Toivotko tyttö- vai poikalapsia?

..ja sain toivomani. Ihan yhtä rakkaita ja läheisiä ovat molemmat:)

Ottaisin mielelläni molempia sukupuolia lapseksi

ja muutenkin aivan sama kumpia olisivat olleet ja kumpia mahdolliset tulevat lapset, ihania kaikki

Ja molemmat on taatusti yhtä rakkaita minulle, samoin miehelleni. Tietysti toivoin salaa, kun odotin nuorimmaista, että hän olisi poika, niinkun sitten olikin. Esikoinen on tyttö. Mutta vaikka olisi toinen tyttö tullut, niin yhtä rakkaita he olisivat silti!

Molempiin vanhempiini on läheiset välit, isääni ehkä hieman läheisemmät. Olen meistä kahdesta siskoksesta ollut se isin tyttö (olen kyllä nuorinkin) ja isosiskolla on enemmän yhteisiä juttuja taas äidin kanssa vaikka isänkin kanssa he ovat läheisiä.

mutta ei tyttökään huono juttu olis, varmasti rakastaisin ihan yhtä paljon häntäkin. Itse olin isän tyttö, joten tuli vaan mieleen, että olisko niillä kahdella asialla jotain yhteyksiä toisiinsa. Siis isän tyttö toivoo poikaa, äidin tyttö toivoo tyttöä. Kun eilen siinä yhdessä ketjussa oli näistä äiti-tyttö suhteista jne. niin tuli vaan tämmönen mieleen.



t. ap

mutta olen aina toivonut vaan lasta. En tyttöä en poikaa en tervettä en sairasta, vain lasta.

ja poikia saanut:D



Ja se etten ole saanut sitä mitä olen toivonut ei häiritse minua yhtään!:) Olen TÄYSIN tyytyväinen eläämäni poikien äitinä ja KIITOLLINEN lapsistani, joita ei yksikään voisi korvata!:)

Yksikään TOINEN lapsi ei voisi korvata....

Yksi tyttö on entuudestaan.

Mutta luulenpa pojan olevan tulossa. Tervettä lasta toivon ylikaiken, olkoonkin klisee...

Jostain syystä olen aina ajatellut että kunhan vaan joskus pojan sais. Olen y-äidin tytär, jos se jotenkin siihen liittyy...

Vierailija:

Jostain syystä olen aina ajatellut että kunhan vaan joskus pojan sais. Olen y-äidin tytär, jos se jotenkin siihen liittyy...

2 lasta, tyttö ja poika. Itse tulin molempien vanhempieni kanssa toimeen hyvin. En koe että toinen olisi ollut toista läheisempi, ja molemmat tuntuivat turvallisilta. Mulla on myös 3 veljeä, ja vanhempien seuraa on pitänyt myös " jakaa" , äidin syli saattoi olla jo täysi, niin piti mennä isän syliin, tai toisinpäin. Ehkä sen takia molemmat vanhemmat ovat aina tuntuneet läheisiltä.

Tuloksena tällä hetkellä kolme tyttöä



Itse olen ollut aina tosi läheinen sekä äitini että isäni kanssa.

Mieheni on aina toivonut tyttöjä, hänellä on huonot välit isäänsä.

Minä olin isän tyttö ja olen toivonut poikia.



Minun oma teoriani menee niin, että riippuu omasta minäkuvasta, kumpia haluaa. Minä vihasin itseäni lapsena, sillä olin varsinkin hankala sellainen ja kuulin siitä usein. Tästä syystä en tykkää tietyn näköisistä tyttölapsista, koska heijastan tämän vihan heihin.

Lisäksi minulla on huippuälykäs veli. Ja siitä kuulin aina lapsena.

Olen aina ajatellut, että nämä kaksi asiaa ovat ajaneet minut siihen, että halusin poikia.



Todettakoon vielä, että onneksi minulla on pelkkiä poikia, eikä enempää lapsia tehdä. Ei tarvitse pelätä, että siirrän jotain alitajuista tyttäreeni...

ehkä ap olet oikeassa. Veljeni oli sitten äidin poika. Ja hän tunnetusti pitää tyttäristään enemmän kuin pojastaan, joka muistuttaa isoisää, jonka kanssa veljelläni oli hankala suhde.