaa masentuneen äidin kanssa kaksin, ilman mitään, vauvasta tulee apaattinen mököttäjä myöskin, ei innoittunut liikkuva leikkijä.

mutta useimmiten lapset kyllä osaavat ilman että tarvitsee opettaa.



Olen samaa mieltä, että normaali elämä on juuri sitä virikettä.



Käydään kaupassa, leikkipuistossa, kavereilla, ulkoillaan jne.



En usko että lapsi tarvitsee viedä hoitoon saamaan " virikkeitä" .



Omat molemmat lapseni menneet hoitoon n. 3 vuotiaana, toinen päiväkotiin koska oli arka ja tarvitsi paljon sosiaalisen osaamisen oppimista. Toinen perhepäivähoitoon koska on todella vilkas ja koin päiväkodin vain villiinnyttävän häntä.



Mutta ei kummankaan lapsen hoitoon meno tapahtunut siksi, että olisi virikkeitä tarvittu.



Harrastuksia taas pidän lapselle lähes välttämättömänä toimintana 3 vuodesta ylöspäin, viimeistään 4 v mukaan harrasteisiin.



Lapsi oppii liikunnan riemun. Pienenä kun aloittaa se muodostuu osaksi elämää ja normaaliksi toiminnaksi. Kerta viikossaa tietenkin riittää. Harratsuksesta lapsi oppii lisäksi vastuullisuutta, että sinne aina mennään. On siis toimintaa mikä tapahtuu säännöllisesti ja on ns. lapsen velvollisuus.

sinä et ilmeisesti edes tajua mitä virike tarkoittaa! Siis, vaikkei äiti muuta kuin kerran näyttäisi miten palikkatorni rakennetaan tai edes vie lapsen puistoon, jossa lapsi tapaa muita samanikäisiä, saa lapsi jo tässä virikkeitä. Se ei vaadi 24/7 erikoispuuhastelua, vaan pientä lapsen huomioimista. Ei siellä päiväkodissakaan ne tädit leikitä lapsia aktiivisesti kuin hyvin pienen osan aikaa. Enempi se touhu perustuu siihen, että lapset virikkeistävät toisiaan: esim. 3,5v saattaa leikkiä kotileikkiä 1v:n kanssa jolloin tämä pienempi oppii, miten leikissä toimitaan (kaadetaan kannusta mukiin " teetä" tai vatkataan lusikkaa kattilassa tms), ja tämä 3,5v on kenties oppinut saman itse pienempänä isosiskoltaan, joka taas seuraili äitiään keittiössä tms.

Minun mielestäni kyllä siihen normaaliin kotielämään kuuluu että käydään lapsen kanssa paikoissa missä tapaa muita lapsia, vaikka olisi sisaruksiakin kotona.



Enkä varmasti kirjoittanut mistään lapsen kanssa leikkimisestä jne. Itse en kovin paljon ole lasteni kanssa leikkinyt, leikki on lapsen työtä, ei aikuisen.



Vai tarkottaa virike vain sitä mitä lapset tarjoavat toisilleen...Täytyy sitten myöntää, että olen käsittänyt asian aivan väärin! Minun mielestäni virike sisältää paljon enemmän.



T: 17 (ekana ammattina muuten päivähoitaja ja lastentarhoissa vuosia viettänyt)