Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla todella suuritarpeista vauvaa?
21.09.2015 |
Alan olla aika väsynyt tuon mun 3kk vauvan kanssa. Kauhean ihana se on muuten, mutta tosi vaativa. Mikään ei tunnu olevan koskaan hyvin. Aamusta iltaan ähinää ja pähinää, kitinää ja itkua. Mahavaivaa tuskin on, mutta seuran tarvetta sitäkin enemmän. Sitterissä ei viihdy yksin hetkeäkään, alkaa kälistä heti jos siinä vieressä yrittää vaikka ruokaa laittaa tai pyykkejä ripustaa. Rauhoittuu vasta sitten, kun ihan naaman eteen menee jotain temppuilemaan ja sitten onkin hyvin iloinen ja aurinkoinen. Vaunuissakaan ei viihdy, vaan samantien koittaa pungeta itseään ylös. Ei auta vaikka kuomua laskisi ja päätyä nostaisi - syliin on päästävä. Ja jollei mene liian helpoksi, niin vaikka syliä rakastaa, kantoreppua tuo vihaa. Ei siis viihdy hetkeään repussa, vaan samantien alkaa ähkiminen ja ölinä. Korvissa tai näössä ei pitäisi olla mitään epäilyttävää ja muutenkin vauva on kehittynyt oikein mallikkaasti. Neuvolassa naureskelevat hänen olevan vain sosiaalinen, mut hei ihan oikeasti...
Olisi ihanaa jos edes joskus pääsisin vauvan kanssa jonnekin kaupugille kavereita tapaamaan tms., mutta kun ei tuon kanssa uskalla lähteä mihinkään, kun vetää niin usein noita raivareita. Päivisin ei sitäpaitsi nuku ollenkaan, tai no silloin tällöin vetäisee vartin tirsat ja sit taas jatkuu sama meno. Yöt on sentään nukkunut kevollisesti alusta saakka.
Kohtalontovereita?
Kommentit (21)
Meillä oli tytär tuollainen pienenä. Ainahan sitä piti kantoliinassa kantaa, koska ei hetkeäkään viihtynyt missään itsekseen vaan rääkyminen ja raivari oli varma jos hetkeksi yritti jättää sitteriin, vaunuihin tms.
Temperamenttinen luonne tuo on vieläkin, mutta nyt jo ajattelen että luultavasti se on juuri hänen vahvuutensa elämässä, että sillä sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika oli samanlainen plus että oli maitoallergia ja reiluksitauti. Siinä sitten syliteltiin, kun 1,5v sisar itki jaloissa. Ei ollut helppoa :(
Oletko varma, ettei lapsella ole mitään terveysongelmaa? Usein "suuritarpeisiksi" luokitellut vauvat ovat allergikkoja, refluksista kärsiviä jne.
Vauva on täysimetyksellä ja hienosti kasvanut. Terveysongelmia tuskin on, kun varmaan muuten itkisi viihdytettynäkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te muut äidit sitten vaan olleet kotona, kun vaunuttelu ei onnistu? Itse asun aika syrjässä ja niin mielelläni lähtisin jonnekin vauvan kans harrastamaan tai ihan vaan ihmisten ilmoille, mutta varmaan turha toivo, että onnistuisi. Vaunuraivareita on siis ihan joka kerta. Jos laitan hereilläollessa vaunuun, niin huuto alkaa samantien. Yleensä livautankin vauvan vaunuihin, kun on ensin torkahtanut, mutta heti kun herää ja tajuaa missä on - tulee raivarit. Tänään taas koitin kävellä 1km matkan kauppaan, mutta puolessavälin oli pakko kääntyä takas kotiin, kun toinen huusi täyttä kurkkua. Ei auta juttelut tai muut vihdytykset, kun syliin on päästävä. Voi mä niin odotan, että päästään siirtyyn rattaisiin. Kaverit eivät tunnu ymmärtävän, että meidän vauvan kans ei tosiaan lähdetä mitään kyläilyreissuja tekemään :/.
ap
Kuullostaa tutulta.
Meidän poika ollut samanlainen sylissä viihtyjä. Itse olen miettinyt että onhan se hienoa olla näin hyvä tyyppi että tuo pikkuinen haluaa olla koko ajan kanssani! :D
Mutta joo, kyllä se on välillä raastavaa kun ei pienintä hetkeäkään meinaa viihtyä itsekseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä oliko jotenkin suuritarpeinen, tylsistyi vaan helposti ja oli refluksia. Sama juttu ettei paljoa nukkunut mihinkään vuorokauden aikaan. Lähti aikaisin liikkeelle niin helpottui viihdyttäminen. Vahtiminen on huomattavasti mukavampaa :) samalla alkoi myös väsymään ja nukkumaan päikkärit ja yölläkin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toivotaan, että helpottais pian. Odottelen vain, että alkaisi istumaan ja voitas siirtyä rattaisiin. Välillä meinaa itselläkin itku tulla, kun yhtäkään kauppareissua ei pysty tehdä ilman huutoraivareita. Kaikilla muilla tuntuu olevan niin ylihelppoja vauvoja... ap
Meidän kummatkin vauvat olivat aivan ihania, ja uhmaikääkään ei ollut. Lapset kasvavat niin, kuin niitä kasvattaa! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleistä tuo on. Mites viihtyisi lattialla viltillä. Jos vaikka jo kyljelleen koittaisi kääntyä. Jotkut vauvat nauttii lattialla olosta. Esikoinen ei viihtynyt sitterissä yhtään. Ei kyllä muuallakaan. Sylissä kävellessä hetken. Joudut vielä 18 vuotta sitä kestämään. Esikoiseni on vieläkin vaativa lapsi ja ikää on 5. Toinen olikin helppo tapaus ja lapsia olisi jo enemmän jos tietäisin että kaikki olisi kuin kuopus... mut kun ei ole. Ole ylpeä itsestäsi kun vauvavuosi on ohi!
