Mitä sanoisit ystävällesi, joka 45-vuotiaana haluaa äidiksi?

Vierailija:

vaikkase että raskaus on erittäin vaarallinen niin äidille kuin sikiöllekin, vammaisen lapsen saaminen on todella iso todennäköisyys ym. Vammainen laspi ei ole todellakaan helppo lapsi, terveistä lapsista ei tarvitse niin paljoa huolehtia, jaksaako yli 50v. nainen hoitaa vammaista lasta kun se on nuoremmillekin niin raskasta?

Sikiövaurioriskit lähtevät nousuun kyllä, mutta on aika rankkaa sanoa, että raskaus olisi _erittäin_ vaarallinen äidille ja todennäköisyys saada vammainen lapsi _erittäin_ suuri. Oletteko ikinä katsoneet niitä prosentteja? Ovat silti hyvin pienet, vaikkakin enemmän kuin 3-kymppisenä.

Työtuttavani esikoinen, jonka sai alle 3-kymppisenä on down-lapsi ja ainoa sellainen perhe, jonka tiedän. Joukossa on mm. äiti, joka sai terveen lapsen 43-vuotiaana.

Oma isäni oli syntyessäni lähes 40v. Sekä minä että veljeni saimme esikoiset vasta 30-vuotiaina ja molemmilla on 3 lasta. Isäni on ehtinyt kaikki nähdä ja varmasti näkee vielä monta vuotta.



Musta 40v. mummo/vaari on omituista. En tosiaakaan haluaisi sen ikäisenä olla mummo!!

JOs miettii, että lasta pitää hoitaa sen 20 vuotta eteenpäin, niin kyllä mä uskon, että kokonaisuuden kannalta tollasella 20-35-vuotiaalla on pikkasen paremmat rahkeet kuin yli nelikymppisellä. Kyllähän sen vauvan kanssa jaksaa hormoonihuumassa, mutta lapsen murrosikä, kun äityli (tai isukki) on kuuskymppisiä...on siinä jo aikamoinen sukupolvien kuilukin. Eikä se edes riipu luonteesta, se on vaan ihan fakta.

Itse en ymmärrä, että tuon ikäisenä enää pitää lapsia tehdä.



Vaikka miten selitetään, että yksi jaksaa paremmin, kuin toinen, niin tosi asia on, että riskit on suuremmat ja että ihminen rupeaa oikeasti jo saamaan jos minkä laista (isompaa, tai pienempää) vaivaa tuon ikäisenä!

Ja ekan lapsenlapsensa syntyessä oli vähän päälle 60-vuotias. JA kyllä nyt jo sydäntä särkee, kun näkee miten huonossa kunnossa tuo seitsemänkymppinen on, mulla pienempi on vasta 1-vuotias. Olisi niin kiva, jos lapsilla olisi vaareja ja mummeja pitkään. Onneksi oma äiti on vasta reilut 50-vuotias.

Vierailija:

Te tuomitsijat: ettekö hyväksy myöskään vanhoha isiä. Useinhan mies tulee isäksi 60-vuotiaanakin, esim. monet julkkikset toisella kierroksella

ja toivottaisin oikein paljon onnea vauvantekohommiin.



uskoisin että aikuinen ihminen on itse tietoinen riskeistä ym, ja että mun ei erikseen tarvi ruveta häntä valistamaan ja kouluttamaan. minusta se ei ole ystävän tehtävä, ellei sitten sellaisessa tilanteessa jossa näkisin jonkun tekevän ihan törkeää virhettä ja pilaavan elämänsä tms. tätähän lapsen maailmaan saattaminen ei normaaleissa oloissa ole.

jos hän olisi niin sanotusti normaali-ihminen vailla alkoholi tms. ongelmia :).

kun luin tarkemmin muiden kirjoituksia...siis ihanko totta, vanha isä tai vanha äiti on noin hirvittävä asia? muistakaa sitten toki kaiken osaamattomat tumpelot teiniäidit (palstan vakioaihe), tupakoitsijat, viinilasillisen raskauden aikana juovat ja muut ryhmät, jotka täällä päivittäin leimataan huonoiksi vanhemmiksi. jäljelle ei jääkään kovin isoa joukkoa, jolle olisi " absoluuttisesti sallittua ja hyväksyttävää" hankkia lapsia.........



