Piti mennä pariterapiaan...

Mutta mies ei hankkinut lastenhoitajaa. Aika sitten peruttiin kokonaan, tai mies perui, olisihan sen ajan voinut käyttää meistä toinen.

Olemme aivan kamalassa pattitilanteessa, jossa minun tunteet loppuneet miestä kohtaan. Syynä miehen kyvyttömyys puhua asioista, ongelmista. On ollut riitojen aikana aggressiivinen, väkivallalla uhkaava ja kohdistanut viimeisillä kerroilla myös fyysistä väkivaltaa, kuten työntämistä ja pahimpana tönäisi minut kerran lattialle.

Mies on siis aivan erilainen kuin suhteen alussa reilusti yli kymmenen vuotta sitten. Rakkaudesta olen naimisiin mennyt. Lapsiperhearki ei miehelle sopinut, ongelmat alkoivat siinä vaiheessa. Mies tarvitsi runsaasti omaa aikaa ja jos jollain tavalla on isän roolin hoitanut, niin miesten työt laahaavat ja jäävät jopa minun hoidettavakseni. Paljon on satuttanut myös se, että en muista miehen kertaakaan ehdottaneen ulos kahdestaan lähtöä lasten jälkeen. Toki se oli harvinaista aiemminkin, mutta syynä oli opiskeluaikojenkin vähävaraisuus. Ajattelin, että mies kehittyisi ja ymmärtäisi tarpeen hoitaa parisuhdetta arjen keskellä. Nykyisinkin hokee, että hänen mielestään ei kannata korjata mitään ennenkuin se on rikki. Suututtaa, miten akateemisesti koulutettu ihminen voi ajatella noin ja tosissaan kommentoi tuollaista.

Nyt siis oli tarkoitus yrittää pariterapiaa. Syynä siis lapset, eikä miehellä esim. alkoholiongelmaa, on normaali töissäkäyvä ihminen, mikä puoltaa ajatusta yrittää vielä. Mutta kun tuo eka yhteinen aikakin peruuntui ja meillä molemmilla kiireiset asiantuntijatyöt ja työmatkoja, niin tilanne näyttää taas paljon toivottomammalta. Suututtaa se, että mun pitäisi aina organisoida kaikki, hoitaa lapsille hoitajat ja aikataulutus. Mies on ollut aina surkea aikatauluissa. Lisäksi minusta tuntuu, että mies ei ymmärrä että siellä täytyy käydä tiuhaan ja riittävän pitkään. Kuvittelee kai, että kaikki parantuu yhdellä kerralla - sillä, jota hän ei pystynyt järjestämään.

Koska suhde voinut huonosti ja seksiä ollut n. 5 krt viimeisen vuoden sisään, olen sortunut pettämään muutaman kerran erään miehen kanssa. Olen kaivannut läheisyyttä ja hyväksyntää, en puhtaasti seksiä. Mies tästä tietääkin, mutta tällainen ei ole jostain syystä miehelle ongelma.

Tässä kaaosmainen parisuhdetilanne. Neuvoja? Tiedän, että kuulostaa niin hullulta ja epätoivoiselta, mutta lapset ja ero heistä vuoroviikoin. Mieluummin kai elän hullussa kulississa. Miten yleensä olette saaneet lapsille hoitajan terapian ajaksi ja kaikki aikataulut hoidettua..?