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:38"]Meidän kummatkin vauvat olivat aivan ihania, ja uhmaikääkään ei ollut. Lapset kasvavat niin, kuin niitä kasvattaa! <3
[/quote]
Jepjep. Terkkuja Porvoosta vaan. 3kk kasvatustulos on jo nähtävissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule minun vauva oli juuri tämmöinen. Vaunuissa juostiin aina kotiin karjumisen tähdittämänä. Häntä piti aina kantaa, mutta kuitenkaan rintareppu/liina tai mikä vaan ei kelvannut. Raivari päällä välittömästi.
Liikkuminen alkoi helpottamaan n 6 kk iässä kun alkoi viihtymään rattaissa. Ja jostain syystä oppi nukkumaan rattaissa ja se helpotti päiväunia, kun aikaisemmin nukkui juuri vartin torkkuja, niin alkoi nukkumaan jopa tunnin unia.
Mutta temperamentti se on. Nyt todella temperamenttinen taapero.
Kantoliinaa kokeiltu. Ihan sama meno kuin kantorepussa, eli ei onnaa. ap
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:38"]
Meidän kummatkin vauvat olivat aivan ihania, ja uhmaikääkään ei ollut. Lapset kasvavat niin, kuin niitä kasvattaa! <3
[/quote]
Kavatusvinkit otetaan vastaan :D! ap
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:42"]
Voi kuule minun vauva oli juuri tämmöinen. Vaunuissa juostiin aina kotiin karjumisen tähdittämänä. Häntä piti aina kantaa, mutta kuitenkaan rintareppu/liina tai mikä vaan ei kelvannut. Raivari päällä välittömästi. Liikkuminen alkoi helpottamaan n 6 kk iässä kun alkoi viihtymään rattaissa. Ja jostain syystä oppi nukkumaan rattaissa ja se helpotti päiväunia, kun aikaisemmin nukkui juuri vartin torkkuja, niin alkoi nukkumaan jopa tunnin unia. Mutta temperamentti se on. Nyt todella temperamenttinen taapero.
[/quote]
Huh, enää siis noin kolme kuukautta ja sit ehkä helpottaa. ap
Ihan kun puhuisit meidän pojasta, paitsi että hän ei nukkunut öisinkään kunnolla, 9kk ikään asti heräili vähintään 40min välein, pahimmillaan 20min välein...
Ja meillä ei kyllä helpottanut liikkeelle lähtökään asiaa :( Oli varhainen liikkuja, tukea vasten käveli 6,5kk iässä ja ilman tukea reilun 9kk iässä.
Nukkumiseen saatiin apu sairaalan unikoulusta 9kk iässä kun minä aloin olla ihan tööt ja se auttoi kun sai edes yöt nukuttua niin jaksoi päivät viihdyttää.
Meillä joten kuten pärjättiin kun vaunut liikkui, joten käveltiin siis tosi paljon ympäriinsä, välillä huutaen ja välillä ilman, mutta en ottanut siitä enää mitään paineita, kun lähtö oletus oli, että enemmän tai vähemmän kitisee kuitenkin...
Meillä helpotti vähän kun meni päivähoitoon ja siellä oli koko ajan jotain ohjelmaa ja minä sain "levätä" töissä niin jaksoin illalla paremmin. Ja mitä isommaksi kasvoi, sitä helpommaksi meni kun rupesi jo ymmärtämään puhetta. Loppujen lopuksi sitten taaperona oli jo suoranaisen helppo, ainakin verrattuna kaveripiirin helppoihin vauvoihin, joilla uhmat iski päälle pari vuotiaana, jolloin meidän poika oli jo itse aurinkoisuus.
Ja nyt pikkukoululaisena on yhä kovin temperamenttinen ja erittäin vilkas, mutta hyvin yhteistyökykyinen ja iloinen poika.
Minulle silloin pahimman vauva-ajan ollessa päällä "lupailtiin" että vaikeat vauvat ovat helppoja lapsia ja teinejä ja ainakin tuo helppo lapsi osuus on toteutunut :) Teinivuodet vielä näkemättä...
Tuon rankan vauvavaiheen vuoksi meillä toinen lapsi antoikin odottaa itseään, (siis en vaan kyennyt ajattelemaan toista lasta kaiken sen keskellä) ja ikäeroksi muodostui loppujen lopuksi lähes 7 vuotta ja tämä uusi vauva onkin sitten ihan toista lajia! Nukkuu, syö, on tyytyväinen joka paikassa! Nyt sitä vasta tajusi miten vaativa esikoinen vauvana oli kun on vertailukohta. Onneksi näin päin, jos helposta olisi päätynyt vaikeaan, niin olisi varmaan ollut huomattavasti vaikeampaa sopeutua ja kestää.
Tsemppiä siis, ja toivotaan että helpottaa nopeasti!
Refluksi tosiaan kannattaa sulkea pois ainakin, minä olen näin jälkikäteen ajatellut, että meidän esikoisella varmasti oli jonkin asteinen, vaikka ilmiselvät oireet puuttuivatkin. Googleta vaikka silent reflux, moni noista oireista osui meillä.
Alue: Aihe vapaa
Toinen oli tyytyväinen vain ja ainoastaan jos sylissä pitäjä seisoi. Heti kun meni istumaan akoi huuto, eikä loppunut ennen kuin kantaja nousi ylös.