eikhönä pääasia ole se, että vanhemmat toivovat lasta ja rakastavat lastaan. nuoresta isästä tai äidistä ei ole lapselle MITÄÄN iloa, jos isä ei esim. koskaan ehdi olla läsnä (been there, seen that...)! kadehdin aina kaverini 60-v isää, joka ehti aina harrastaa kaikenlaista jne.

Minulla on iäkkäät vanhemmat ja esimerkiksi 76-vuotias äitini jaksaa kepoisasti koko päivän 2- ja 4-vuotiaitteni vauhdissa - ja seuraavana päivänä taas! Vähän yli 60-vuotias anoppi ei jaksa enää lastenlapsia, jo 55-vuotiaana teki tiukkaa!

:-O enpä oo ikinä ajatellut että voisin vetää johonkin paperiin viivan että jaahas, tälle puolelle jäävät MINÄ ARMOSSANI HYVÄKSYN ja näitä muita en hyväksy.. mitäs mun tai teidän HYVÄKSYNNÄLLÄ on oikeesti konkreettisesti merkitystä?



eikö maailmassa nyt tapahdu vähän kaikenlaista? oikeesti, sinua tai minua iäkkäämmät vanhemmat ei oo kovin paha juttu, itseasiassa aivan luonnollinen asia (päätellen siitä että luonto on sen päättänyt sallia). miten ihmeessä teillä on pokkaa nenä pystyssä ilmoittaa että MÄ EN HYVÄKSY toisen ihmisen omastanne poikkavia ratkaisuja?



jos mä nyt päätän että mä en hyväksy vaikka.. öö.. kirahveja, että niillä on mun makuun liian pitkä kaula ja muutenkin ihan hulluja pilkkuja, niin mitä iloa mä siitä saan, ja mitä ihmeen hyötyä siitä voisi koitua että rupeaisin täälläkin julistamaan tätä tuomiotani?

Itse sain sitä tärppiä odotella 4 vuotta vaikka aloimme yrittämään lasta kun olin 25. Hienoa jos ihminen on hedelmällinen vielä yli 40-vuotiaana.

Vierailija:

yli 40-vuotiaana lapsia hankkivat on aika itsekkäitä ja typeriä. Kenties olen eri mieltä sitten kun itse olen tuon ikäinen...mun esikoinen on silloin 20-vuotias, että ehkä mä silloin jo ennemmin odottelen niitä lapsenlapsia...

Lapseni ovat elämäni parhaita asioita, ja toki sellaisen soisin kaikille lapsta toivoville, myös 45-vuotiaalle.

Toivottavasti todellakin olet eri mieltä sitten kun kasvat aikuiseksi.

Minulla tuohon ikään on matkaa vielä 7 vuotta, ja vielä voisin harkita neljättä lasta.

Miksi ihmeessä yli 4-kymppisenä lapsensa hankkivat ovat sinusta itsekkäitä ja typeriä. Todennäköisesti he voivat tarjota lapselleen taloudellisesti turvatun elämän. Lasteni miltei 5-kymppinen isä on parempi isä kuin esikoiseni yli 10 vuotta nuorempi isä. Tälle pienten poikieni isälle lapset kun ovat elämän ehdoton ykkösasia ja ylpeyden aihe. Elinikä odotukset myös nousevat, joten varmasti molemmat näemme lastemme kasvun aikuisuuteen. Yöheräilyt on jaksettu oikein hyvin, ja omaa elämää on eletty, ei kaivata bileitä ja bailaamisia ravintoloissa. Emme enää hötkyile vaan teemme asioita yhdessä perheenä.

Toivottaisin onnea yritykseen!

Sehän on se toinen vaihtoehto.

Jokaisen oma asia. Toivottaisin varmaan onnea.